Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kristityt kinaavat – sarvipää taputtaa

32 kommenttia

Koilliskulman tasavallassa oli kristittyjen yhteistyö päässyt hyvään alkuun. Työtä Jumalan Valtakunnan puolesta tehtiin yli seura- ja kirkkokuntien rajojen. Jumala katseli touhua tyytyväisenä ja antoi siunausten ropista maan ylle.

Maassa oli käynyt myös ulkomaalaisia saarnaajia. Heistä keskusteltiin. Jotkut olivat yhden puolesta, jotkut toista vastaan. Mutta semmoistahan ihmisten elämä on. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Enollakin on ihailijansa.

Taas oli saarnamies tulossa. Hänelle haluttiin järjestää oikein stadionluokan tapahtuma. Silloin näki vastustaja tilaisuutensa tulleen. Hän jakoi määräyksen pikkuisille sarvipäille:

– Koilliskulman kristityillä menee liian hyvin. Ovat alkaneet purkaa raja-aitojaan. Nyt menette ja supatatte ihmisten korviin äärimmäisiä viisauksia. Yhdelle sanotte, että saarnamies on itse Jumalasta seuraava. Toisille kerrotte, että hän on minun luotettu adjutanttini.

Pikkupirut pukivat lämpimästi ylleen ja lähtivät Koilliskulman hyiseen alkukesään levittämään sanomaansa. Kohtapa oli koko maan kristikansa tukkanuottasilla.

– Se on saatanasta!

– Eipäs! Sen evankeliumi avaa Taivaat!

Vastustaja myhäili. Näin sitä pitää. Muureja alettiin rakentaa takaisin ja muurinaukkoihin löytyi seisojia. Teilipyörä oli lähtenyt vierimään, ja hajaannus lisääntyi tehokkaasti ilman pirullisia ponnisteluja. Ihan ihmisvoimin. Vastustaja vaipui myhäillen muistelemaan vanhoja hyvä aikoja, kun kristityt pitivät omaa mielipidettään niin vilpittömänä, että se oikeutti vaikka tappamisen.
– Ne olivat aikoja, hän huokaisi.

Toisaalla myös Jumala huokaisi:
– Koilliskulmalaisten kanssa ei Meikäläiseltä hommat lopu.

DSC_9867

Mainokset

32 thoughts on “Kristityt kinaavat – sarvipää taputtaa

  1. Olen kallistumassa sille kannalle, että kyse ei ole siitä, mistä on kyse. Ehkäpä Jumala ei ole niinkään kiinnostunut siitä, miten suhtaudumme yhteen ulkomaiseen puhujaan vaan siitä, miten suhtaudumme toisiimme.

    Tässä saattaa myös vastustajalla olla sama kiinnostuksen kohde.

    Liked by 3 people

  2. Kiitos Juha! Anteeksi tämä sinuttelu, mutta lienemmekö sisaruksia? :)

    Myös minä uskon, että nyt kysytään sitä keskinäistä rakkautta. Murehduttaako tämä riitely minua – vai nautinko toisten kiroamisesta.

    Pahinta omalla kohdallani on se, että käytän aikaani hedelmättömään tutkailuun, kun voisin ottaa (taas) käyttöön Gamalielin neuvon:
    ”…annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?” (Apt 5:38,39) Ja tämähän koskee ihan jokaista, molemmissa poteroissa!
    Senkin vuoksi tuo on mulle tärkee ”työkalu”, että ymmärtääkseni olen kuitenkin itse vastuussa siitä, mihin uskon. Vielä olen antanut itseni ymmärtää (ja uskoa), että Raamatussa on meille opastusta yllinkyllin oikealla tiellä pysyäksemme – ei sillä ketään päähän hakataksemme.

    Lopussa tuleekin sitten se järkyttävä juttu:
    ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.(Matt.7:21-23)

    Rakas, rakas Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, varjele meidät totuudessa. Sinun Sanasi on totuus.

    Liked by 3 people

    • Nettikuvioissa harvemmin teititellään. Muutamia Marjojakin tunnen.

      Hieno esilleotto on tuo Gamalielin neuvo tässä problematiikassa. Erilaiset ilmiöt ja muodit tulevat ja menevät. Hyvät asia pysyy ja paranee.

