Savusaunassa oli pimeää, suorastaan mustaa. Istuin lauteilla yksin. Löylyt olivat lempeät. Päivän palaveeraamisten jälkeen hiljaisuus helli korvia. Ymmärsin, miksi saunominen on lähes pyhä toimitus.
Hiljaisuus ei ollut mitenkään syvä. Ulkoa grillikatokselta kuului työtuttujen naurunremahduksia. Mäen takaa vyöryi meteliä, kun palomiehiksi opiskelevat kaverit harjoittelivat pelastustehtäviä härveleillään.
Silti minusta oli hiljaista.
En miettinyt oikeastaan mitään. Mieleeni tuli vain ajatus saunomisesti pyhänä toimituksena. Huiskaisin vettä kohti kiuasta, jota en nähnyt. Kihahduksesta päätellen osuin. Äsken, kun lauteilla istui miehiä, puhuttiin maailman tilanteesta ja metsäpaloista.
Nyt ei kuulunut kenenkään sanoja. Työtututkin menivät mökkiin. Istuin lauteilla vielä hetken. Vanha laulu vääntyi mielessäni muotoon ”Savusaunan hiljaisuudessa Jumala puhuu.” Olisiko alkuperäisempi versio myös Raamatussa.
Ulkona aurinko oli laskenut lammen taakse. Hain kameran ja otin pari kuvaa.
Näillä eväillä sukelsin takaisin sosiaaliseen elämään.
Blogitaivas 
10/09/2014 20:37
Kaunista
Pyhää
Suomalaista hiljaisuutta jota luovuus ja Luojan kohtaaminen tarvitsevat.
❤ tunsin melkein savun tuoksun.
TykkääLiked by 2 people
10/09/2014 21:41
Sait kokea tuota kuvan symboliikkaa, tässä sinulla on yli muiden oleva armolahja.
Alkuun useita jalanjälkiä hangessa. Stten pienen matkan osuuden, ennen metsän reunaa, ei ole jälkiä mihinkään suuntaan, aivan kuin kaikk olisi pysähtynyt. Ylhäällä taivas joka kaikessa kauneudessa ja hartaudessa kertoo rakastavan Jumalamme olevan sielä.
Näet sielä saunassa tuon ihmeellisen valon, joka hankeen ja pilviverhon läpi heijastuu.
Olisin varmasti samassa tilanteessa tippa silmässä laulanut itsekseni: ” Ole kiitetty herramme
Jeesus, ole kiitetty, kiitetty”.
Kuva puhuu kertomuksestasi niin pajon, että toivotan vain Jumalan rauhaa !
TykkääLiked by 1 henkilö