Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Nälkä

14 kommenttia

Elämä on ihmeellistä ja Jumala uskollinen. Välillä on jotenkin niin mitään sanomaton olo että itsekin ihmettelee – jos sitäkään. Aloin selailla Raamattuani etsien löytyisikö jokin mikä on hukassa. Raamattu on aarrearkku, silloinkin kun ei tunnu miltään. Psalmit ovat taattua täytettä elämän nälkään, mutta tutut ja rakkaat eivät nyt sytyttäneet ihmeellisesti. Päädyin Juudaksen  kirjeeseen. Pysähdyin. Juudas aloittaa:” Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli”. Mahtavaa, Juudas ei sano että hän on Jeesuksen ja Jaakobin veli, vaan Jeesuksen palvelija ja Jaakobin veli. Mikä nöyryys! Hän jatkaa:” kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja, ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja”! Nyt tuntuu! Rauhan, laupeuden ja rakkauden lisääntymisen toivotuksen jälkeen hän jatkaa:”Rakkaani! Olen hartaasti halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme,  ja nyt tunsin, että minun oli pakko kirjoittaa ja kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka on pyhille kertakaikkisesti annettu.” Jatko muistuttaa siitä ettei ihminen ole miksikään muuttunut sillä:” Teidän joukkoonne on näet pujahtanut ihmisiä, joista jo kauan sitten on kirjoitettuna tuomio. Nuo jumalattomat kääntävät Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme, Herramme Jeesuksen Kristuksen.”  Tuntuuko tutulta?

Monet maalliseksi mielletyt lausahdukset voidaan hyvin kääntää myös hengellisiksi. Ajattelepa tätä:” Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”. Eikö pidäkin paikkaansa. Kun luit tuon otsikon niin mikä sinulle mahtoi tulla ensimmäisenä mieleesi? Ruoan puute, yksinkertaisesti nälkä tai nälänhätä. Totta on sekin kun sanotaan:” Olet sitä mitä syöt” ja ennen sanottiin niinkin että ”Leipä miehen tiellä pitää” ja minun isäni siskolla oli sanonta ”Ei nälkäistä nukuta”! Käännäpä nämä kaikki hengellisiksi.  Olen aika taipuvainen ajattelemaan asioista ”taivaan” kautta. Niinpä nämäkin edellä mainitut viittaavat mielessäni Elämän Leipään. En oikein usko että sellainen joka ajattelee uskonasioita, lukee Raamattua, rukoilee ja viettää aikaa hengellisissä ei muuttuisi sen myötä ja mukana ajan mittaan. Eikö muutos olisi ainakin tarkoitus. Kun ihminen uudestisyntyy, hän on uudestisyntynyt, vanhan pitäisi väistyä uuden tieltä. Ensirakkaus Jeesukseen on jotain sellaista mitä ei olisi osannut edes kuvitella, ja vaikka vuodet vierivät kokemus säilyy. Ei aina niin tuoreena ja sykähdyttävänä, mutta joka tapauksessa. Itse olen valmis tunnustamaan että tämä, ei mikään olo, on vihonviimeistä. Haluaisin olla palava ja elävä, haluaisin palaa Jumalan tulta ja kokea Hänen Pyhän Hengen tuulensa niin voimakkaana etteivät tämän maailman murheet, huolet, kivut ja jumalattomien melskaaminen minua horjuttaisi/väsyttäisi. Siksipä siirryinkin takaisin psalmeihin, mutta kiitollisena siitä että Juudas puhui Jumalan sanoja. On aikoja ja aikoja, mutta Jumala ei salli sen joka häneen uskoo suistua tieltä, jäädä nälkäiseksi ja yksin vaeltamaan.

Luontoihmisenä minua aina ilahduttaa kaikki missä luontoa kuvataan. Psalmi 104 on yksi sellainen. Herran luomistekojen ylistys! Tässä vähän alkua: ” Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri. Olet pukeutunut loistoon ja kirkkauteen. Herra verhoutuu valoon kuin viittaan, hän levittää taivaat kuin teltan. Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä. Hän tekee tuulet sanansa saattajiksi, palvelijoikseen tulenliekit. Hän on asettanut maan perustuksilleen, niin ettei se ikinä horju. Psalmi on pitkä, mutta  ihana! Jotenkin, kaikesta siitäkin huolimatta että Jumala on ilmoittanut sanassaan kaiken niin kuin ne ovat, pahat ja hyvät, kaikessa, kaiken takana on suuri ja Pyhä Jumala joka sanoo meille Jeesuksen suulla ”Älkää pelätkö” sen lisäksi Hän on sanonut antavansa meille oman rauhansa kaikiksi ajoiksi ja vaiheiksi. Sen tähden: ”Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi! Enkö suurta auttajaani ylistäisi hartaasti. Pohjatonta laupeutta lapsilleen hän osoittaa. Isän sydän armahtaa, täynnä pelkkää rakkautta. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. Niin kuin kotka siivillänsä poikiansa peittelee, niin hän minut kädellänsä armiaasti suojelee. Äidinkohdussa ja antoi muodon, hengen, elämän, sieltä tähän hetkeen hän huostassansa hoiti, kantoi. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.” – virressä on 12 säkeistöä, mitäpä jos laulaisit sen? :) ?

