Tapahtui ketjureaktio. Minä inspiroiduin, puolestani, Tapion viimeisimmästä Pyhää Henkeä koskevasta tekstistä niin että jatkan ketjua, johon hän inspiroitui Heikin tekstistä. Yleensä kirjoitan hyvinkin nopeasti ja intuitiivisesti, mutta nyt olen ensin joutunut etsimään Raamatusta tietoa ja ajatusta siitä, mitä tulisi kirjoittaa. Tukea ja rohkaisua Jumalan Sanasta.

Ensimmäisenä tuli mieleeni korinttilaiskirjeen 13 ja 14 luvut koska kielillä puhumisen armolahja on itselleni ollut korvaamaton apu ja tuki uskon elämäni varrella. Tosin vastustin sitä väkevästi aikanani ja pidin todella kummallisena. Sanoinkin etten koskaan puhu kielillä, enkä muutenkaan koe mitään sellaisia vaikutuksia joita näin ja kuulin toisten kokevan. Se oli -70 luvun herätyksen aikoihin. Vahvasti silloin ”todistin” etten koskaan puhu kielillä ellei Jumala ota itsekontrollia minulta ja tee siten minusta vastustuskyvytöntä. No, niin sitten kävi.
Ei ole tarpeen tästä sen enempää, muuta kuin, että minulle Herra Jeesus on ilmestynyt Pyhässä Hengessä juuri voimakkaimmin kielillä rukoiluni/puhumiseni kautta. Kielillä rukoillen saan rakentua pääsemällä sellaiseen suoraan yhteyteen Kaikkivaltiaan Jumalani kanssa, kuin en mitenkään muuten. En puhu julkisesti kuin korkeintaan sellaisessa seurassa jossa se on ”normaalia” ja silloinkin hiljaa, muita häiritsemättä, ellei ole kyse profetiasta. – Muutenkin, kuin tältä osin Tapion teksti oli useamman lukukerran arvoinen, koska siitä avautui joka kerralla enemmän ja syvällisemmin asiaa tälle ajalle.

Luin siis ensimmäistä korinttilaiskirjettä koska aamuyön tunteina käsitin uudella tavalla jotain rakkaudesta. Mutta aloitin alusta 1-3 varsinkin 3:10-16, 23 ja 4:5-7. Suosittelen. Tämän jälkeen tapahtui jotain ennakoimatonta, minut siirrettiin 1 Sam.2 :1-10 ja siitä kolmanteen lukuun. Yleensä kun Pyhä Henki alkaa ilmoittaa minulle jotain alkavat kyyneleet nousta silmiini. Minä en tiedä pitäisikö tästä kirjoittaa koska tämä on yhtä henkilökohtaista kuin kielillä rukoilemiseni. Nämä ovat niitä joita Jumala armossaan antaa omilleen lahjoina ja jokaisen yksilölliseen tarpeeseen, mutta niillä saattaa olla myös tarkoitus tulla julki jonkin toisen ihmisen rakennukseksi. Sen tähden on oltava se mieli joka oli Samuelilla kun Eeli häntä rohkaisi; Puhu Herra, palvelijasi kuulee”. Suuri opetus on vielä 3 luvun jakeessa 18 jossa Samuel joutuu kertomaan pappi Eelille surullisen viestin Eelin kysymykseen mistä asiasta Herra oli Samuelille puhunut. ”Niin Samuel kertoi hänelle kaiken salaamatta häneltä mitään. Eeli sanoi: Hän on Herra. Hän tekee, mitä hyväksi näkee.”  Uutinen jonka Samuel kertoi oli raskas, mutta Eeli oli nöyrä eikä kapinoinut Jumalaa vastaan, hän tyytyi Jumalan päätökseen ja suostui siihen kapinoimatta.

Aamuyöstä minua itketti kaikki se eripura jota sielunvihollinen on aikaan saanut uskovien ja eri seurakuntien välillä. Ajattelin miten voisin/ voisimme yhdessä tuoda tervettä iloa, rauhaa ja rakkautta tähän ihmisten maailmaan, niin että olisimme Jumalan voimaa täynnä, ja pääsisimme kaikki samasta riemusta ja elinvoimasta osallisiksi, masentuneen hengen sijaan. Kun luin tuota ”rakkauslaulua” korinttilaiskirjeestä (mm.) niin, ensiksikin mitä kielillä puhumiseen tulee, siinä on täydellistä opetusta siihenkin miksi se kuulostaa joidenkin korviin torjuttavalta. Maailmassa on lukemattomia kieliä joita harvat ovat kuulleet. On menneitä kieliä ja ehkä tuleviakin, mutta on myös enkelten kielet. Sillä perusteella siis, ettei joku kieliä opiskellut tunne jotain kieltä, ei todista ettei kieli olisi todellinen. Tämä on sivujuonne, mutta katsoin tarpeelliseksi mainita. Tärkeintä on rakkaus jonka kautta kaikki arvioidaan. Kun luen tätä 13 lukua tällaiseen rakkauteen ei pysty ihminen:” Mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se mikä on vajavaista”! Ei katsota itseemme, ei toinen toisiimme vaan Ylös ja ulos! Luetaan 3:10-16. Kristus on ainoa perustus. Riemuitaan siitä että nimemme on elämän kirjassa Kristuksen Jeesuksen täytetyn työn tähden ja nähdään se rakkaus jonka hän on täyttänyt ja annetaan sen silata kullalla myös lähimmäisemme maallinen olemus.

Galatalaiskirje 5:16, 22-26  ja kuudesluku kokonaan, poimin siitä 4,9,10 ja 18 jakeen: Tutkikoon kukin omat tekonsa. Silloin hänellä on kerskumista vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toisiin… Ja kun hyvää teemme, älkäämme väsykö, sillä aikanaan saamme niittää, jos emme lannistu. Niin kauan kuin meillä siis on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, varsinkin uskonystäville.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet –  ja sisaret. Aamen!