Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kuudentena päivänä Jumala maalasi omakuvan

6 kommenttia

ImageOlen viime kuukausina könynnyt aika paljon metsissä ja nurmikoilla ja valokuvannut kaikkea mahdollista. Varsinkin kukkakuviani ovat Face-kaverini joutuneet sietämään kevään mittaan keskikokoisen yliannostuksen verran. Minulle Jumala ilmenee voimakkaimmin siinä kauneudessa, johon törmään luonnon pienenpienissä yksityiskohdissa ja laajoissa maisemissa ja kokolailla kaikessa siinä välillä.

Taannoin tuijottelin tulppaanin terälehteä macro-objektiivin (vähän niin kuin suurennuslasin) läpi. Jumala taitaa olla hurjemman sortin ekspressionisti, tuumiskelin könyten rähmälläni tulppaanin varjossa.

Häh?

Mutta eikö sama Jumala maalannut justiinsa viime viikolla sen hennon heinänkorren, joka erottui pehmeästi sumuisesta maisemasta. Jumalahan on ehdottomasti impressionisti.

Vääntäydyin istualleni. Edessäni levittäytyi orastava pelto. Pellon takana rinteessä seisoi vanha maalaistalo. Eikös vain Jumala olekin jonkin sortin kansallisromantikko? Olisiko Jumalan-kansallisromantikko?

Ei ole totta, eihän Hän mahdu mihinkään tyylilajiin. Eikä Hän sitä paitsi oikein osaa valita kaiken kattavaa tekniikkaakaan. Toisinaan Hän on graafikko, ja joskus taas on kaikkien öljyvärituubien sisältö levitetty yhdelle kankaalle. Ja äänimaisemiakin Hän säveltää. Jumala ei rajoitu ismeihin. Hän hallitsee kaikki tyylilajit. Hän on monella tasolla luova Persoona.

Me ihmisetkin olemme luovia. Usein kun luomme, myös lokeroimme. Lokeroimme ja lokeroidumme. Haluan omaan lokerooni minulle sopivat taulut ja biisit ja ihmiset ja seurakunnat. Itse asiassa muodostamme identiteettiämme lokeroimalla asioita. Ja muodostamme identiteettiämme menemällä johonkin lokeroon. Eikä se ole edes väärin! Jotenkinhan tätä maailmaa ja elämää on jäsenneltävä. Muuten poksahtaa pää.

Väärin sen sijaan on tuomita muut ismit, muut ihmiset tai muut seurakunnat, jos he eivät tykkää samanlaisesta värien käytöstä tai sointukuluista kuin minä. Jumala kuitenkaan ei jaa meitä kristittyjä ismien perusteella. Hänelle uskovat ovat suuri seurakunta. Siihen mahtuvat kaikki ihmiset, vaikka itse olemme jakaneet itsemme helluntaismiin, luterismiin, baptismiin, katolismiin, vapaakirkkismiin ja ties mihin.

Tallustelin sisään kameroineni. Aloin ihmetellä tietokoneen ääressä, mitä olin saanut aikaiseksi kamerallani. Kyllä ne tulppaanin hurjan näköisiä olivat. Punaista ja keltaista aivan sumeilematta ruudun täydeltä. Ja tietenkin kukan täydeltä. Sieltä kukasta törröttivät mustat heteet. Suurennuslasin läpi kukka on suorastaan hurjan näköinen. Mitä lienee Isä Jumala ajatellut, kun hän loi vaikkapa juuri tulppaania. Mieleeni palasi pätkä Raamatusta. Kukat ovat näyttävämmin puettu kuin itse kuningas Salomo, jonka gaarderoobin sisältö lienee kuitenkin ollut kokolailla kohdillaan.

Sen sijaan kun Jumala loi ihmisen, hän ajatteli jotain aivan muuta. Hän tiesi varmasti, että jotkut meistä alkavat impressionisteiksi ja jotkut pointillisteiksi. Hän tiesi, että meistä tulee helluntailaisia ja metodisteja. Ja sitten on tämmöisiä seurakuntien välisiä sukkuloitsijoita kuin minä. Mutta kun Jumala suurena taiteilijana kiskaisi baskerin päähänsä, sekoitti värin ja alkoi sutia ihmistä, Hän tiesi, mitä hän oli tekemässä.

Hän oli tekemässä omakuvaa!

*

Teksti on julkaistu Turun Kotikirkon blogeissa toukokuussa. 