      Ja kyllä! Tuo mokoma kohta mr. Matteuksen kirjassa tulee usein mieleen eri tilanteissa ja eri ihmisten kohdalla. Fiilis Taivaan portilla tulee joillekin olemaan tosi kuirja, jos he vilpittömästi ovat ajaneet riivaajia ulos Herran nimessä. Voisiko kuitenkin olla, että näillä henkilöillä on ollut muut vaikuttimet, jotka he kuitenkin itse sydämessään tietävät? Ja myös Herra tietää, vaikka me tavalliset tallaajat emme tietäisikään.

      Tykkää

  3. Kiitos Juha, todella hyvä ja ajankohtainen kirjoitus

    Liked by 2 people

  4. Kiitos Juha! Ja Ilkka ja Marja! Uskon samoin tästä asiasta.

    Liked by 2 people

  5. Viisaita kirjoitit Juha ja aseistariisuvasti :). ja viisaasti kaikki kommentoivatkin.

    Pelko on Koilliskulman kristittyjä nyt kiusaava valta ja ei viheliäiset häntäheikit näytä tätä kylmääkään pelkäävään,vaikka kuumasta paikasta tulevatkin.
    Yhdet pelkäävät, että Sana jää julistajan ihailun varjoon ja toiset sitä, että Pyhän Hengen voima saada ihmeitä aikaan juuri tämän happeningin yhteydessä onkin jotakin muuta mentalistimeininkiä. Eli kaikkia jokin pelottaa ja huolettaa, niin ihnimillistä kuin se onkin. Marja laittoi kyllä niin mahtavat Raamatun kohdat kaikille pelkääväisille. Herra tietää totuuden ja Jumala suojelkoon meitä kaikkea kaikelta, mitä ikinä keksimmekin pelätä:)

    Liked by 1 henkilö

    • ”Koetalkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on.”
      Minun blogeissanikin on paljon ajatuksia, mutta vain 14 % ajatuksistani on säihkyviä ja pysyviä.
      Jollain maailmankuululla saarnamiehellä prosenttilukujen suhde saattaa olla eri.

      Tykkää

  6. Ihanaa *huokaus*
    Oon niin ilonen kun meillä on taas konsensus :)
    Ei enää ikinä olla mistään eri mieltä!
    Keskustelu onkin niin hankalaa, joku pahoittaa mielensä aina kuitenkin. Ja meidän kristittyjen tulee olla aina ensisijaisesti kilttejä, eikä tonkia hankalia juttuja. Kaikkihan on niinku tavallaan aina oikeassa. Mehän ei voida koskaan eksyä -eihän..?

    Tykkää

      • Kyllähän eri mieltä saa olla. Mutta jos mennään syyttelemään ja panettelemaan keskustelukumppania tai keskustelun kohdetta, niin johan siitä opetetaan Raamtaussakin aika järeillä sanoilla.

        Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.

        Tykkää

        • JOO! Ja tää on tosi vaikea tapaus tää Paavalikin, tyyppi heittää että ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. ”

          Totta, ihan karseeta vihapuhetta, sanon mä. Ja sama tyyppi kehtaa vielä nimetä harhan opettajia. Ei ollut tainnu eheytyä vielä kypsään ja rakastavaan asteeseen, tämä kireä tarsolainen. Ehkä sekin oli lukenut sitä väärinkäännettyä tekstiä jossa Jeesus itse muka niinku sanoo että ”Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä.”

          Liked by 1 henkilö

  7. 14% ? Älähän nyt Juha. Kovastihan sinusta tykätään, varsinkin kun noita tykkäyksiä laskee :) ja ihan oikeastikin. Olet Ilkan kanssa näitä ”lyhyestä virsi kaunis” kirjoittajia, mutta se vasta taito onkin – sanoa tärkeitä lyhyen ytimekkäästi – oppisipa täälläkin päässä tämä!
    Saanko kertoa? Naapuri leikkasi vihdoin ruohonsa, MUTTA jätti sen kissankellon paikoilleen! :) :) :) eikä ole hääppöinen mies, on taustaa vähän monenlaista ja tyyliä.

    Liked by 2 people

  8. Juhan tekstin tuottama konsensus on tuottanut kommentteja, joissa on yksimielinen näkemys siitä, että riita saa Kristuksen kirkon jäsenet, saman puun oksat, sohimaan toisiaan.

