Tämän tekstin otsikko olisi voinut olla niinkin negatiiviis sävyinen kuin ristivetoa? Joten kovin selkeää tekstiä tästä ei varmaankaan tule. Kuitenkin lähden raamatunlauseesta jossa sanotaan että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”!
Meillä kaikilla lienee sellaisia asioita omassa uskonelämässämme jotka ovat henkilökohtaisesti kullekin erittäin rakkaita ja syvästi koettuja. Meihin/minuun sattuu jos joku niihin suhtautuu kovin armottomasti arvostellen. Siitäkin huolimatta että pitkän kokemuksen ja vaelluksen kautta ymmärtää sen toisenkin ihmisen kannan. Koska, itsekin on elänyt samat vaiheet aikoinaan, ja ollut asioista yhtä varmasti samaa mieltä. Kunnes Jumalan koulussa vuosikymmenten mittaan on saanut oppia että koko tämän elämänaika menee opettelussa. Sen huomaaminen ja ymmärtäminen tekee ihmisestä aika hiljaisen ja sävyisän. Jotkut ovat sitä nopeammin, jotkut hitaammin. Samanlaista ei ole yhtäkään.

Olen lukemassa nyt Pekka Eskelisen kirjaa ”Minä olen teidän kanssanne” alaotsikkona ”Ahaa- elämyksiä Matteuksen evankeliumin äärellä”. Kirjassa on niin paljon hyvää asiaa että en ota siitä kuin yhden kohdan tähän tuekseni, kaikki muu on omaa pohdintaani. Eskelinen kirjoittaa lyhyen kappaleen siitä kuinka erilaisia apostolit olivat taustoiltaan, hän sanoo:” olivat varsin monen kirjava joukko”,  ja luettelee:” Siihen mahtui jopa publikaani ja kiivailija (selootti). Edellinen oli Rooman vallan kätyri, jälkimmäinen kiihkokansallisen liikkeen edustaja, liikkeen, joka saattoi syyllistyä terrori-iskuihin roomalaisia miehittäjiä ja näiden hännystelijöitä vastaan, ja joka myöhemmin toimi juutalaiskapinan nostattajana.” Tärkeää tästä erilaisuudesta kirjoittamisessa oli että eri taustoista lähteneet rajutkin vastakohtaisuudet sulautuivat yhteen Jeesuksen seurassa. Ja kuten tiedämme olihan siellä kavaltaja Juudaskin.

Mekin kaikki olemme, emme ainoastaan eri ikäisiä vaan myös taustoiltamme aivan erilaisia. Ja niin on joskus hyväkin, silloin Jumala voi käyttää meitä paremmin lähestymään monenlaisia ihmisryhmiä. Kun olemme keskenämme, saman perheen jäseninä uskoessamme samaan Isään Jumalaan, Poikaan Jeesukseen ja Pyhään Henkeen, meidän tulisi pyrkiä esiintymään yhdessä sopuisasti. Varsinkin maailman edessä, eikä sen tarvitse olla teeskentelyä. Minä sanoisin sitä kasvuksi. Tilannetta ei edelleenkään helpota se että meillä on erilaiset taustat myös hengellisten kotiemme suhteen. Menneinä aikoina on ollut kovin jyrkät rajat esim. kirkollisten ja vapaitten suuntien kesken, ei tarvitse mennä kuin -70 luvulle. Onneksi nyt on tämä yhteiskristillisyys, ainakin teoriassa, työn alla. Tosiasia joka tapauksessa on että me kristityt tulemme entistä enemmän tarvitsemaan toinen toistamme. Meillä on ollut helppoa täällä kotimaassa, mutta välttämättä niin ei tule aina olemaan. Alkusoittoa siitäkin jo on. En lakkaa korostamasta Raamatun luvun tärkeyttä, siellä on kaikki mitä me tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen.

