Toimitin sunnuntaina tuomasmessuhiipparin virkaani Turun Mikaelinkirkossa. Hiippailin siis kamera kaulassa omia polkujani ympäri temppeliä, kun muut osallistuivat messuun perinteisemmin. Kapusin parvelle ja näppäsin pari kuvaa Laura Kalajasta. Hän oli päässyt Elämän leipä – saarnassaan kermaleivoksista ruisleipään.

”Elämän leivän tuntee siitä, että siitä ei jää nälkä.”

Meillä viestintäihmisillä on usein monta rautaa tulessa. Erään blogitekstin dead line oli juuri mennyt, ja vilkaisin kännykästä, oliko asian tiimoilta tullut kiireellistä viestiä. Ei ollut. Sen sijaan oli tullut viesti Baijerista: ”Terveiset suomenkielisestä jumiksesta! Oli kyllä niin kylmä kirkkorakennus, että alko tärisyttään, mutta onneksi tutut sanat lämmitti.”

”Tutut sanat lämmitti.” Tiesin, että ystävälleni suomenkieliset ehtoollisen asettamissanat ovat erityisen tärkeät.

”Kiitos terveisitä. Terveisiä Tuomasmessusta”, vastasin näppäilyvirheilleni uskollisena.

Olen säännöllisen sattumanvaraisen sinnikkäästi rukoillut ystävälleni seurakuntayhteyttä hänen nykyisessä kotimaassaan. Vaihtoehtoja riittää Baijerissakin. Ehkä juuri rukousurakkani takia viesti kosketti minua kirkon parvella erityisesti.

Niin toimii Jumala. Hän yhdistää seurakuntansa yli kaikenlaisten rajojen. Ei vain meitä Tuomasmessussa olevia. Ei vain minua ja Turun kotikirkkolaisia, joiden nettisivuille olin juuri kirjoittanut blogin. Ei vain minua ja toispual jokke Varikko-messussa olijoita, joiden joukossa oli paljon ystäviäni. Ei vain minua ja ystävääni Baijerista.

Istuessani yksin keskellä messua koin uudella tavalla, että Jumala tahtoo yhdistää kaikki kristityt. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa joku osallistuu kanssani täsmälleen samalle ehtoolliselle.

Laskeuduin ylhäisestä yksinäisyydestäni kirkkosaliin.

”Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän…”, aloitti liturgi.

Ehtoollisjono oli pitkä. Ihmiset lauloivat. Tuli minun vuoroni saada leipää. Gluteeniton limppu oli hajonnut murusiksi, ja pappi yritti koota muruista minulle suuhunpantavaa. Minua hymyilytti.