    Toisaalta tämäkin ajankohtainen aihe osoittaa sen, mikä on meillä Suomen siionissa sellainen heikko kohta, missä tarvitaan viisautta ja ymmärrystä, että ei vallan toisiamme ”syötäisi” . Jos ottaa sellaisen lintuperspektiivin, vähän etäisyyttä, kuten Juha tekstissään ottaa, saa laajemman näkökulman.
    Ainakin minulle tuli se kokemus Juhan tekstin kautta, jotta täällä me olemme pienessä kylmässä Koilliskulmassa huolissamme ulkopuolelta tulevan toisille uhan ja toisille ilon vuoksi ja kuitenkin Raamattu vakuuttamalla vakuuttaa, että ei tarvitse pelätä. Tuo Marjan kirjoittama Apt. kohta on se, johon kaikki sekä huolestuneet että innostuneet voivat rukouksin yhtyä. Ja juuri sitä kautta meidän kannattaa asioita lähestyä.
    Autuaita ovat rauhantekijät :). Juhalle kiitos tekstistä, se piristi koilliskulmaa kummasti.

    Liked by 1 henkilö

  9. Juu, se on hyvä lopettaa keskustelu, jos kerta sohitaan toisia.
    Asioista tietty voisi keskustella, (mielenkiintoinen ajatus sinänsä) mutta kuten sanoin, onhan siinnä silti se vaara että jollekin voi tulla paha mieli. Ja sitähän me ei haluta, vaan me halutaan että kaikilla on kivaa. SE on oikeeta kristillisyyttä. Ei ruveta hankaliks.

    Tiettty jos löytyis tapa olla rakkaudellisesti eri mieltä, ja sille ois niinku tilaa, se vois olla kans kiva vaihtoehto. Mutta sellasta on varmaan vaan taivaassa. Sorsti vaan niille, jotka eksyy, meitsi ei ainakaan. kun mä oon kaikkien kanssa samaa mieltä :)

    Tykkää

  10. ”sarvipää taputtaa” vielä myös ainakin tämän takia. ” Helsingin piispa Irja Askola haluaa homoille ja lesboille avioliiton” ja että ”Eduskunnan lakivaliokunta äänesti aamulla Tahdon2013 aloitteen hylkäämistä äänin 10–6.” eli hyväksymisen kannalla oli kuusi edustajaa.

    No ei tuossa sinänsä mitään niin dramaattista ole, näkihän Paavali nykyisin melkein ja vähän ajan kuluttua vallalla olevan tilanteen jo yli 2000 vuotta sitten: ”Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.” (aids?)

    Raamatunkohta Room. 1:26-27.

    Tykkää

    • Jaa,jaa, Toivo. Oli se Paavali jo viisas ja kaukonäköinen mies jo silloin, vaikka toisaalta uskoi maan olevan pannukakku.Paavalin mukaan oikeassa uskossa on kuitenkin eletty ainakin roomalaiskirjeestä saakka. Minkälaiset merkit pitikään laittaa homoihin, että kaikki näkisivät näkisivät, mitä saastaa he ovat. Tätä en ole vielä omasta Raamatustani löytänyt. Jokin Juudean tähti ehkä?

      Tykkää

      • Missä kirjoituksessa Paavali puhuu pannukakuista?
        Varpu kommentoi asiasta, eikä sen vierestä. Totuutta rakkaudessa and opposite.

        Tykkää

        • Jukka, Paavalin aikaan oli yleinen maailmankäsitys, että maa oli tasainen kuin pannukakku, jonka ympäri koko maailmankaikkeus pyöri. Paavalillahan oli tarkoitus viedä lähetyksensä perille tämän ”maailman ääriin”, mutta matka jäi sattuneesta syystä kesken.

          Galileo Galilei oli vielä satoja vuosia myöhemmin kirkon tuomioistuimen edessä vakuuttamassa, että ”se pyörii sittenkin”. Tuskin Paavali kuitenkaan oli aikanaan niin kaukonäköinen, että näki maailman pallona kiertämässä maailmankaikkeutta – eikä päinvastoin.

          Paavalilta ei tosin jäänyt tästä ”pannukakkuajattelusta” kirjallista dokumenttia tuskin mihinkään kirkolliskokoukseen saakka – ainakaan tiettävästi. Tuosta hänen ”maailman ääriin menemisestään” kertoo kuitenkin kirkkohistoria.

