”Talvi ilman Tahkoa on kuin kesä ilman Hietsua”, toitottaa mainos bussipysäkillä.
Turussa.
– Mikä see simmonen Hiatsu on, ihmettelee turkulainen. – Mitä mää ollenkaan olen jääny ilman? Voiks sitä syärä?

Ilmeisen statilainen mainostoimisto on unohtanut ottaa huomioon markkinoinnin suunnittelussa yhden keskeisen elementin: Kehä Kolmosen ulkopuolelle levittäytyvän kampanjan kohderyhmän. Mitä Hietsu-vertaus sanoo turkulaiselle tai tamperelaiselle tai kyyjärveläiselle? Mainoksen mukaan viiden miljoonan suomalaisen kesä ihan vajaaksi, koska he eivät pääse Hietsun rantsuun köllöttämään. Voi suuri surku!

Bussipysäkillä en osannut päättää, olenko mainoksesta huvittunut vai ärtynyt.

Mainos palautti mieleen postikortin, jonka näin joskus 80-luvulla. ”Nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää.” Teksti jäi mieleeni kertalukemalla. En ollut viestin kanssa ihan samaa mieltä ja luotin lujasti siihen, että myös jotkut naiset kyseenalaistavat kortin syvällisen sanoman.

Entäs miten minä hoitelen uskon markkinointia? Oivaltaako markkinoinnin kohde sanoistani välittömästi, että joo-joo, Jeesus on minulle täsmälleen yhtä tärkeä kuin fillari ahvenelle? Vai puhunko vieläpä niin, että usko ei ole pelkästään toisarvoinen vaan suorastaan vastenmielinen?
– Mähän en teidän hiekkarannoille edes halua.

Vai onko niin, että yksi teko kertoo enemmän kuin tuhat mainosta?