Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kotikutoista analyysiä, oletuksia ja kokemuksia

9 kommenttia

Jos en olisi pohjalais-keskisuomalais- turkulaista sukujuurta voisin hyvin kuvitella itseni kannonnokkaan istuskelemaan, kuten Konsta Pylkkänen, nauttimaan luonnosta ja filoseeraamaan omiani. Sellaista on elämä ollut ja sellainen lienen, aika syvästi, yhdeltä olemukseltani. Olen aina ollut paljon yksin ja nykyään enenevästi. Se ei ole ollenkaan minua ole haitannut, koska muuten en olisi voinut toteuttaa itseäni luovana. Kuitenkin olisin, ehkä, voinut viettää tyyliltään aivan päinvastaisenkin elämän, – jos olisin voinut. Meissä ihmisissä on monta moneksi. Samassa persoonassa täysin päinvastaisiakin piirteitä ja tarpeita. Itse olen suhteellisen ristiriitainen persoona, luova mutta en boheemi, eristäytyvä mutta seurassakin oikein hyvin viihtyvä. Impulsiivinen ja kuitenkin rauhallisen harkitseva. Olen joutunut ”julkisuuteen” joka kuitenkin on minulle täysin vastoin sisintäni olemustani. Kaikkein mieluiten, kun olen joutunut puhumaan yleisöille, olisin tehnyt sen verhon takaa. En ulkonäköni takia vaan siksi ettei ihminen minussa olisi esillä/tulisi esille, vaan asia.

Ilkka Sinähän olet psykologi, joten Ilkka, suhtaudu Sinä armeliaasti näihin kotikutoisuuksiin. Kiitos :)!

Oletan ikäjakautumamme täällä ”taivaallamme” olevan suurin piirtein sellainen että blogisteista olisin nyt vanhin kun Valma muutti muualle. Varma en voi olla, mutta suurin osa muista taitaa olla 50 ikävuoden molemmin puolin. Olen miettinyt tuota 50 ikää.  Kun luen tekstejänne, minusta näyttää siltä että saman minkä itse koin tuossa iässä, kokevat jollain omalla tavallaan myös moni muu. Jokin kriisinpoikanen iskee päälle ja on pakko lähteä uudella tavalla kysymään itseltään kuka olen, mitä tahdon ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Usea ehkä yrittää vielä tehdä kaikkea niin kuin ennen täysissä voimissaan ja pettyy kun se ei onnistukaan. Ihmissuhteisiin saattaa tulla muutoksia jne. Eniten, ehkä, ihmisenä joutuu katsomaan todellakin itsensä sisään, niin kuin sanotaan, peiliin. Koska oletan olevani ”vanha äiti” teksteissäni saattaa olla sellaista iän ja kokemuksen tuomaa jota en itse huomaa :) eli älkää katsoko pahalla ja antakaa anteeksi.

Olen myös miettinyt millaista olisi jos tapaisimme toisemme todellisesti, mitä tapahtuisi? Muuttuisivatko tapamme kirjoittaa, muuttuisiko suhde jonka uskoo olevan jonkun kanssa läheinen tms. ? Yksi erikoisimmista asioista ihmisissä on ruumiin kieli ja äänen painot. Jokainen meistä on myös eletyn elämänsä vaikutusten alainen ja sen kuva. Kuinka selkeästi se meistä tulisi julki, enemmänkö vai vähemmän kuin kirjoittaessa? Minua oikeastaan välillä askarruttaakin se mitä itsestäni täällä paljastan. Sekin, mitä olen ymmärtävinäni teistä toisista. Kirjoittaessani olen impulsiivinen, teen ennen kuin ajattelen. Bloginikin syntyvät hetken tunteesta tai nopeasta ajatuksesta ja ellen sitä heti pääse kirjoittamaan se useimmiten jääkin. Joskus kirjoitan aiheen otsikon ylös, muistaakseni mitä piti kirjoittaa. Saattaa kuitenkin olla että aika tulee väliin ja itsekin ihmettelen mitä pitikään sisällään tämäkin? Nämä ovat tätä arjen ihmisen elämää, ajatuksia, pohdintoja ja kokemuksia. On eri asia kun saa olla hengellisissä. Silloin on taivas auki, eikä mikään muu ole enää tärkeää. Se on ihmeellinen olotila.

