Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Avaa ovi

11 kommenttia

Katsoin kuvaa nettilehdessä. Mies ja vaimo siinä istuivat vierekkäin. Sopu ja rauha, rauha ja sopu rinnakkain. Yhteenhioutuneet ja iloiset. Ainakin sillä hetkellä. Ja varmasti useimmiten. Mies ja nainen yhdessä – Jumalan kuva.

Alussa oli kaikki kaunista ja vahvaa. Meillä oli hyvä Isä, joka rakasti katseellaan, lämmöllään, suojallaan. Sanoi vahvistukseksi: ihan kaikkea voit syödä, mutta tuosta yhdestä puusta, älä siitä napsi.

Miksi tämä koukku? Meidän pitää tänä päivänä tietää kaikki. Tyhjentävästi ja luotettavasti. Ikäänkuin järkemme ja hahmotuskykymme riittäisi hallitsemaan kaikkea. Silmämme hengellisiin ulottuvuksiin ovat kiinni kuin vastasyntyneen koiranpennun, mutta vakuuttava näkökyky pitää olla.

Ehkei se ollut koukku, tuo ’tästä älä syö’. Ehkä Jumala tiesi paremmin, miksi ja mitä seurauksia oli odotettavaissa. Ehkä kaiken motiivi oli rakkaus, jonka tarkoitus oli ympäröidä ja täyttää meidät. Rakkaus täynnä suojattua vapautta, turvaa, onnea ja iloa iankaikkisesti.

Kaiken hyvän ja pyhän keskellä asui paha ennen ihmistä. Se oli ollut kaikkein hienoin enkeli, kunnia-asemassa lähellä Isää. Vapautensa ja ylpeytensä vimmassa se nousi sotaan. Ehkä se hävittyään kapinansa joutui rajatuksi tuohon yhteen puuhun. Siksikin sitä tuli karttaa. Ettei pahuus tarttuisi ja leviäisi. Huonosti kävi. Isä otti nopeasti käyttöön pelastussuunnitelman, sillä luomaansa ja rakastamaansa hän ei halua tuhota.

Paha lähti ihmisen perään vimmalla. Henkäisi perään kylmän orpouden tunteen, jonka tarkoitus oli tappaa lapseus, ilo ja turva. Valehdella häikäilemättömin keinoin Isästä kaikki mahdollinen. Ettei kukaan ihmislapsi saisi osaa, jonka se oli menettänyt – olla lähellä Isää. Orpouden painostuksen keskellä ihminen janosi, etsi ja tavoitteli rakkauttaan Isään. Hän oppi rukoilemaan.

Isä näki milloin aika oli täysi ja laski liikkeelle Poikansa, joka kaikessa taivaallisessa majesteettisuudessaan oli vain odottanut milloin pääsee syntymään pieneksi ihmislapseksi olkien ja eläinten joukkoon täynnänsä ihmisiä tunkeilevaan pieneen kaupunkiin. Jeesus tuli. Ihmeellinen Jeesus. Pyhä Henki varjeli hänet. Ylösnousemuksen läpi.

Paha saattoi Jeesuksen surmatessaan luulla vihdoinkin tappaneensa ihmisen mahdollisuuden olla Isän lähellä. Kosto ja orpous oli täydellinen, eikä kukaan enää saisi mitä sekään ei saanut, olla lähellä Isää. Mutta sepä ei tiennyt miten ihmeellinen on Isän rakkaus, Jeesuksen armo ja Pyhän Hengen osallistuva voima. Kuolemansa kautta Jeesus luotasi syvyyksien syvyydet, antoi lähtölaskennan orpouden päättymiselle ja sanoo meille tänä päivänä: avaa ovi ja aterioidaan yhdessä, Isän rakkauden tähden. Olet minun, salli minun rakastaa.

Niin entä sitten, saatat sanoa – myyttihän tuo muiden joukossa. Myytti on vain mytty ihmisen tarumaailmaa. Ikiaikojen Jumala on eri asia. Kaikki muu jumalaa etsivä uskonnollinen kehitelmä on harhautusliikettä pois kolminaisuuden Isän rakkauden kuvasta. Ja todellisuudesta. Miten paljon Jumala arvostaakaan ihmistä elämän myrskyn ja tyvenen keskellä. Meillä on vastuu ja vapaus valita mihin käännymme. Pakotettu ja lohduton rakkaus ei iankaikkisuudessa elä.