Itse olen sekä pataluterilainen syntymäni perustalta, se lienee käynyt ainakin niille selväksi jotka ovat tällä ”taivaalla” pidempään jo olleet. Sain sitten elämäni ahdingossa kokea uudestisyntymisen/heräämisen armon. Se teki minusta sen mikä nyt olen, Jeesuksen seuraajan. Tuo ”uudestisyntyminen” sanana ja käsitteenä on jakanut ja jakaa kristikuntaa oppiensa puolesta, niin kuin armolahjatkin. Ja kuitenkin nämä molemmat ovat täysin luettavissa Raamatusta. Uudestisyntymisen selittää itse Jeesus Joh. 3:1-15. Armolahjat 1.Kor.14 mutta hyvä on aloittaa jo 13 luvusta. Liisi Jokiranta on selittänyt Hengellisten kokemusten syntyvän vain Jumalan sanan vaikutuksesta, koska vain Pyhä Henki tekee sanan eläväksi! Tämän todistan oman kokemukseni perusteella. Kokemukset kuitenkaan ilman Raamatun sanaa ovat ns. sielullisia. Ihminen on kokonaisuus, ruumis, sielu ja Henki. Kaikki meissä vaikuttaa, mutta jos meillä ei ole Pyhää Henkeä ja sanan tuntemusta, mitä tahansa voidaan pitää jumalasta lähtöisin, mutta siis ei Jumalasta ilman noita mainittuja.

Jos kuka tahansa meistä haluaa tutkia totuutta itsestään, voi mennä lukemaan Hengen hedelmistä ja koetella itseään (Gal.5) Niitähän ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen, ainakin. Tosin ne hedelmät eivät löydy eikä kasva katselemalla itseämme ja toinen toistamme, vaan ne toteutuvat katselemalla ristin uhria, joka on annettu puolestamme. Siinä kärsivää ja puolestani kuolevaa Vapahtajaa katsoen tulen pieneksi ja haluttomaksi katsella sisarta tai veljeä arvostellen. Arvostelun henki häviää. Niin kallis kuin armo on ja syvä ymmärrettäväksi, sitä ei ole ilman Golgatan ristiä jossa saamme syntimme anteeksi ja joka vapauttaa meidät synnin tuomiosta ja omantunnon syytöksistä, kuten myös vapauttaa sisareni tai veljeni, erilaisuudessaankin, kaikesta arvostelusta. Jos arvostelun sijaa oikeasti on ja hänen pelastuksensa on vaarassa mennä synnin tai harhaoppisuuden tähden turhaksi niin Raamattu kyllä kehottaa varoittamaan, mutta siinä tarvitaan suurta viisautta, lempeyttä ja armoa. Ja lopulta vain Jumala näkee ihmisen sydämeen ja totuuden meistä.

Lopuksi, mitä armolahjoihin ym. kiistan alaiseen käyttäytymiseen tai ilmenemisiin tulee niin olemme yksilöitä, se pitää muistaa. Ja näissäkin, kuten kaikessa muussakin ilman Jumalan armoa ei ole mitään todellista Hengen elämää. Hengen elämä lähtee siitä että Jumala näyttää meille todeksi synnin ja sen voittajan! Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan. Ja kun Hän on puolellamme me saamme voiman ja oikeuden Jumalan lapseuteen johon on kätketty kaikki hyvä ja oikea, kaikki totuus ja käsittämätön rakkaus ja laupeus, kaikki anteeksianto.

Johanneksen evankeliumi on ihana, siinä on niin paljon Jeesuksen puhetta ja ihana jäähyväisrukous. Eikö se murra meitä hyväksymään toinen toisemme, antamaan anteeksi sekä itsellemme että toinen toisillemme kaiken sen mitä emme itsessämme ole kasvaneet ja toisissamme sen, mikä heilläkin vielä kasvussa puuttuu, rakkaan Jeesuksemme tähden. Kärsitään toinen toistamme ja rakennetaan Jumalan seurakuntaa kukin uskollisesti omalla paikallamme.

”Lähemmä Jeesus, lähemmä vaan, kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje oi Jeesus armohosi, siellä on turvaisa satamani, siellä on turvaisa satamani”