Me olemme niin erilaisia täällä ”taivaallakin”! On ihme että mahdumme kaikki tänne suuremmin kiistelemättä. Jumala suokoon että niin on jatkossakin! Itselleni on helppo ymmärtää kahdenkin leirin ajattelua koska se perustuu omakohtaisten kokemusteni piiriin. Perusluterilaisuus ja herätyskristillisyys. Uskonnollisuus/Kansankirkko ja helluntailaisuus/henkilökohtainen usko. Kirkonmenot –  ja vapaus Pyhässä Hengessä. Itku ja ilo, murhe ja ylistys. Kaikki kaikessa, ylimpänä ja kalleimpana aarteenani Rakas Vapahtajamme Jeesus Kristus! Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Kuinka kuollut ilman tätä rakkautta ja armoa olisinkaan, kuinka tyhjää elämäni sen sijaan että se kaikessa käsittämättömyydessäänkin on niin rikasta ja taivaalta tuoksuvaa! Kaikissa toivottomuuksissaankin toivoa täynnä, kaikissa epäilyksissä ja heikkouksissakin uskon lahjaa. Kaikessa inhimillisyydessäkin Jumalallista. Sinä, Herra, olet meidät luonut ja Sinun me olemme! Ole kiitetty ja ylistetty iankaikkisesti!

virsi 525 jälleen kerran. Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä.

 

Mainokset

9 thoughts on “Kotikutoista analyysiä, oletuksia ja kokemuksia

  1. Tässä pieni malli minkälaisen kotikasvatuksen minä olen saanut.
    Tästä johtuen jotenkin olen kaikessa samaa mieltä kanssasi. Olet uskossasi syvällinen.
    Sinä olet äidillinen ja se on suuri armolahja.

    Vapaat suunnat väittävät, että luterilaiset eivät puhu mitään synnistä, kyllä he satanolla siinä häviävät, jos meidän herätysliikkeitä kuuntelevat.
    Heidän puheet eivät ole mitään kansan kosiskelua ja naurattamista. Hengelliset laulut ovat virsiä
    hartaalla mielellä laulettuja, ei vanhojen iskelmien sanamuunnoksia.
    Olen myös ekumeeninen ja uskon, että kysymys on henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.

    Tykkää

    • Katri. Olen minä huomannut että olemme monesta samaa mieltä ja se tuntuu hyvältä ja on kivaa :) ! Sinä olet reilusti oma itsesi, rohkea, rehellinen jopa räväkkä ja minua se välillä huvittaa vaikka oletkin tosissasi. Olet piristysruiske täällä taivaalla :) !

      Minä en tunne yhtään näistä kirkon sisäisistä herätysliikkeistä, olen tavallinen luterilainen. Herätysliikkeillä tarkoitan näitä vanhempia vapaita suuntia, lähinnä helluntaiherätystä ja vapaakirkkoa. Tänä päivänä tunnen hengelliseksi kodikseni lähinnä viides herätysliiketaustaiset yhteisöt? Kuten SRO Kansanlähetys jne.
      Käyn nykyään ainoastaan ev.lut seurakuntamme kappelin tilaisuuksissa, koska siellä on liikkuminen esteetöntä ja meille on muodostunut sinne hyvin lämmin yhteisö. Radio Deistä kuuntelen hartaus ja opetusohjelmia. Musiikki Deissä, ainakin päivisin on sitä laatua etten jaksa.
      Minulla oli n. parinkymmenen vuoden aika helluntaiseurakunnassa, enemmän tai vähemmän 75-90 tienoilla ja se oli silloin tarpeen. Fyysisesti siis käyn kirkossa mutta hengellisesti tunnen kuuluvani Jeesuksen opetuslapseuteen, Pyhän Hengen vaikuttaessa sisimmässäni. Ekumeenisuuden käsitän kristittyjen aidoksi yhteydeksi, sellaiseksi jota Jeesuskin rukoili.

      Tykkää

    • ”Sinä olet äidillinen ja se on suuri armolahja.” Samaa mieltä.

      Tykkää

  2. Katri. Olen minä huomannut että olemme monesta samaa mieltä ja se tuntuu hyvältä ja on kivaa :) ! Sinä olet reilusti oma itsesi, rohkea, rehellinen jopa räväkkä ja minua se välillä huvittaa vaikka oletkin tosissasi. Olet piristysruiske täällä taivaalla :) !

