– Minkä väriset ovat lumihanget?
– Valkoiset tietenkin.
– Miten niin tietenkin?
– Koska lumi on valkoista.
Kun aurinko paistaa helottaa, taivas on sininen. Hanget heijastavat taivaan väriä, joten nekin ovat siniset. Niinpä auringonvalossa valokuvatessa lumihangetkin ovat siniset.
Äsken yritin taas valokuvata kotiovelta avautuvaa maisemaa. Lämpökeskus tuprutti savua ja katuvalot hehkuivat oransseina. Minkä väriset ovat hanget? No, melkoisen oranssit tietysti. Valot värjäävät hangen. Taajamien valoa kutsutaankin valosaasteeksi silloin, kun ne heijastuvat sinne, minne niiden ei tarvitsisi heijastua.
Valokuva toistaa sen minkä kamera näkee. Ihminen taas suhteuttaa jännästi näkemänsä. Lumi mielletään valkoiseksi, joten ihminen näkee lumen valkoisena, vaikka lumi heijastelisikin sinistä. Kattolampun valossa valokuvattavan kasvot ovat keltaiset, ja kuitenkaan emme näe niitä sairaalloisen keltaisina.
Kamera kyllä tehostaa ”vääränvärisyyden” vaikutelmaa, se myönnettäköön.
Kuvatessa valkotasapainoa voidaan säätää. Valkotasapainoilemalla yritämme saada asiat näyttämään sellaisilta kuin haluamme ne nähdä. Teemme hangista valkoiset, vaikka ne vallitsevassa valossa ovat siniset. Kasvoista ihonväriset, vaikka ne kammarin kattolampun alla ovat keltaiset.
Istuskelin saunassa mietin, mitä kaikkea me ihmiset haluamme muuttaa eri väriseksi. Mitä haluamme muuttaa sellaisen sävyiseksi kuin itse haluamme – todellisuudesta ja vallitsevasta valosta piittaamatta?
Eikö juuri se ole valosaastetta, jos haluamme nähdä asiat väärässä valossa.
Blogitaivas 
02/02/2014 10:52
Kiitos Juha!!!
Minulle tuli tästä aidosta pohdinnastasi riemu. Ajattelen kuinka onnellisia/autuaita olemme kun saamme vaeltaa Jeesuksen kanssa ja tutkia itseämme Hänen totuutensa ja rakkautensa kirkkauden valossa. Meillä on toivoa ja mahdollisuus nähdä värit oikeana, valkoinen valkoisena ja musta mustana. Ihmeellinen Jumalan Pyhä Henki.
Ja kun jossain kohdin näemme värittyneesti, saamme pyytää anteeksi ja tehdä parannusta, se tie on aina auki. Ei tarvitse jäädä matkalle erehtymisensä tähden, sillä monessa kohdin me ihmisinä olemme vajaita. Mutta Hän, Jeesus, on antanut meille anteeksi menneet, olevat ja tulevat. Tässä valossa saamme olla rohkeita ja iloisia, synnit on annettu anteeksi ja Jeesuksen kautta Jumala näkee vain valkeutta, kirkkautta ja rakkaita lapsiaan. Ylistys Jumalalle, ja kiitos kaikista Jumalan lapsista joihin on saanut tutustua. Meillä on toisemme, jatketaan matkaa yhdessä iloiten!
Ole siunattu, veljeni Juha, Herrassamme 🙂
TykkääTykkää
02/02/2014 13:30
Niin, ongelmana on, milloin itse näkee värittyneesti, milloin todellisuus on värittynyt ja miten erottaa nämä toisistaan.
TykkääTykkää
02/02/2014 14:17
Tekstisi on hyvä itsetutkiskeluun inspiroija. Aloin miettiä Raamatun kohtaa ’Silmä on ruumiin lamppu.”
Asiasta kymmenenteen, huomasin tuosta sivusta, että taivaalla on pyöristettynä 6oo fb-seuraajaa ja twitterissäkin seurataan. Onkohan kristittyjen yksi suuri harha se, että luulemme joskus kirkon tarkoittavan rakennusta. Hengelliset sivustot yhdistävät meitä melko globaalistikin. 🙂
TykkääTykkää
02/02/2014 14:26
Niin, mikä on seurakunta? Ketkä ovat seurakunta? Mikä on kirkko?
Ja olisiko olemassa Seurakunta?
TykkääTykkää
02/02/2014 18:58
Tänään kuulin erään diakonin ohimennen sanovan: näkymme on maailmalajuinen ja toimintamme on enimmäkseen paikallista, mutta vaikuttaa silti kauaskin.
Painui mieleeni, koska se oli minusta hyvin sanottu. Liittyi siihen, että hän kehoitti ostamaan arpoja, joilla saattoi voittaa ahkerien eläkeläisten lähetystyön hyväksi myyntiin antamia villasukkia ,lapasia ja ystävänpäiväkortteja. Siinä oli minusta Kristuksen rakkaudella varustettu kirkonrakentajien foorumi antamassa omaansa hyvällä tavalla. 🙂 Ostin kortteja.
TykkääTykkää
03/02/2014 22:43
Hienosti sanottu. Kaikki kansat ovat ne, joihin kontaktia pitää ottaa. Jokainen meistä on kuitenkin paikallisesti aina tässä. Henkkoht kontaktiin ei pääse kuin paikallisesti. (Ei nyt sit aleta vääntää virtuaalisesta läheisyydestä. =) )
TykkääTykkää