Herra olkoon meidän kanssamme.

Mainokset

14 thoughts on “Nälkä

  1. voima matkalle
    ikuisuuden perille
    elämään leipä

    ei vain leipään
    ole ihmisen nälkä
    Sanassa siemen
    joskus ruoka kaukana
    vaikka löytyisi nälkä

    elämän nälkään
    katoamaton ruoka
    usko tekona

    Liked by 3 people

  2. Noissa Juudaksen alkusanoissa on myös mahtava todistus siitä Kuka Jeesus on.
    Sekin siinä niin siunaa.

    Vaikka Sanassa sanotaankin autuaiksi niitä jotka uskovat vaikka eivät näe, niin mahtavampi ilmoitus mielestäni on kun joku sellainen, joka on Jeesuksen ihmisen osassa nähnyt, todistaa Hänet Jumalan Pojaksi ja Jumalaksi.
    Ikuista leipää joka ravitsee, rohkaisee ja auttaa kääntämään katseen oikeaan suuntaan. Niin usein katse harhailee vain näkyväisissä, tässä vaakatasossa.

    Syvällinen tämä runosi tässä Niilo, kiitos siitä! Löydät olennaisen pitkästä ja polveilevastakin tekstistä!

    Tykkää

    • Kiitos itsellesi Tuulikki. Elämän leivän teemaan voimme tutustua ensi kuun puolessa välissä paaston ajan yhteydessä. Ehkä vähän uusin sanoinkin.

      Tykkää

      • Sinä Niilo, perinteiltäsi vähän toisenlaiseen kirkkoon kuuluvana (näin olen lukenut?) tiedät nuo kaavat, mutta minä olen luonnonlapsi ennen kaikkea enkä niin ole liturgioista perillä. Minulle Sana/sanat ovat niitä helmiä hopeamaljassa, vai kuinka se menikään.? Ehkä myös käytän niitä liikaa teksteissäni. Ihailen Ilkkaa ja Juhaa, ja sinuakin, jotka osaatte sanoa muutamalla rivillä sen minkä tarkoitatte!

        Kerronpa sinulle kuinka Jumala vahvisti minua tänään.
        Istuin keittiön pöydän ääressä ja katselin lintujani. Tuuli on kova ja yksi pieni sinitiainen lensi verkkoaitani ylimmälle langalle ja kuinka ollakaan, eikö oikein saanutkaan heti otetta ja tuuli, ihan siis oikeasti, tipautti sen siitä langalta!? No nopeasti se sai kuitenkin siivet alleen ja lennähti lähinnä olevaan pensaaseen.

        Olen aika riippuvainen siitä että Jumala tavalla tai toisella vahvistaa minussa sitä minkä olen sisimmässäni ”kuullut”. Muuta vahvistusta en ole vielä saanut kuin tuon pienen linnun tapauksen, josta kiitän ja iloitsen. Niin heikko olen ihmisenä :) !

        Liked by 1 henkilö

        • Niin, Tuulikki. Emmeköhän me samaan Kristuksen kirkkoon kuulu kumpikin, vaikka ehkä seurakunnan eri laidoille. Johtuu varmaan siitäkin, että olemme tälle Ristin tielle päässeet eri polkuja eri kokemusten kautta.

          Näitä runojani pidetään joillakin tahoilla liikaa perinteistä ja tutuista ja turvallisista liturgioista poikkeavina, vaikka niihin on päästy kirkkovuoden teemojen kautta. Pääasia kuitenkin on, että niilläkin on löytänyt Kristuksen – ainakin itselleen.

          Liked by 2 people

          • Niilo. Kaikkihan riippuu vain ja ainoastaan siitä uskommeko Jeesukseen Jumalan Poikana. Ja että hän kuoli ja ylösnousi pelastaakseen meidät kadotukseen joutumiselta. Emme pelastu sillä mihin maalliseen kirkkoon kuulumme. Tärkeintä on tuo Ristin Tie, Tie, totuus ja Elämä, eli Jeesus.
            Olen ev.lut, mutta pidän kyllä enemmän ns. vapaista seurakunnista joissa ei olla sidottu johonkin kaavaan. En niissä kylläkään enää käy kun oma ev.lut on tällä hetkellä hyvä.