    Minä en tunne yhtään näistä kirkon sisäisistä herätysliikkeistä, olen tavallinen luterilainen. Herätysliikkeillä tarkoitan näitä vanhempia vapaita suuntia, lähinnä helluntaiherätystä ja vapaakirkkoa. Tänä päivänä tunnen hengelliseksi kodikseni lähinnä viides herätysliiketaustaiset yhteisöt? Kuten SRO Kansanlähetys jne.
    Käyn nykyään ainoastaan ev.lut seurakuntamme kappelin tilaisuuksissa, koska siellä on liikkuminen esteetöntä ja meille on muodostunut sinne hyvin lämmin yhteisö. Radio Deistä kuuntelen hartaus ja opetusohjelmia. Musiikki Deissä, ainakin päivisin on sitä laatua etten jaksa.
    Minulla oli n. parinkymmenen vuoden aika helluntaiseurakunnassa, enemmän tai vähemmän 75-90 tienoilla ja se oli silloin tarpeen. Fyysisesti siis käyn kirkossa mutta hengellisesti tunnen kuuluvani Jeesuksen opetuslapseuteen, Pyhän Hengen vaikuttaessa sisimmässäni. Ekumeenisuuden käsitän kristittyjen aidoksi yhteydeksi, sellaiseksi jota Jeesuskin rukoili.

    Liked by 1 henkilö

  3. Tuli sitten kahteen kertaan, enkä osaa poistaa! Harmi.

    Tykkää

  4. Tuulikki, nousipa tästä tekstistäsi mieleen muisto ehkä noin viiden vuoden takaa. Srk:n naistenpäivillä vieraili eläkkeellä oleva lähetti ja hän kertoi riisutusti ja kauniisti Godly Play-menetelmän avulla Abrahamin ja Saaran vaiheista. Tuo hetki oli ihmeellinen, sillä koin Pyhän Hengen avaavan minulle jotakin johdatuksesta. Emme näe sitä, mutta se on ”aistiemme” vajavuudesta huolimatta, koska Jumala on uskollinen.
    Minä uskon, että tullakseen sellaiseksi armolliseksi hengelliseksi äidiksi, aidoksi elämänmakuiseksi teeskentelemättömäksi kristityksi kuin sinä olet, tulee eläettävksi elämä, joka ei ole kuin silkkiä vaan. Tarkoitan tällä sitä, että vastaantulevat haasteet ovat sellaisia, että niissä Jumalaan turvaaminen tulee tutuksi ja tavaksi ja haasteiden kautta omien inhimillisten voimavarojen vaihtuvuus,välillä aivan rajoilla oleminenkin, tuo armollisuutta ymmärtää muita.
    Sinun tekstiesi henki ja aitous ja kykysi olla rehdissä vuorovaikutuksessa kaikkien kirjoittelevien ja kommentoivien kanssa on Jumalan siunauksen teologiaa.

    Liked by 1 henkilö

  5. Kiitos Virpi. Kirjoitat aina niin kauniisti ja kannustavasti että en edes tiedä mitä sanoa. Toivon vaan että jossain kohtaa minuun liittämäsi ominaisuudet edes jossain määrin pitävät yhtä totuuden kanssa. <3

    Tämä kommenttisi tuli joka tapauksessa kuin piste iin päälle. Tulen juuri mökiltä ja pidimme siellä, kauniissa auringon värjäämässä syysluonnossa, rukoushetkemme ja yhtenä suurena aiheena oli kiitos siitä että saamme kaikessa luottaa Jumalan johdatukseen elämässämme. Totta on, katsoessani elämääni taaksepäin, näen kuinka suunnitelmallista se, minusta epäselvä, on ollutkaan.
    Jumala on ihmeellinen kaikessa suuruudessaan meitä pieniä ihmisiä kohtaan. Ilman Häntä, miten kauheaa ja epätoivoista kaikki olisi ollutkaan ja olisi. Ei sitä voi edes ajatella, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Pakko laittaa tähän vielä hengellinen laulu.

    Turvissa taivaan suojaavain siipein, runsahin rauha osamme on. Vaikkakin vaihtuu, haihtuvat hetket, lepo on lapsen loppumaton.
    Varjossa viisaan Varjelijamme, kaukana kulkee myrskyjen tie. Jeesus on aina auttajanamme, voittaja varma voittohon vie.
    Armonsa kautta keskellä kuolon, Elämän Herra elämän suo. Vie meidät varmaan kotihin kerran, toivottuun turvaan Jumalan luo.
    Suloisten siipein suojassa saamme, viipyä vielä hetkisen vaan. Hiljaisna aivan kuunnellen, kuinka Herramme kuiskaa rakkauttaan!

    Ps. 91:1-4

    Liked by 1 henkilö

  6. Tuulikki, kiitos psalmista, siihen on aina ihana palata.
    Kuinka tuossa psalmissa onkin rohkeasti sanottu ääneen nuo vaikeudetkin, niitä ei kielletä vaan kaikenlaisten uhkakuvien ja kompastuskivien keskelläkin hän on vakuuttunut Korkeimman suojasta.

    Ja kyllä ne sinuun liitetyt ominaisuudet pitävät paikkansa. Koettu on :)

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s