Mainokset

11 thoughts on “Avaa ovi

  1. Kiitos. Hyvä vahvistava sanoma tälle sunnuntaille :).

    Tykkää

  2. ”If the only prayer you ever say in your entire life is thank you, it will be enough.” -Meister Eckhart

    Tykkää

  3. Hienoja lauseita. ”Henkäisi perään kylmän orpouden tunteen, jonka tarkoitus oli tappaa lapseus, ilo ja turva.”

    Nousi mieleen Leppiksen sanat jossain laulussa: ”Selitettiin puhki joka pieni mysteeri.”
    En tarkoita, että tässä blogissa selitettäisiin, vaan että ihmisellä on taipumus selittää. Yrittää ainakin kovasti.

    Tykkää

  4. Kiitos, Virpi :) And thank you Mr Bhikkhu, graditude is indeed the most essential thing that coveres ones boat to float in the stream of life.

    Hyvin sanoit, Juha. Ihmisen taipumus selittää kolisee tyhjyyttä, jollei Pyhä Henki puhalla elämää sanoihin. Assosioitui kommentistasi miten muinaisheprean sana ’paimen’ ja ’nähdä’ ovat samankantaiset. Paimen tuli nähdä, havaita, tunnistaa niin paljon. Ei pelkästään lampaiden lukumäärää, vaan paljon enemmän, laajemmin, eritellymmin.

    Pyhä Henki sydämessä avaa näkemään, tunnistamaan tanssissa rukouksen, rummutuksessa eteenpäin kuljettavan voiman, ylistyksessä reitin avauksen halki erämaankin Jeesuksen läsnäoloon.

    Sanoinkohan jotain vaikeaselkoista…

    Tykkää

  5. Hienohan tuo oli! Tänään kokouksessakin puhuttiin paljon Isästä :)

    Tykkää

  6. Hauska kuulla, Jarna. Olisikin ollut kiva olla teidän kanssa rukoilemassa :) Tänään olen kyllä kokenut turhauttavana ’jo nyt, ei vielä’-jännitteen. Voi olla tietoisuudessa Isän rakkauden täyteys, sellainen rakkaus, joka henkeä pidättäen katsoo elämän pyhyyttä pienessä ihmisessä, mutta jokin pidättää sen kokemista ilolla ja taakoista vapaana. Isä vetää puoleensa rakkauden köysin, mutta synkeys yrittää puhua lujempaa. Kunnes asioita on selvitetty ja Jeesuksen ystävyys avaa ilon.

    Tuossa omassa tekstissä näen näin jälkeenpäin poleemisuutta, luettelonomaista asioiden toteamista, joka ehkä ole kaikkein paras asioiden esittämisen tapa. Sitä puhuu helpoimmin miten on tottunut.

    Löysin tällaisen hauskasti esitetyn pohdiskelun (englanniksi tosin) hyvyyden ja pahuuden ongelmasta. Hieman vivahteikkaammasta ajattelusta pitävälle. Kuuntelin nettisanakirja auki, hieman auttoi: http://uskonpuolesta.blogspot.fi/2013/07/jumalan-olemassaolo-ja-pahuuden-ongelma.html

    Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta ei voi tyhjentävästi ihmisen rationaalisuuden mittarein selittää, mutta upeaa on todeta, että ei mistään hinnasta koskaan vaihtaisi pois sitä mitä Jumala Jeesuksessa tarjoaa.

    Tykkää

  7. Hyvä ja puhutteleva teksti! Siunauksia sinulle toivotan…. <3

    Tykkää

  8. Mahtaako tämä vielä toimia ;) ? Marianne toivoisin niin kovin että jaksaisit jatkaa kirjoitteluasi tälällä, sinulla on sanottavaa paljon ja ymmärrettävästi! Kiitos tästä, en ymmärrä miksi en ole aikoinaan kommentoinut?
    Siunausta ja varjelusta elämääsi!
    Kiitos tästä.

    Tykkää

  9. Kiva kun vastasit, kiitos! :) Olen itse kokenut että pienikin kannustus usein auttaa ja rohkaisee, ja sinulla todellakin on kyky kirjoittaa, mutta kaikki ajallaan tietysti, mitään ei synny pakosta. Toivon kuitenkin että Taivaallinen Isämme antaisi sinulle aiheita :)
    ! Pyhä Henki asuu hänen omissaan ja on rikkauden ja rakkauden lähde. Ole tosiaankin siunatussa rauhassa .. kunnes :) !

    Kaikkea hyvää loppukesääsi, sitä kohden ollaan menossa.
    Siunauksin muistaen!

    Liked by 1 henkilö

  10. Kiitos ajatuksistasi, ne lämmittävät :)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s