Inspiroiduin edellisen tekstin muutamista kommenteista. Etten vastaisi niihin liian pitkästi ajattelin voivani kirjoittaa hiukan lisää tärkeäksi kokemastani aiheesta. Virpi otti esille Apostolien teot omalla kommentillaan ja siihen vastasinkin, mutta omassa blogissani mainitsin myös Johanneksen evankeliumin, jota suosittelen ahkerasti lukemaan. Otsikon aiheeseen liittyen laitan tähän muutaman raamatunlauseen ja sitten vähän muuta tekstiä.

Joh. 16 ja 17. molemmat mutta lainaan tähän luvusta 17 jakeet 20-23 ikään kuin vastauksena Virpin kommenttiin. Jeesus rukoilee tässä  ylimmäispapillista rukoustaan, näin sanoen: ”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja Sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut, ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Erittäin tärkeä jatko samalle asialle on Matteus 11:25-30 hyvin tunnettu, mutta tänä päivänä jotenkin toisarvoiseksi annettu ymmärtää. Otsikkona on uudemman käännöksen mukaan Jumalan salaisuuden tunteminen!!! ”Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: Minä ylistän Sinua Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin Sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne  ja Katsokaa minua: Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani kevyt.”

Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta taivasten valtakuntaan vain itseään varten. Vaikka olemme saaneet nähdä ja kuulla aikojen saatossa ns. valemessiaiden sitä omineen. Kirkonkin aika, jota olemme eläneet, ei ole ihmisvoimin rakennettu. Sen on alun alkaen rakentanut Jumalan Pyhä Henki.(Apt) Ja kuten tuossa yllä Jeesus itse sanoo, Taivasten Valtakunta on tietynlaisia ihmisiä varten, ei hengellisesti itseään korottavien. Lapsenmieliset, eivät omasta mielestään viisaat, ovat otollisimmat, kuten työn ja kuormien uuvuttamat. Olemme nyt juuri siinä tilanteessa jossa ihmisviisaus repii Jumalan Sanan ilmoitusta kappaleiksi. Se on se synti joka oli alussa ja joka nostaa ihmisessä päätään yli Jumalan viisauden ja Pyhyyden. Siihen ansaan älä rakas Jumalan lapsi kompastu.

Jumalan Valtakunta On vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä ja vapaata pääsyä Vapahtajan luo taakoitetulle syntiselle Jeesuksen lempeässä hoivassa. Se on ennen kaikkea sitä, mutta myös työtä sen hyväksi että sanoma tästä levosta ja vapaudesta leviää niiden kautta jotka Jumalaa rakastavat. Valtakunta tarvitsee jokaista Herran omaa. Palvelu työssä, Jumalan Valtakunnan hyväksi, tuo juuri sen ilon jota mekin saamme omassa tehtävässämme kokea. Eikä ole eritelty tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tehtäviä vaan riittää että palvelemme Jumalan antamilla armolahjoilla joissa ei tarvitse ponnistella yli voimiensa, koska oma yrittäminen ei mitään lisää armon lahjaan. Kristus itse valmistaa Valtakunnan, ”Hän kutsuu nöyryyteen ja antaa seuraajilleen levon ja juuri hänelle sopivan ikeen” lainaten Eskelisen sanomaa.

Lopuksi pari tärkeää asiaa vielä itse itsensä suosittelusta. Snl. 27:2 sanoo ”Kehukoon sinua toisen, ei oma suusi” Ja sama ajatus löytyy Jeremiasta 9:23. 2Kor. 10:17-18 sanotaan sama kuin Jeremiassa ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.” Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee”! Tämän kirjoitin siksi että se on hyvä ohje kaikenlaista sellaista yritystä kohtaan jossa Herran Henki ei ole mukana, vaikka siltä näyttäisi. Joka uskoo Jumalaan, jaksaa odottaa oikeaa aikaa Jumalan kutsuun siinä että löytää oman paikkansa palvella työtä tehden. Kokemuksesta sanon ettei itse itseään tarvitse suositella, mutta pitää tarttua uskollisesti mihin tahansa työhön seurakunnassaan ja suuri ilo on kun sinut huomataan ja sinua suositellaan ”toisen suun kautta”. Se ei sulje pois sitäkään etteikö Jumalan henkilökohtainen kutsu voi olla yhtä pätevä, mutta usein sen toteutuminen vaatii aikaa jotta kutsu tulisi koetelluksi.
Niille ystäville tiedoksi jotka eivät vielä tiedä: tämän kirjoittaja on maallikko, joka rakastaa Jeesusta ja Jumalan sanaa. Jumaluusoppineet antakoot anteeksi.