          Tykkää

  11. Voisiko olla niin, että yhteisö kuin yhteisö, myös tämä kristtyjen yhteisö, vahvistuisi, jos erimielisyyksien ilmetessä meillä olisi uskallusta puhua siitä, mikä yksilötasolla huolettaa tai jopa pelottaa erimielisyyttä herättävässä asiassa. Helposti keskustelut katkeavat tai muuttuvat eipäsjuupas-linjaisiksi, koska ilmaisemme mielipiteemme ja se on sitten siinä. Jos toinen kysyy, arvioi tai epäröi lähdemme niin kovasti syyttämään joko ihan hihhuliksi tai sitten muutosvastarintaiseksi, syntyy mustavalkoisia puolueita ja koko tilava ja laaja harmaa-alue, jossa voi liikkua, harkita ja ottaa rauhallisesti, jää käyttämäti.

    Mietiskelen, että ristiriidat syntyvät usein siitä, kun ei puolin ja toisin ymmärretä sitä, mikä toisessa herättää ihastusta ja toisessa vihastussa. Hengellisistä ilmiöistä syntyneissä ristiriidoissa tulkitaan Raamatun sanoja yksi yhdestä tai toinen toisesta näkökulmasta, mutta onko ristiriidoissa kuitenkaan kyse siitä, kuinka eri tavoin arvioimme jotakin ilmiötä Sanan kautta vai voisiko kyse olla jostakin kamalan paljon inhimillisemmästä ja henkilökohtaisemmasta syystä?

    Olisi hyvä uskaltaa vaihtaa ajatuksia myös niistä tunteista, mitä jokin ilmiö hengellisellä rintamalla meissä herättää. Tuntuu siltä, että Nato- kysymystä tai Ukrainan – tilannetta voi jostakin syystä arvioida ja pohdiskella huomattamasti laajemmalla perspektiivillä ja sietokyvyllä ja jopa tunteenilmauksilla kuin vaikkapa Herzogin opetusta. Jos ajatuksia vaihdettaisiin välillä siitä, miksi häntä odottaa innolla/ pelolla voisimme oppia, että toistemme mielipiteiden takana ei ehkä ole ollenkaan se oikeassaolemisen tarve tms. vaan ennemminkin jotakin paljon inhimillisempää, ehkä tunteisiin, omaan kokemusmaailmaan tai toiveisiin liittyvää.

    Liked by 2 people

    • Hyvä ”puhe” Virpi.
      Asioista voi ja on kiva keskustella, mutta onko aina pakko sanoa se viimeinen sana niin että loukataan toista toisin kokevaa ryhtymällä kinaamaan.?

      Miksi on niin tärkeää että juuri minä olen Tässä asiassa oikeassa.
      Mitä väliä sillä on kuka on oikeassa, pääasia on pääasia, eli millä asialla täälläkin ”taivaalla” ollaan ja ollaan oltu. Sanoisinko vanhanaikaisesti ”Ristin juurella, mutta ylösnousemusvoimassa”.

      Moni näistä vastaavista ”yrityksistä” on hajonnut riitoihin ja sieltä sitten lähdetty hakemaan vähän itselle mieluisampaa paikkaa saada omaa ajatustaan esille.
      Olkoon niin, riitautuivathan apostolitkin, mutta yritettäis edes.
      Tämä ihan yleisenä kommenttina kehenkään sen kummemmin kohdistumatta.

      Aikoinaan oli helluntaiseurakunnissa tapana aloittaa kokous toivottamalla Jumalan rauhaa, ja niin tervehtivät seurakuntalaisetkin toisiaan, minusta se oli kaunista ja rauhoitti kummasti asettumaan Suurimman äärelle. En tiedä vieläkö tämä kaunis toivotus on voimassa, saisi olla – meilläkin.
      Jumalan Rauhaa ystävät.

      Liked by 1 henkilö

    • Ugh, hyvin kirjoitettu, Virpi.

      Ukrainan kysymys on ”vain” suurki kysymys, vaikkakin ehkä elämän ja kuoleman kysymys.
      Herzogin kirkkausevakeliumikysymys taas on elämää suurempi kysymys. Viettävätkö Herzogiin uskovat loppu ikuisuuden alimmassa manalassa? Vai ovatko he juuri niitä, jotka ovatkin eniten oikeassa? Ihminen, joka ottaa kristinuskon vakavasti, ajattelee ikuisuusnäkökulmasta. Hän on myös huolissaan muista ihmisistä ikuisuusnäkökulmasta. Siinä sitä sitten keskustellaan…

      Myös uskonpuhdistuksen aikana oltiin syvästi huolissaan vastapuolen loppusijoituspaikasta kuoleman jälkeen. Kaikkien valtapoliittisten taka-ajatusten lisäksi kysymys ja huoli oli varmasti myös uskosta. Silloin tosiaan mentiin niin pitkälle, että lähdettiin katkomaan vastustajien kauloja. Aika jännää puuhaa kristillisestä näkökulmasta muuten. Aina kun nitistän vastustajan, lähetän hänet helvettiin, sillä oma uskoni on oikeassa. Näinhän Jeesus meitä opetti, eikös!

