Ville Auvinen Suomen teologisesta Instituutista on pöyhinyt arkkipiispa Kari Mäkisen juhlakirjaa ”Hän joka on. Kirja Jeesuksesta” Auvisen kommentteja kirjasta esittelee tuore Uusi Tie-lehti. Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta lukea Mäkisen kirjaa, joten en voi sitä kommentoida. Auvinen tuo kuitenkin esiin pari seikkaa johon ajatukseni tarttui. Ensimmäinen on Mäkisen ajatus siitä, että Kristus löytyy vastaantulijasta, vähimmästä veljestä, jota ihminen käy auttamaan. Auvinen toteaa, että arkkipiispan Jeesus on jotenkin ihmiskeskeinen ja tämänpuoleinen. Tästä syntyy ajatus, että Mäkisen Jeesus tuo lohdun tähän aikaan mutta hän ei ole vapahtaja! Lisäksi Kristus on ikäänkuin piilossa Mäkisen tekstin takana ja rivien väleissä.

Jään maistelemaan näitä arvioita. Mäkisessä on jotain hyvin perisuomalaista. Varovaista, suojattua ja epävarmaa hapuilua Jumaluuden edessä.  Haittaisiko kirjan sisältö jos kirjoittaja olisi tavallinen tallaaja. Toisaalta, vaikka Mäkinen on piispa, on hän omien pöksyjensä sisässä, aamutuimaan vessanpeilin edessä ihan tavallinen Mäkinen omien arvailujensa ja epäuskonsa kanssa. Kun hän on riipustanut ajatuksensa Jeesuksesta paperille, ei vaihtoehdoksi ole jäänyt muuta kuin kirjoittaa rehellisesti sen mitä itse tietää asiasta.

Auvinen kiteyttää artikkelissa, että kaikki jäljet johtavat jälleen sylttytehtaalle l. liberaaliteologiaan, joka haluaa tehdä teologiasta ja raamatusta tämänpuoleista ja  inhimillistä jolloin kuva Jeesuksestakin jää vajaaksi.

Ja näinhän se menee, kun Raamattuun tarttuu tiedemies, joka etsii tekstin takaa ihmistä niin hän myös löytää haluamansa. Ja todellakin. Jos luemme evankeliumi tekstejä, niin sen riveiltä eteemme astuu ihmisiä jotka ovat lihaa ja verta. Edessämme on Jeesus, joka viimeisillä hetkillään hikoili verta ja anoi Isää ottamaan häneltä pois tuon julman taakan jos vaan se voisi olla hänen tahtonsa. Kuitenkin Jeesuksen ja Isän tahto on pelastaa ihminen kuolemalta.

Mutta on tässä enemmänkin totuutta kun ajattelemme sitä millainen on Mäkisen pojan Jeesus kuva. Jeesus tästä ajasta käsin murtaa tämän- ja tuonpuoleisen rajan Pyhän Hengen voimalla. Jeesus on portti Jumalan luo tässä ja nyt. Samalla Pyhän Hengen läsnäolo liimaa kristityn Jeesukseen myös tekojen tasolla. Siksi ajatus että kohtaan Jeesuksen niin seurakunnassa kuin myös vastaantulevassa heikossa ihmisessä resonoi jossain syvällä sydämessäni. Koska rikkipoljettu sieluni saa lohdun siitä että olen saanut kohdata ihmisen ja Jeesuksen. Ihmisen pojan, joka vie minut isän luo.  Mäkisen Jeesus-kuva saattaa olla vajaa mutta se jättää tuon kaikkein tärkeimmän työn eli pelastuksen ja lohdutuksen Jeesukselle. Jeesus ei jätä tuota työtä kesken.

Siksi, vaikka en taida vieläkään olla arkkipiispan teologisten tulkintojen kannattaja niin kohtaan hänessä aidon ihmisen joka välittää. Siksi Jeesus ei jätä hänessä työtään kesken sillä Jeesus rakastaa vajavaista, rikkinäistä ja uskossaan haurasta ihmistä. Jeesus on, kuten Mäkinen sanoo ja myös pysyy!