Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Valtakunnan perilliset

8 kommenttia

Inspiroiduin edellisen tekstin muutamista kommenteista. Etten vastaisi niihin liian pitkästi ajattelin voivani kirjoittaa hiukan lisää tärkeäksi kokemastani aiheesta. Virpi otti esille Apostolien teot omalla kommentillaan ja siihen vastasinkin, mutta omassa blogissani mainitsin myös Johanneksen evankeliumin, jota suosittelen ahkerasti lukemaan. Otsikon aiheeseen liittyen laitan tähän muutaman raamatunlauseen ja sitten vähän muuta tekstiä.

Joh. 16 ja 17. molemmat mutta lainaan tähän luvusta 17 jakeet 20-23 ikään kuin vastauksena Virpin kommenttiin. Jeesus rukoilee tässä  ylimmäispapillista rukoustaan, näin sanoen: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja Sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut, ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Erittäin tärkeä jatko samalle asialle on Matteus 11:25-30 hyvin tunnettu, mutta tänä päivänä jotenkin toisarvoiseksi annettu ymmärtää. Otsikkona on uudemman käännöksen mukaan Jumalan salaisuuden tunteminen!!! ”Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: Minä ylistän Sinua Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin Sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne  ja
Katsokaa minua: Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani kevyt.”

Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta taivasten valtakuntaan vain itseään varten. Vaikka olemme saaneet nähdä ja kuulla aikojen saatossa ns. valemessiaiden sitä omineen. Kirkonkin aika, jota olemme eläneet, ei ole ihmisvoimin rakennettu. Sen on alun alkaen rakentanut Jumalan Pyhä Henki.(Apt) Ja kuten tuossa yllä Jeesus itse sanoo, Taivasten Valtakunta on tietynlaisia ihmisiä varten, ei hengellisesti itseään korottavien. Lapsenmieliset, eivät omasta mielestään viisaat, ovat otollisimmat, kuten työn ja kuormien uuvuttamat. Olemme nyt juuri siinä tilanteessa jossa ihmisviisaus repii Jumalan Sanan ilmoitusta kappaleiksi. Se on se synti joka oli alussa ja joka nostaa ihmisessä päätään yli Jumalan viisauden ja Pyhyyden. Siihen ansaan älä rakas Jumalan lapsi kompastu.

Jumalan Valtakunta On vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä ja vapaata pääsyä Vapahtajan luo taakoitetulle syntiselle Jeesuksen lempeässä hoivassa. Se on ennen kaikkea sitä, mutta myös työtä sen hyväksi että sanoma tästä levosta ja vapaudesta leviää niiden kautta jotka Jumalaa rakastavat. Valtakunta tarvitsee jokaista Herran omaa. Palvelu työssä, Jumalan Valtakunnan hyväksi, tuo juuri sen ilon jota mekin saamme omassa tehtävässämme kokea. Eikä ole eritelty tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tehtäviä vaan riittää että palvelemme Jumalan antamilla armolahjoilla joissa ei tarvitse ponnistella yli voimiensa, koska oma yrittäminen ei mitään lisää armon lahjaan. Kristus itse valmistaa Valtakunnan, ”Hän kutsuu nöyryyteen ja antaa seuraajilleen levon ja juuri hänelle sopivan ikeen” lainaten Eskelisen sanomaa.

