Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ole valmis!

5 kommenttia

20131008_174336

Katsoin eilen Nooa-elokuvan. Siinä oli yksi varteenotettava teema:  – Miksi Jumala ei puhu? Miksi hän on hiljaa? Nooalle Jumala puhui. Elokuvan ote oli inhimillinen kaikkien ihmeidenkin keskellä. Ehkäpä liiankin inhimilinen. Se miten aihetta oli käsitelty, kuvastaa hyvin meidän ihmisten suhdetta Jumalaan. Toisaalta Jumala ei puhu eikä häntä näy, mutta silti jollain tasolla pyrimme kurottamaan häntä kohti. Takerrumme kohtalonomaisesti siihen mahdollisuuteen, että Jumala on ehkä sittenkin olemassa.Tai sitten alamme itse mestaroimaan suhdettamme Jumalaan ja maailmaan.

Kuitenkaan Jeesuksessa ei ole mitään kohtalonomaista tai fatalistista. Hän ei ole kaukainen ja etäinen Vanhan testamentin Jumala, joka kuljettaa kansaansa erämaassa ja odottaa, että aika täyttyisi sen kohdalla. Aika tuli täyteen ja  Jumala riisuutui kaikesta ja astui ihmisen asemaan täyttämään lain. Sen jälkeen Jumala on kysynyt jokaiselta, oletko valmis? Oletko valmis seuraamaan Jeesusta?

Yksinkertainen kysymys, johon ihmisellä tuntuu olevan käsittämättömän monimutkaisia vastauksia. Osa on liikkeellä ison repun kanssa, jossa on suuri määrä sääntöjä ja vaatimuksia. Heillä on valmiuspakkauksia, jotka määritelevät valmiuden tason. Aivan uudenlaisia  omavanhurskauden tarvike settejä on tarjolla. On saavuttettava kirkkauden tasoja ja oikeanlainen tapa viipyä Herran läsnäolossa. Vasta sitten voi kuulla Jumalan äänen.

Kuitenkin Jeesus on yhä liikeellä etsien sairaita ja työn raskauttamia.  Hän etsii ihmisiä, jotka kysyvät: -Eikö Jumala enää puhu? Sakkeuksia, jotka kiipeilevät puihin kuullakseen paremmin. Taakseen Jeesus ei katso, koska hänen omansa tunnistavat paimenensa äänen ja he osaavat jo tien.

Kuka on Jumalan ääni tässä maailman ajassa. Kuka huutaa evankeliumia ulos. Vai pitääkö jo kivien huutaa, kun viimeiset uskovat vetäytyvät retriitteihinsä pyhittymään ja odottamaan herätystä?

Tämä maailmanaika asettaa kulkijan eteen esteitä, jotka hidastavat ja ohjaavat kulkuamme vääriin asioihin. Kysymyksiä, joita Jeesus ei kysy. Kysymykset kääntävät katseemme omiin varpaisiimme ja suoritamiseemme. Osa kysyjistä ovat maailman vaatteissa ja osa huutaa kysymyksensä pyhityksensä keskeltä. Pysähdymmekö kiivailemaan kun Jeesus jatkaa matkaansa?

Jeesus kysyy oletko valmis? Valmis seuraamaan ja julistamaan ylösnoussutta Kristusta. Hän lupaa huolehtia Pyhän Henkensä kautta muusta. Meillä on Marian osa. Voimme luottavaisesti jäädä hänen seuraansa ja elää todeksi Jumalan valtakunnan todellisuutta ilman, että kannamme mitään omaa mukanamme. Kun olemme kerran polvistuneet ja painaneet päämme, voimme Jeesukseen kiinnitettyinä olla Jumalan ääni maailmassa. Ilman häntä olemme vain tuuli joka huokaa ja häviää maailman turuille.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

5 thoughts on “Ole valmis!

  1. Matteus 5:14 -16 osoittaa, että kaikki todistustyö ei ole sanallista.
    Ihan jokaista ihmistä Jumala itse kutsuu kahdesti tai kolmesti ja heille
    annetaan mahdollisuus etsikkoaikana itse alkaa etsiään Jumalaa Jakob 4:8.
    Me osoittamalla hengen hedelmiä sanattomasti todistamme maailmalle Jeesuksen voimasta.

    Minuun ainakin tekee suuremman vaikutuksen ihmisen käytös, kuin hänen monisanaisuutensa.

    Martan työ on yhtä tärkeää kuin Mariankin, mutta Marian kutsumus oli erilainen.
    Hengelliset kokoontumispaikat on Martan armolahjan aikaansaannoksia.
    Kaikki eivät ole opettajia, evankelistoja, vaan todistustyötä tehdään monella eri tavalla.