      Nato-kysymystä en tässä nyt pohdi. =)

      Tykkää

    • Kiitos, Virpi!

      Minulla on unelma kirkosta, ja yksi iso osa sitä unelmaa on juuri tämä mitä sanoit, Virpi:

      ”Voisiko olla niin, että yhteisö kuin yhteisö, myös tämä kristtyjen yhteisö, vahvistuisi, jos erimielisyyksien ilmetessä meillä olisi uskallusta puhua siitä, mikä yksilötasolla huolettaa tai jopa pelottaa erimielisyyttä herättävässä asiassa. “

      Juuri näin!

      Meillä kristittyinä on niin vahva kallio allamme, että meillä ei pitäisi olla mitään niin suurta oikeassaolemisen tarvetta eikä mitään niin oikeaa mielipidettä, jota ei tarpeen tullen voisi muuttaa ja sanoa: ’Taisin olla väärässä.’ Kristus on meidän kallio ja ainoa lopullinen mielipiteemme! Ja me saadaan lekotella sen varassa, ja rauhasta ja rakkaudesta käsin kuunnella toisiamme.

      Mua innoittaa suuresti Apt 11:1-18 ja Apt 15:1-12, joissa pohditaan kiistakysymyksiä:

      Apt 15:7: ”Kun väittelyä oli kestänyt pitkään…”
      Toisin sanoen kiistakysymystä ei lakaistu maton alle vaan kohdattiin kasvoista kasvoihin ja väiteltiin niin kauan kuin aihetta oli. Mutta sitten:

      Apt 15:7 ja 12 “Pietari nousi puhumaan ja sanoi:….” Ja Pietarin puheen jälkeen sanotaan: “Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli …. tehnyt…”
      Toisin sanoen rauha tulee sitten kun kiistakysymyksessä on kuunneltu toisia tarpeeksi pitkään, ja SITTEN joku nousee ylös ja alkaa summata asiaa, eikä kenelläkään olekaan siihen enää mukisemista: “Koko joukko vaikeni!!!!!”

      TÄSTÄ TYKKÄÄN! Tämän haluan nähdä!

      (Tää on media-aikana kyllä vaikeampaa. Koko maailmaa ei voi kohdata kasvoista kasvoihin….!!!)

      Virpi, kirjoitit myös:

      “…onko ristiriidoissa kuitenkaan kyse siitä, kuinka eri tavoin arvioimme jotakin ilmiötä Sanan kautta vai voisiko kyse olla jostakin kamalan paljon inhimillisemmästä ja henkilökohtaisemmasta syystä?”

      Sielunhoitojärjestöissä mukana olevana olen miettinyt juuri tätä asiaa tämän kiistan aikana. Huomenna lähdemme Jyväskylän seudulle Elävät vedet -kurssille ja kuinka toivoisinkaan, että useammat kristityt lähtisivät toteuttamaan Jeesuksen sanaa: ”Ota ENSIN tukki pois omasta silmästäsi ja SITTEN näet ottaa tikun pois muiden silmistä”

      (Tämä toki ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi juuri meidän järjestöömme tulla mukaan!!!! Mutta oman synnin tunnustamismahdollisuus on hurjan tärkeä ihmissuhdetyökalu ja auttaa muiden ihmisten arvioinnissa, niin uskon! Mutta tää ei ole toki käytettävissä ainoastaan sielunhoitopiireissä vaan kaikille kristityille!)

      Sori Virpi ja muut, tää pitkä sepustus.

      Innostuin vaan niin kun luin tekstisi!!! Kuten Juhan alkuperäisen tekstinkin.