Lopuksi pari tärkeää asiaa vielä itse itsensä suosittelusta. Snl. 27:2 sanoo ”Kehukoon sinua toisen, ei oma suusi” Ja sama ajatus löytyy Jeremiasta 9:23. 2Kor. 10:17-18 sanotaan sama kuin Jeremiassa ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee”! Tämän kirjoitin siksi että se on hyvä ohje kaikenlaista sellaista yritystä kohtaan jossa Herran Henki ei ole mukana, vaikka siltä näyttäisi. Joka uskoo Jumalaan, jaksaa odottaa oikeaa aikaa Jumalan kutsuun siinä että löytää oman paikkansa palvella työtä tehden. Kokemuksesta sanon ettei itse itseään tarvitse suositella, mutta pitää tarttua uskollisesti mihin tahansa työhön seurakunnassaan ja suuri ilo on kun sinut huomataan ja sinua suositellaan ”toisen suun kautta”. Se ei sulje pois sitäkään etteikö Jumalan henkilökohtainen kutsu voi olla yhtä pätevä, mutta usein sen toteutuminen vaatii aikaa jotta kutsu tulisi koetelluksi.
Niille ystäville tiedoksi jotka eivät vielä tiedä: tämän kirjoittaja on maallikko, joka rakastaa Jeesusta ja Jumalan sanaa. Jumaluusoppineet antakoot anteeksi.

 

Advertisements

8 thoughts on “Valtakunnan perilliset

  1. Näin se Tuulikki on. Kristus on se, johon tulisi keskittyä. Vain Hän saa heräämiset ja elävöitymiset aikaan. Räysin riippuvaisia olemme Jumalan Hengestä. Yhteytemmekin kanssa.
    Ajattelin iltasella näiden taivaan ajatustenvaihtojen myötä, kuinka helposti sitä luiskahtaa sellaiseen jonkinasteiseen, jos ei nyt ihan henkilöpalvontaan niin johonkin lievempään ihmisen ihmettelyyn kuitenkin. Kovin inhimillistähän se toki on alkaa ihailla ja sen myötä ladata odotuksia ja lahjoja taitaviin ja volovoimaisiin ihmisiin, kohtaajiin, puhujiin jne. Mutta tässäpä Jumalaa totisesti palvelevalla taitavalla ja valovovimaisella puhujalla/esirukoilijalla onkin itsellä iso vastuunpaikka, että hän ei itse osaansa hurmaannu, vaan muistaa ohjata etsijää Kristuslähteen luo.
    Lena kertoi toisessa blogiketjussa tällaisesta esirukouskokemuksesta, jossa evankelista toimi näin, kehotti viipymään Jeesuksen kasvojen edessä.

    Liked by 1 henkilö

  2. Virpi. Niin kuin sanoit on inhimillistä ihastua johonkin rakkautta ja ihania sanoja säteilevään puhujaan, mutta todellakin, taito on se että sellainen valovoimainen julistaja tai sielunhoitaja osaa ohjata oikeaan. Viisauteen kasvamisessa on myös kristityllä oman vastuun ottamisen paikka. Monessa suhteessa ihmisen itsensä on valvottava että suhde Jumalan sanaan ja Jeesukseen pysyy raittiina ja terveenä.
    Käsitän että Raamatussakin näin kehotetaan jopa silloin kun näkee toisen liukuvan terveestä opista. Kovin salakavalasti sekin voi alkaa mm. tällaisista ihastumisista yms. Mutta kuten kirjoitin ”neuvominen” vaatii myös paljon viisautta ja rakkautta totuudessa.

    Liked by 1 henkilö

  3. Näin on, viisautta , tottuutta ja lempeyttä – Jeesuksen hengessä osata katsoa rakkaasti. Pystyyköhän siihen toinen ihminen toiselle lainkaan ilman, että jotenkin tunteita haavoittaa, mutta toisaalta haavat paranevat. Armo parantaa.

    Minulla on omakohtainen kokemus ajanjaksosta, jossa taisin olla kaikkea muuta kuin hengellisesti köyhä. Asiat rullasivat hyvin, omat olosuhteet olivat sillätavoin kunnossa, että epäkypsyyttäni luulin olevani uskossani vallan vahva. ja siinä vahvuudessa oli ikäänkuin kaikki mahdollista. Mutta nimenomaan minulle, eikä Jeesukselle, vaikka kliseisti kaanaankielelellä toisin puhuinkin.
    Sitten tuli armon kurssin syventävämmät opinnot, jonne ei saanut ottaa omia koulutarvikkeita mukaan :) ja siinä oman syntisyytensä kohtaamisessa ja pienuutensa konkretisoitumisessa tuli tutuksi tämä laulu. Onneksi Jeesus ottaa kaikenlaiset siipensä polttaneet takaisin.
    Oi Jumala, siipeni murtuneet
    ota käsiisi ihmeellisiin!
    Olen lentänyt liian kauas,
    olen lentänyt eksyksiin.

