Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kummia ääniä laatikosta

3 kommenttia

Asioilla on usein itseään kuvaava nimi. Kuten soittimilla. Käyrätorvea ei ole pilattu suoruudella. Piccolo taas on selvästi käyrätorvea pienempi.

On soittimia, joilla on eksoottinen nimi. Vaikka djembe ja cajon. Mutta djembe ja cajon ne vasta kuvaavia nimiä ovatkin: djembe on afrikkaa ja tarkoittaa rumpua, cajon taas on latinalaista amerikkaa ja tarkoittaa laatikkoa. Istuin tänään laatikon päällä ja paukutin sitä. Meneillään oli Mikaelin talvipäivät. Aivan erinomaiset talvipäivät.

Eilen jouduin vahingossa (lue: pääsin) salin eteen esirukoilijaksi. Rukouskoulutuksen olen käynyt pariin – kolmeen kertaan. Olen ihmisten puolesta rukoillutkin, mutta oikeassa tilaisuudessa en kai aiemmin ole esirukoillut. Rukoilin tuttuni kanssa muutaman ihminen puolesta. Kokemus oli innostava. Sain auttaa ihmisiä. Sainpa kerran jopa näyn, jonka rukousparini vahvisti. Hurjaa!

Mutta minä en olisi minä, ellei jokin asia vähän raastaisi. Vaikka ihmisten puolesta oli upeaa rukoilla, kärsin musiikista, joka kaikui salissa. Kärsin siksi, että en ollut itse mukana soittamassa. Bändi musisoi lempparibiisejäni ja vieläpä oikein hyvin. Minäkin haluan soittaa!

Tänään ylistysbändissä oli jäsenkato. Flunssa iski.
Näin cajonin salin nurkassa.
Kamppailin itseni kanssa.
Hävisin.

– Jos siitä on yhtään apua, voin paukuttaa vähän cajonia, sanoin ylistyksenjohtajalle.

Hän taisi suorastaan ilahtua.

Vasta juuri, kun alettiin soittaa, basisti oivalsi kysyä:

– Oletko koskaan soittanut cajonia.

– Nooooooo, olen mä pari kertaa pikkasen kokeillut.

Eivät enää ehtineet viskata minua alas laatikon päältä, koska piti alkaa soittaa.

Niinpä sain tänään paukutella tykkäämiäni kappaleita melkolailla ammattitaitoisen porukan kanssa. Välillä rytmini harhaili, ja olin tietoinen siitä, että cajon kuulostaa jonkun verran armeijan marssipäristimeltä (jolla on niin harhaan johtava nimi kuin virveli). Mutta siinä istuin, enkä muuta voinut. Laatikon päällä. Hurjaa!

Homma esirukouspalvelijana, ja homma laatikonkolistajana. Siihen päälle erinomaiset puhujat. Voisiko olla parempi viikonloppu!

Asioilla on usein itseään kuvaava nimi. Niin kuin Mikaelin talvipäivät. Paitsi että Mikaelissa tai koko Turussa ei ole talvi nimeksikään.

Mainokset

3 thoughts on “Kummia ääniä laatikosta

  1. No ei ole talvi länsirannikolla. Mutta hyvät oli talvipäivät. Tai omalta osalta se osio jossa ehti piipahtaa. Siunattua joukkoa koolla. Ja siunauksen kanavana. Koska Jeesus on. Tulkoon valtakuntansa :)

    Tykkää

  2. Tekstistäsi nousi mieleen hauska ajtatus: esirukoilijakin on kuin soitin, joka pukee sanoiksi toisen asiaa. Ja Jumala kuulee.

    Tykkää

  3. Virpi, loistavan ajatuksen näppäili Taivaan Isä sun sormiesi kautta!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s