Katsoin Ylen dokkarin ”Uskonnottomat” odottaen  keskustelua uskonnottomien ja eriuskontokuntien edustajien kanssa. Älykkään ja järkevän keskustelun sijaan katsojien eteen marssitettiin kaksi itseään merkittävänä pitävää populistista tiedeihmistä ja kirjailijaa. Nämä kaksi keskenään veljellisesti torailevat ystävykset vierailivat ateistien mielennostatus tilaisuuksissa, joissa tieteelisten esitelmien ohella esitettiin vitsejä ja latteuksia uskonnoista.

Noita uskontojen kritiikiksi tarkoitettuja heittoja on kautta aikojen kuultu harrastaja filosofien illanistujaisissa. Ohjelmassa faktoja heitettiin kuin koiralle luita ilman sen kummempia perusteluita. Uskontojen edustajat oli poimittu lähinnä huutavista eriuskontokuntien fundamentalisteista, jotka kitapurjeet auki huusivat kadotusta ja kuolemaan uskottomille. Päällimäiseksi jäi mieleen rankat oletukset siitä miten useat Yhdysvaltain presidentit ovat mahdollisesti ateisteja mutta eivät voi sitä virkansa puolesta tunnustaa. 

Kun koulussa seuraan ja selvittelen pienten poikien riitoja, huomaan usein miten se, joka on ylimielisempi ja hyökkäävämpi kun toiset, pääsee niskan päälle, vaikka olisi väärässä väitteidensä kanssa. Röyhkeillä perusteettomilla väitteillä ja yleistyksillä toinen, oikeassa olevan osapuoli, saadaan näyttämään muiden silmissä naurettavalta ja tyhmältä. Ohjelmaa katsoessani tämä asetelma tuli väistämättä mieleeni.

Uusateismi näyttää ottaneen hyvin agressiivisen asenteen uskontoja kohtaan. He haluavat omien sanojensa mukaan ottaa moraalin takaisin ihmisen haltuun pois Jumalalta. Mieleeni tuli ajatus, että onko moraali ollut jotenkin lainassa uskonnoilla niin, että on saatu luotua länsimainen sivistys ja nyt voimme hyvällä omalla tunnolla jatkaa ilman Jumalaa. En väitä etteikö yksittäinen ihminen voisi olla hyvä ihminen ja yhteiskunnan jäsen ilman uskontoa. Mutta epäilen, että maailmassa ei olisi yhtään ateistia, jos Kristinuskoa ei olisi ollut. Lutherin avaama tie on mahdollisti pimeällä keskiajalla mustan surman takia syntyneen tieteen taantumuksen ja katolisen kirkon kiristys otteen löystymisen, niin että valistuksen ja tieteen aikakausi tuli mahdolliseksi. Itse asiassa kirkko oli ainoa kansansivistystä antava taho keskiajalla ja logiikan tutkimuksen kehitys oli vahvaa keskiajan yliopistoissa. On jotenkin nurinkurista, että uskontojen harhapolkuja laitetaan Jumalan syyksi ja julistetaan kirkot tieteen viholliseksi. Historialliset tosiasiat pitää tunnustaa, mutta silti nykyhetki ratkaisee sen miten elämä soljuu eteenpäin. 

Parinsadan vuoden kuluttua nykyaikaa tullaan ehkä kutsumaan uusahdasmielisyyden aikakaudeksi, jolloin suvaitsevaisuutta käytettiin uskontojen tukahdutamiseen. Sen sijaan, että ihmisillä olisi vapaus valita oma uskonto ja harjoittaa sitä, uskonnonvapaus tulkittiinkin vapaudeksi uskonnosta ja vapaus oli vaihtunut piilotteluksi.Uskontojen välinen dialogi ja ymmärrys oli muuttunut rasismiksi ja syrjinnäksi ja kukaan ei uskaltanut tunnustaa mitään uskoa pelätessään tulevansa syrjityksi.

Uusateismi muistuttaakin mielestäni äärinationalismia keinoiltaan. Oman tieteellisen oikeassaolon varmuus antaa oikeutuksen vaatia samaa perusajattelua ympäröivältä yhteiskunnalta ja mahdollistaa lainsäädännöllisesti uskontojen piilottaminen yhteiskunnalta.

Valitettavasti on kuitenkin niin, että ihminen täyttää aina aukon, joka syntyy kun uskonto häviää. Suomessa new age ja vanhat kansanuskomukset nostavat päätään. Näiden ilmiöiden kritiikkiä en ole ateistien suunnalta kuullut vaikka new agen piirissä villinä elävät erilaiset uskomushoidot jotka pahimmillaan vaarantavat ihmisten terveyden niiden syrjäyttäessä lääketieteeseen perustuvan terveydenhoidon. Uskontojen ja yhteiskunnan välisellä dialogilla näitä ilmiöitä voidaan ymmärtää ja pitää sairaat ilmiöt kurissa. Ei sillä että poistamme Jumalauskon maailmasta.