    Liked by 1 henkilö

  4. Armo parantaa ja anteeksianto. Itselleenkin joutuu antamaan anteeksi aina silloin tällöin, sekin pitää kierrättää Kristuksen Jeesuksen kautta.
    Tuo Saima Harmajan runoon tehty laulu on kovin tuttu myös minulle. Kuten tuokin aika josta kirjoitat, jolloin luuli, mutta ei tiennyt ennen kuin kohtasi elävän Jeesuksen.
    Se mursi ja muutti kaiken siihen astisen omahyväisyyden. Opettelu alkoi – ja jatkuu, kiitos Jumalan. ”Kaiken matkaa Jeesus johdattaa, kiitos Oi” :) ja Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat :) Näin se vaan on – paradoksaalista koko elämä, Raamatunkin mukaan. :)

    Liked by 1 henkilö

  5. 484Totuuden Henki
    Saksassa 1507

    1.
    Totuuden Henki, johda sinä meitä
    etsiessämme valkeuden teitä.
    Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
    tietomme siunaa.

    2.
    Kaikessa näytä käsiala Luojan,
    mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
    Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
    johdata meidät.

    3.
    Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
    toivomme ainut, pyhä totuutemme.
    Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
    uudista meidät.

    4.
    Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
    anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
    Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
    voittamaan auta.

    Zachris Topelius 1869. Suom. Martti Ruuth 1902. Virsikirjaan 1938.

    Ilman pyhää henkeä emme voi pysyä oikealla tiellä, koska hän on se tulipatsas, joka siionia johdattaa

    Liked by 1 henkilö

  6. Täss(kin) virressä on sanat jotka ovat aina koskettaneet, ja koskettavat edelleen niin totta ne ovat! Vuosi 38 oli hyvä vuosi :) ! Edelleenkin luen silloin käännettyä Raamattua varsinkin psalmien osalta. On vähän käymässä niin että kun lukee tätä uudempaa käännöstä niin sitä ei enää opi ja samalla vanha meinaa unohtua, on tässä tekemistä. Uusi ei ole niin vahva sanomaltaan joskin helpommin luettavissa ja käsitettävissä. Jotain on kuitenkin Pyhyydestä ja ehdottomuudesta menetetty.
    Kiitos tästäkin Katri!

    Tykkää

  7. Tuntuipa rauhoittavalta lukea tuon vanhan kunnon virren sanat. Siihen liittyy mukavana muistona se, että jostakin syystä se oli meidän alakoulun päivänavauksissa aikanaan se virsi, josta me tenavat tykättiin eniten ja veisattiin antaamuksella. Ymmärrettiinkö sanoista paljoakaan, sitä en tiedä, mutta sävel oli hyvä yhdessä laulaa:).
    Kuinka Kristuskeskeiset sanat Topelius on kirjoittanutkaan.

    Liked by 1 henkilö

    • Niin on ytimekkäät sanat ei poistamista eikä lisäämistä!
      Eikös Sakari Topelius kirjoittanut sen kirjasarjankin Lukemisia Lapsille. Meilläkin se oli, vaikka köyhiä oltiin. Niissä oli vähän pelottaviakin ja ankaran tuntuisia kristillistä uskoa sisältäviä kertomuksia. Sellaisia ei enää lapsille varmaan edes saisi lukeakaan. Niitä taisi olla 12 kirjaa ja yksi meiltä puuttuu, loput ovat ainakin olleet Minnan varastossa? Voisivat silti olla aika arvokas sarja nykyään?
      Hyvä on virsi! Usein sitä itsekkin hyräilen :) !

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s