      Liked by 2 people

  12. Niilo

    Me kaikki olemme poikkeavia, sillä ei ole ketään ihmistä, josta voisi sanoa, tämä se on, tähän pitää kaikkia verrata. On vain ääripäitä. Lihavuudessa, pituudessa, värissä, juoppoudessa, raittiudessa, säädyllisyydessä, tavoissa, itsekkyydessä jne. Tämä ilmentänee mitä tarkoitan, ominaisuuksiahan on pilvin pimein ja keksittävissä vieläkin enemmän.

    Ns. normaalihan on vain kaikkien em. ominaisuuksien keskiarvo tai paremminkin kai jokin keskiarvosta määrättyjen kriteerien mukaan molempiin suuntiin asetettujen rajojen väliin jäävä osa.

    Niinpä ns. homous ja lesbouskin ovat ominaisuuksia, joita on vähemmistönä olevalla osalla ihmisistä, kenellä mistäkin syystä, joko luonnostaan olevana tai kenties osittain hankittunakin ominaisuutena.

    Annetaan siis heidän olla, heitä sen enempää tuomitsematta kuin ihannoimattakaan.

    MUTTA

    Jos Jumala ON – minä uskon että on, ja jos Raamattu on Jumalan sanaa – minä uskon että on ja jos myös Suomen kirkko kirkkona uskoo näin, niin silloin Suomen kirkko ei minun mielestäni voi siunata tälläisten ihmisten keskinäisiä sukupuolisuhteita sisältäviä yhdessäolon muotoja Jumalan siunauksella, puhumattakaan avioliitoihin vihkimisestä – avioliittojahan ne nyt tietysti eivät olekaan – ja edelleen väittää olevansa osa Jeesuksen Kristuksen kirkkoa.

    Tykkää

    • Niin, Toivo

      minun Raamatussan ei kuitenkaan Irja Askola ole sarvipää eikä Paavali Jumala. Paavali tosin menee kyllä joissakin raamatuntulkinnoissa ohi Jeesuksen. Jumalan Sana löytyy kuitenkin lyhentämättömänä Raamatusta, josta kaikkea ei ole kuitenkaan Pyhä Henki kirjoittanut. Avainasioita näiden tulkinnoissa on ”Jumala on rakkaus”.

      Tätä ei ole aina muistettu Raamattua muovanneissa kirkolliskokouksissa ja muutoksia edeltäneissä ja seuranneissa verenvuodatuksissa. Niissa ei ole aina ollut Pyhä Henki, vaan se sarvipää läsnä. Näin on tänäänkin, kun kaikkein suvaitsevampia ovat kaikki itse suvaitsemattomimmat. En kuitenkaan itse vertaisi oman ja jonkun siitä poikkeavat sukupuolielämän synnittömyyttä Jumalan edessä. Siihen tuskin kenenkään henki on kyllin pyhä.

      Tykkää

  13. Kiitos Juha!
    Juuri huoli toisinajattelijoiden ”loppusijoituspaikasta” on synnyttänyt tuon sekalaisen seurakunnan Koilliskulmalle. Kirkkomaan koilliskulmaan sijoitettiin nimittäin aikoinaan kirkkoon kuulumattomat, ateistit, kommunistit, helluntailaiset ja muut lahkolaiset.
    Tuli vaan mieleen …

    Liked by 1 henkilö

  14. Kiitos Juha hyvästä tekstistä ja kommenteista. Ja teille muille. Sielu lepää kun saa lukea hengellisesti asiallista puhetta. Kyllä tärkeistä asioista olisi suotavaa voida puhua ilman, että aletaan heitellä tunnepitoisia määritteitä kuin märkiä rättejä.

    Radiossa viisaat keskustelivat ja totesivat, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen etenkin 300 ensimmäisen vuoden aikana jatkui asioiden tarkistaminen ja huolehtiminen, että Jeesuksen sanat ja opit menisivät mahdollisimman puhtaasti eteenpäin. Tuolloin oli paljon gnostilaisuuden haaroja, joten asioiden seulominen oli hyödyllistä.

    Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisinä vuosisatoina tunti olevan itsestäänselvyys, että evankeliumia haluttiin viedä tosissaan eteenpäin. Rinnalla kulki kokoajan halu pitää evankeliumi puhtaana. Miksei näitä molempia voisi elää todeksi myös tänä päivänä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei luovuttaakaan kannata. Eteenpäin ja oikealla nöyryydellä, Jeesuksen rakkaudella (joka kyllä sanoo myös milloin on syytä pysähtyä peilin eteen).

    Liked by 3 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s