            Sinun runosi avautuvat kenelle avautuvat, mutta ydin niissä on. Minä pidän loppusoinnullisistakin, mutta luen kyllä ihan moderniakin lyriikkaa. Tosin nyt menevät edelle Raamattu ja hengellinen opetuskirjallisuus.
            Kiitos Niilo kommenteistasi. Hyvää alkavaa viikkoa!

            Tykkää

  3. ”Rakkaani! Olen hartaasti halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme…”
    Yhteisestä pelastuksestamme, siinäpä se.
    Tänään kävin messussa ja ehtoollisjonossa se taas konkretisoitui tuo yhteisestä pelastuksestamme, kun maistoi sitä leipää, jonka kohdalla kukin kuulee sanat ”edestäsi annettu”. Jono oli pitkä, monta nälkäistä tuli ruokituksi, armo alhaalla.

    Liked by 1 henkilö

  4. Ehtoollinen on siunattu asia, mitä vanhemmaksi tulen, sen tärkeämmäksi sen koen myös. Jotenkin se antaa uutta näkökykyä ja rakkautta lähimmäisiin. Siinä on todellisesti Herra läsnä.

    Mutta tähän surkeaan tekstiini taas. Kun selasin Raamattua eteen ja taakse ja päädyin Juudaksen kirjeeseen niin heti tiesin ensimmäiset sanat siitä luettuani että tässä se on. Olisin voinut kirjoittaa vain tästä yhdestä asiasta ja viisainta olisi ollutkin, mutta olin noita muitakin ajatellut ja niin ne tulivat mukaan. Psalmi on ihana enkä sitä kadu. Juudaksen kirje on aivan kuin siinä kirjoitettaisiin tästä ajasta!

    Ku meillä oli taas ”se” sunnuntai hetki, niin luin sen siinäkin ääneen ja se vaikutti väkevästi, luin myös psalmin. Meillä oli hyvä ja siunattu hetki rukouksessa. Herra on hyvä. Hän on ihmeellinen.
    Kiitos Virpi kun jaksoit tulla kantamaan kortesi kekoon! Jeesus kanssasi.

    Tykkää

  5. Missä se surkea blogi on, etsin vaan en löytänyt ;)
    Kävin lukemassa inspiroimanasi Juudaksen kirjeen pitkästä aikaan.
    Kirjoittajaa ei voi penseydestä moittia :)

    Liked by 1 henkilö

  6. :) No oli tästä se hyöty, siis että joku toinenkin luki kovin ajankohtaisen kirjeen! :)
    Kiitos kun jaksat rohkaista! Rukoilen oikeen että Herra siunaisi sinua ja palkitsisi erityisellä tavalla sinut todellisesta sisaruudestasi minua(kin) kohtaan!!

    Tykkää

  7. Popsin juuri voipullan kahvin kanssa töistä tullessani ja mieleen pulpahti yksi nälkä-aiheinen sanonta lisää: nälkä kasvaa syödessä.
    Samahan sen on Raamatuntekstinkin kanssa, kun se on joskust alkanut tulla kohti, nälkä siihen kasvaa.
    Eilen tuon Juudan lisäksi luin Jeremia 5. alkua. Jeremia, kuten moni meistä, oli kysymysmerkkinä Isän edessä, mutta Jumala vain johdattaa sitä kohti, mitä itse ei ollenkaan omakseen ajattelisi.

    Liked by 1 henkilö

    • Voipullaa popsiessa tulee hyvinkin loistavia ajatuksia! :) Ja usko tai älä, tuokin oli minulla listassa mukana, mutta unohdin. Nälkä todellakin kasvaa syödessä, ainakin hyvän lukemisen nälkä ja ainakin kun lukee Jumalan Elävää Sanaa :) ! Siinäpä se, Sana ei kylmäksi jätä! Jos tuntee itsensä nälkäiseksi ja tyydyttämättömäksi ainoa todellisesti auttava asia on ottaa ja tarttua Kirjojen Kirjaan.
      Ihmisen elämässä On tietysti olosuhteita jotka väsyttävä,t eikä aina ole vireessä, mutta siltikin:
      ”Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa. En lepoa mä löytänyt, en muusta mistään tyyntynyt, ennen kuin löysin aartehen, ystävän, Herran Jeesuksen!” :) Kiitos Jumalalle.
      (Parantelin vähän tekstiäni, uskalsin kokeilla?!)

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s