    Suomessa on varmasti aivan jokaisella etsijällä mahdollisuus löytä Jumala, niin
    paljon tällä on seurakuntia ja kristillisyyttä julistetaan monin eri tavoin. Mutta,
    ellei herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Psalmi 127:1.

    Loppupeleissä uskon kasvu on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.

    Liked by 1 henkilö

  2. Katri :) totuuden sanoja, suoraa puhetta, hyvä muistuttaa tästäkin puolesta, vaikka Tapion fani olenkin jo usean vuoden takaa ;) !
    Erityisesti tykkään tuosta:” Loppupeleissä uskon kasvu on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti” sitä nyt tarkemmin erittelemättä/miettimättä.

    Liked by 1 henkilö

  3. Totta kai ne joissa Henki on tuottavat Hengen hedelmiä kuten he myös Hengen täyttäminä käyttävät armolahjoja ja esittävät Jumalan kutsua maailmaan. Jokainen Hengen täyttämä arjessa omilla työpaikoillaan ovat Jumalan asialla.
    Jos nuhteettomuus ja hyvätapaisuus olisivat pelkästään se tapa jolla maailma evankelioitaisiin, Jehovien ja mormoonien salit olisivat jo täynnä Suomessakin
    Jakobin kirje puhuu meille uskoville, ettemme voi palvela kahta herraa, maailmaa ja Jumalaa. Jumala on meistä mustasukkainen. Se ei kuitenkaan kiellä elämästä maailman keskellä hänen ominaan. Muutenhan nuo peräänkuuluttamasi Hengen hedelmät jäisivät piiloon emmekä olisi hänen äänensä ja valo maailmalle.

    On lähdettävä liikkeelle ja aloitettava aamu rukouksella: -Jumala tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi tänäänkin ja johdata minua. Sen jäkeen kaikki on Hänessä ja Hänestä lähtöisin. Näkyköön Hengen hedelmät armollisuus ja rakkaus. Jos mahdolista tulkoon mahdollisuus myös todistaa sanoin tai teoin. Siitä se lähtee. Silloin myös tuo Matteu 5 kohtakin vi toteuta ja Jeesuksen saarna herätä eloon.

    Tykkää

  4. Kyllä olen ihan samaa mieltä että aamu alkaa rukouksella.
    Itsellä on tapana tehdä se ev.lut.kappelissa netissä,
    siellä on hartaus ja rukous sekä päivän sana. Olen kiintynyt siihen
    ja kukin taplaa tyylillään.

    Alkutekstistä kuitenkin edelleen poimisin ajatuksen, ihmiset vetäytyvät retriitteihinsä.
    Tapasineilen seurakuntalaisen, joka kuuluu pieneen seurakuntaan. Keskustelun
    aikana kävi ilmi, ettei hän tuntenut omia seurakuntalaisiaan. On kuitenkin lapsesta
    asti molemmat käyneet samassa pienessä seurakunnassa.

    Minua jäi puhuttelemeen, miten voi olla mahdollista, että emme tunne edes omia
    seurakuntalaisiamme ? Pitäisikö kuitenkin siihen puuhun kiivetä muualta kuin latvasta,
    tuli siinä mieleeni ? Tämä ei ole edes epätavallista, että yhteisessä seurakunnassa yhteisellä
    matkalla, emme kuitenkaan onnistu rohkaisemaan toisiamme, kuten raamattu kehoittaa

    Tykkää

    • Niin Jotain tässä porukassa on ¨”vialla” kun ihminen voi käydä seurakunnassa kohtaamatta ketään oikeasti.

      Sakkeus joka kiipesi puuhun, ei kuulunut ”seurakuntaan” eikä edes yhteisöön joka hänellä oli ympärillään. Hän oli ulkona kaikesta ja hyljeksitty. Silti Jeesus meni hänen luokseen. Seurakuntien ulkopuolella on valtava määrä hätää ja yksinäisyyttä. Näen että työmaamme on sielä ja se on tekstini lähtökohta. Puhun tässä samalla kaikista hengellisistä yhteisöistä maassamme. Seinäjoella helluntailiikkeen piirissä tapahtui repeämä, jossa joukko nuoria aikuisia koki että on lähetttävä rakentamaan uutta, Seurakunnan ulkopuolelle suuntautuvaa yhteisöä. Vanhat yhteisöt eivät kykene kaikkialla synnyttämään uutta. Haluan uskoa että se on mahdollista mutta on myös niin että Vanha yhteisö voi olla este Seurakunnan laajenemiselle silloin pitäsi olla rohkeutta perustaa uusi.

      Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s