Mainokset

6 thoughts on “Kuudentena päivänä Jumala maalasi omakuvan

  1. Me ajaa posotimme juuri Helsingistä Ouluun ja Kokkolasta koukaten takaisen. Jumala oli maalannut vihreitä Limingan niittyjä, koivikkoja, männikköjä, kuusistoja ja sekametsiä ja Kalajoelle hiekkadyynejä. Hyräilin matkalla nostalgiassa Keski-Pohjanmaan maakuntalaulua : näät kuinka rannat viljavat on virtain kahta puolta jne ja ajattelin notta Jumalan käsi on runsas. Tuo oma synnyinseutu on vahvasti sellainen herätysliikkeiden melting pot myös, joten Jumalan käsi on ollut siinäkin runsas. Ihanaa, että uskoa on!

    Liked by 2 people

  2. Juha! Aivan mahtavaaaaa!!! Pidätkö pointillismista, entäs naivismista??? Suurista mestareista tai ITE taiteilijoista? Taiteilija olet, sanoissa ja kuvissa ja missä kaikessa lie! Jumala on täyttänyt sinut lahjoillaan, on varmaan vaikeaa olla multilahjakas, vai sittenkin ihanaa, saat kokoajan elää ilossa! Luomisen ilossa. Minun mielestäni luovuus on osa Isä Jumalaa itseään, mitä enemmän luovuutta, sitä enemmän jumaluutta :) :) :) Kiitos innoittavasta ja kaikkia/kaikkea syleilevästä tekstistäsi! Iloa, valoa ja löytämisen riemua!

    Liked by 1 henkilö

  3. Mää olen aina tykännyt Bruegelistä ja Boschista, Niillä on niitä jalallisia kananmunia pyyhältämässä ympäri-ämpäri.
    Sitten tykkään Tytöstä ja helmikorvakorusta.

    Liked by 1 henkilö

  4. Tytöstä ja helmikorvakorusta on tehty kirjakin, tosin olen lukenut sen niiiin kauan sitten etten enää muista, mutta jonkinlainen taulun ympärille kehitetty tarina se taisi olla. Itse en ole naivisti, mutta tykkään hirveästi ja silloin kun vielä kävelin, kävimme kesäisi Iittalassa. Hyvä naivismi on sykähdyttävää ja sitähän on – hyvää – nykyään jo paljonkin.

    Tykkää

  5. Minäkin tykkään naivismista. Delacroixin maisemia kävin kerran isäukan kanssa katsomassa Pariisissa. Löysin ehkä enemmän Tito Collianderin proosaa.

    Tykkää

  6. Naivismi, jopa Huuhaa Innasen lauluissa esiintyvä, josta ei tiedä, onko se sympatiaa vai ivaa, saa minut hyväntuuliseksi. Toivottavasti Innanen ei siis ivaa.

    Mitä tulee lokerointiin, niin olen ajatellut niin, että ihmisen ajattelukyky ei yksinkertaisesti riitä käsittämään kaikkia asioita erillisinä. Lokerointi on pakollista, että järki pysyisi koossa. Sen huono puoli on, että joskus tekee erehdyksen. Mutta jos nyt yrittäisin eritellä jokaisen ahvenanmaankierroksella kohtaamani aallon ja laineen, pääni halkeaisi. Pää halkeaa jo siitä, kun yritän muistella, millainen tuuli ja merenpinta missäkin kohtaa reissuani oli, vaikka pidän asioita kovinkin merkittävinä.

    Olemme Raamatun mukaan Luojamme kuva. Meilläkin on lupa oman kykymme mukaan tehdä omia kuviamme tai kuvia ylipäätään. Eikä luokitteluakaan siis ole kielletty! Vai saisikohan tuosta vielä yhden onnettoman huoneentaulun, elämän auvoksi tarkoitetun typeryyden: ”Luokittelu kielletty!” Kun kukista kerran on puhe, tuon ajatuksen mukaan Carl von Linné olisi ollut to-del-la syntinen!

    Niin. Minäkin olen toisille ihmisille vain yksi ihminen muiden turhien ihmisten joukossa. Yksi joutava työnhakija, joka on kapula menestyvän kaupanteon rattaissa, turha suunpieksäjä, jäpikkä joka kuluttaa turhan elämänsä netissä tai tekemällä katoavaa perävanaa tyhjille merenselille – rahoilla, joita ei ole ansainnut. Minä siis olen Jumalan kuva. Tekiköhän Jumala minut – tai meidät – huvikseen, ilman mitään omasta tai meidän mielestämme jaloa päämäärää?

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s