Käsitys Jumalan valtakunnasta ja sen läsnäolosta ei voisi olla vääristyneempi kuin se tänä päivänä on. Seurakunnan olemus on enemmän palvelulaitos kuin hoitava yhteisö, jossa Pyhän Hengen lahjat saavat toimia ja ihmiset yhdessä rukoilisivat ja kiitoksella ylistäisivät Jumalaa. Vain pieni uskollisten joukko jaksaa kokoontua Sunnuntaisin yhteen nykymuotoisessa kirkossa. Sama on tapahtumassa muissakin kirkkokunnissa. Vain sielä missä paikallisseurakunta  yhdessä tuumin toimii Pyhän Hengen ohjauksessa ja Raamattu on keskeisellä paikalla, tapahtuu kasvua. Tarvitaan seurakuntakarismaattisuutta.

Ihmiset ovat vieraantuneet seurakunnasta koska he eivät koe tarvitsevansa sitä. Me uskovat osaamme luetella tusinan hyviä syitä olla mukana seurakunnan toiminnassa mutta miksi ne syyt eivät avaudu tavalliselle ihmiselle? Vai pitäisikö kysyä miksi meistä kukaan ei ole kertomassa niitä syitä kadunmiehelle?

Mietintäänpä mikä mättää. Seuraavista asioista voipi olla ihan vapaasti eri mieltä.

Emme enää toissamme ja koko sydämmellä etsi Jumalan kasvoja ja jää hänen eteen kuuntelemaan Hänen tahtoaa kaikessa mitä teemme. Emme sido ratkaisujamme Hänen sanaansa. Emme ole lujia uskossamme vaan vetoamme heikkoon ihmisen luontoomme. Hebrealaiskirje kuitenkin puhuu aivan muuta 11. luku alkaa Uskon määreellä.  Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy

Jumalan etsimisen yhteydessä etsimme samalla kutsumustamme.  6. jae jatkaa: Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Ihmisen heikkous kääntyy Pyhän Hengen voimassa uskoksi ja sen avulla tämä kaikki on mahdollista. Luku jatkuu esimerkillä Nooasta joka alkoi pykätä valtavaa paattia kuivalle maalle. Hän noudatti kutsumustaan kärsivällisesti ja pysyi Jumalan kasvojen edessä vaikka kaikki muut luopuivat.

Toinen kysymys on: Oletko sitoutunut paikallisen seurakunnan yhteyteen, Oletko juurruttanut itsesi Herran huoneeseen joka on paikallisseurakunta, paikallisten Pyhien yhteisö. Jeesus on tuon seurakunnan rakentaja ja hän tarvitsee meitä työtovereikseen rakentamaan tuota seurakuntaa. 1.kor 12:18 laittaa asian aivan uuteen valoon, Jeesus rakentaessaan seurakuntaa asettaa sinut ja minut haluamalleen paikalle, sellaiselle joka parhaiten palvelee Seurakuntaa. Hän ei kysy sitä meiltä! Voit ajatella ettet kelpaa tai sinusta ei ole siihen mutta Herran temppelin kulmakivikin tuli kivestä jonka muut rakentajat olivat hylänneet. Miksi siis et sinäkin siis kelpaisi.

Vaikein kysymys meille on, olemmeko sitoutuneet Jeesukseen. Raamatun vaikeimpia kohtia on nuoren Jeesuksesta intohimoisesti innostuneen miehen kohtalo. Jeesus näki hänen innostuksensa läpi sydämeen ja paljasti muutamalla lauseella sen mikä meitä kaikkia mietityttää. Mitä sitten jos seuraan Jeesusta, mistä joudun luopumaan ja mihin hän vie meidät. Luuk.9:57-62 Olemmeko kiinni taloudellisessa turvallisuuden tunteessa vai jossain synnissä josta emme halua luopua. Syyt ovat moninaiset. Jeesus näkee noiden syiden läpi. Luotammeko Pyhän Hengen voimaan ja uskallamme irtautua sidoksistamme luottaen ne Jeesuksen hoitoon.

Kaiken kaikkiaan paikallisseurakunta pelastaa, se on osa Kristuksen ruumista jonka Pyhä Henki yhdistää maailman laajuiseen seurakuntaan. Karismat, armolahjat ovat paikallisen seurakunnan palvelutyökaluja joita vastaanottamaan meitä kutsutaan. Se ei ole menestysteologiaa vaan Jumalan lahjaa omille perillisilleen matkalla kohti pelastusta!