Viimepäivinä olen mietiskellyt mennyttä elämääni ja paljon asioita sieltä on noussutkin. Taitaa olla joku prosessi menossa? Tänään olen lueskellut kymmentä käskyä ja joutunut pysähtymään kahdeksannen kohdalle, Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Blogitaivaan ja meidän kaikkien Ilkka 🙂 taisi kirjoittaa jossain kohtaa että elämä olisi helpompaa ilman internetiä. No, jokainen voi miettiä olisiko niin, mutta joka tapauksessa kulttuurin se on muuttanut, niin kuin ihmisten käyttäytymisenkin aivan tyystin. Harva tänä päivänä tulee syvällisemmin ajatelleeksi millainen valta ja merkitys ihmisten elämään sanoilla on! En enää itsekään, ellen olisi joutunut väärän todistuksen takia vaikeaan tilanteeseen.

Tämän myötä huomasin kuinka vaikea ja monisyinen kahdeksas käsky on. Aloin vertailla käskyjä toisiinsa, nähdäkseni minkä vaikutuksen ne tekevät, mikä niistä tuntuisi hankalimmalta ja mitä kaikkein vaikeinta olisi pystyä noudattamaan. Käskyn selityshän on:” Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen”. Minä en pysty tähän. 2. Mooses 23:1-2 sanotaan: ” Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi.
Tähän viimeiseen on ajatella helpompi itsensä taistella.

Kumpi on muuten tärkeämpää sanat vai teot, vai voiko niitä erottaakaan toisistaan? Nyt kun kaikki istuvat pöytiensä ääressä naputellen koneestaan sanoja solkenaan, voisi ajatella että sanat ovat tärkeämpiä. Jos ja kun ajattelen kuinka ihmismieliin vaikutetaan – ja sitä kautta myös tekoihin, ajattelen sanojen mahtia.

Jumala, Isä, loi kaiken Sanallaan, kuinka se siunaakaan! ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala”. (Joh.1:1) Kun Jumalan Sanasta, ilmoituksesta on luovuttu ja enenevästi luovutaan, ei voi enää odottaa myöskään Totuutta eikä toisen ihmisen kunnioittamista. Tämä kaikki viimeaikainen ”kehitys” kauhistuttaa toisenlaiseen elämään oppinutta ihmistä. Perinteet, hyvät ja kohteliaat tavat ovat mennyttä, niin kuin lähimmäisen rakkauskin. Nyt sanat sinkoilevat tsunamin tavoin ja peittävät ihmisen omat ajatukset ja muokkaavat hänen maailman kuvaansa enemmän kuin itse ymmärtääkään.

Olen silloin tällöin miettinyt millaista kuvaa itsestäni kirjoituksillani annan. Luulen että olen kaikkein paljaimmillani juuri tässä, mutta se ei ole koko minuuteni. Aika pelottavaa on tietää että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Katkeruus tulee julki, samoin kuin hyvyys tai pahuus. Turhat sanat ovat osoituksena turhanpäiväisyydestä jne. Muistamme mitä kielestä sanotaan, se on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli.

Olisi ehkä hyvä vähän pysähtyä ja useammin miettiä mitä ja miten tulisikaan päivittäin puhua (tai kirjoittaa)lähimmäisilleen, tuodako sydämen kyllyydestä esiin siunausta vai kirousta. Varsinkin kirjoittaessa ja lähettäessään niitä julkaistavaksi, niitä ei enää saa takaisin, tilannetta ei voi perua. Älköön nyt kukaan ajatelko että tämä kirjoitukseni syntyy moitteeksi jollekin! Ei, ei minulla ole moitittavaa, mutta tämä kahdeksas käsky sai minut ajattelemaan. Itsekin olen kaiken tämän tekstin suurennuslasin alla. Nykyään olisi vaan niin paljon pois pantavaa ja itse kunkin mentävä itseensä ja ajateltava vakavasti ettemme sanoillamme tapa ketään. Henkisestikin voi toisen ihmisen tappaa. Kukaan, paraskaan ihminen ei ole tästä synnistä vapaa.

Kuitenkin meitä kutsutaan sotaan pahaa vastaan todistamaan totuudesta ja Jumala on antanut meille aseen Pyhän Hengen miekan, eli oman Sanansa (Ef.6:17). Tosin maailma tulee vihaamaan totuudessa ja rakkaudessa pysyviä. Kuitenkaan meidän ei tarvitse koskaan hapuilla pimeässä, jokainen joka kuulee Jeesuksen äänen tulee tietämään totuuden ja saamaan voiman totuudessa vaeltamiseen. Kun meistä valhetellen puhutaan kaikkinaista pahaa, me katsomme Kristukseen Vapahtajaamme ja Jumalan Poikaan kuinka hän suhtautui herjauksiin, pilkkaan ja vääryyteen. (1.Piet.2:23) Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun.

Meidän puolestamme, meidän edestämme on ollut yksi ainoa ihminen jossa ei vääryyttä ollut, joka puhui ainoastaan totuuden sanoja rakkaudessa. Hän ei pelännyt ihmistä, eikä meidänkään tule pelätä. Ihminen voi toista vahingoittaa, jopa viedä toiselta hengen, mutta Jeesusta kukaan ei voi meiltä, jotka panemme uskomme ja toivomme Häneen, viedä. Palaan jälleen Johanneksen evankeliumiin. 14:1… ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun…6. – Minä olen Tie, Totuus ja Elämä..”

 Lue vielä 1Joh. 3 omasta rakkaasta Raamatustasi Kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä suuresta armosta jonka kohteeksi olet saanut tulla, mutta älä unohda sitäkään että Jumala tahtoo sinulle ja minulle hyvää, hän tahtoo varjella meidät pahasta ja siksi käskyjenkin kertaaminen on joskus hyväksi 🙂 Ole turvallisella mielellä Jumala tietää kaiken ja on Kaikkivaltias. Hänellä on kaikki hallinnassaan täälläkin, kaaokseen joutuneessa, kauniiksi luodussa maailmassaan.

”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä Olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin!  (Ilm.22:12-14) Tänään on Toivon päivä 🙂 !