Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Koulussa?

8 kommenttia

Mietin pitkään kirjoitanko ja millä otsikolla? On kuitenkin viime aikoina tapahtunut sen verran outoja asioita pienessä elämässäni että puranpa paineitani. Kerron vain yhden esimerkin.
Olin asioimassa läheisessä kauppakeskuksessa avustajani kanssa. Olimme käyneet jo muutamassa paikassa ja matkalla apteekkiin kun isossa aulassa, jossa oli tilaa aivan hyvin, huomasimme ohimennen huivein ja kaavuin pukeutuneen kookkaan naisen. Hän oli hyvän matkan päässä meistä eikä meillä ollut mitään syytä kiinnittää häneen erityistä huomiota. Jonkinlaiset lastenvaunut hänellä oli. Lähestyessään hän yllättäen lisäsi rajusti vauhtia tullen kohti ikään kuin törmätäkseen meihin. Siinä silmänräpäyksessä nuori ja nopea avustajani vetäisi pyörätuolini taaksepäin ja siten vältyimme törmäykseltä. Nainen jatkoi matkaansa taakseen katsomatta. Tilanteessa oli selkeästi sellaista hyökkäävyyttä ja vihan tunnetta joka pelästytti ja jäi vaivaamaan. En ole koskaan aikuisiässäni kokenut mitään vastaavaa. Ihmettelen vieläkin mitä oikein tapahtui?

En saanut rauhaa vielä illallakaan koska en löytänyt mitään selitystä asialle. Tuli vaan mieleen pahin mahdollinen. Entä jos nainen olisikin ollut mies ja vaunuissa vaikka pommi?  Tässä kerrotussa tapauksessa tunsin oikeasti hyytävän kylmän vihan viiman pyyhkivän ylitseni. Se ei edes tuntunut luonnolliseltakaan enää. Aamuyöstä näin unen jossa minulla oli käsittämättömän hyvä olo, en kerro mitä näin, mutta jäin miettimään lohduttiko Jumala vai psyyke?

Ilkka kirjoitti jokin aika sitten lintukodosta. Sellaiseksi olen kokenut tämän isiemme maan lähes näihin päiviin asti. Omakin elämäni on ollut jo parisenkymmentä vuotta suhteellisen rauhallista ja olen tuntenut oloni turvalliseksi. Minulla on kaikki hyvin, mitään ei ole yllin kyllin enkä ole terve, mutta tarpeellinen on. En oikeastaan ole pelännyt, enkä pelkää mitään ulkoapäin tulevaa uhkaa. Mutta, ei ainoastaan tämän poikkeuksellisen kohtauksen takia vaan muutaman muunkin oudon jutun takia heräsin ajattelemaan kuinka kauan lintukotoni säilyy ehjänä. Olenko sulkenut silmäni ja korvani maailman vaaroilta ja hätää kärsiviltä ja vain nukkunut tyytyväisen unta muusta välittämättä.

Jos viimeaikaiset tapahtumat ovat opettamassa minulle jotakin, niin Jos ne ovat Jumalasta, otan ne kiitollisena vastaan. Minusta on suurenmoista jos, ja kun minun Taivaallinen Isäni tahtoo nähdä kanssani vielä vaivaa ja auttaa minua näkemään jotain sellaista mitä en näe ja kuulemaan jotain mitä en kuule. Haluan ajatella että Hän on kaiken takana salliessaan sellaistakin jota en nyt juuri käsitä. Hän tahtoo kaikille pelkästään hyvää.
Tiedän että monet karttavat tällaista ajatusta, mutta itse löydän tähän viittaavaa Raamatustakin. Mikään ei ole sattumaa, eikä mitään tapahdu Jumalan tietämättä. Haluan olla kuulolla koska tahdon yli kaiken päästä perille ja olla saattamassa sinne myös niin monta kuin Jumala armossaan antaa –  ihmisiä  ”Pelastuksen ajan ihanuuteen”!
Jesaja 35: 1-6 Raamattu Kansalle. Pelastuksen ajan ihanuus:

Autiomaa ja kuiva maa iloitsevat, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja. Se kukoistaa kauniisti, iloitsee ja huutaa riemusta. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. Silloin nähdään Herran kunnia, meidän Jumalamme ihanuus.
Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas:” Olkaa lujat, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.”

Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli ratkeaa riemuun, sillä vedet puhkeavat autiomaahan ja purot aromaahan. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi.

Aamen. Tule Herra Jeesus.

 

 

 

Mainokset

8 thoughts on “Koulussa?

  1. Tuulikki, oman asuinalueeni lähellä tapahtui jokin aika sitten vakava rikos.
    Huomaan, että jossakin sisikunnassani tuo tapahtuma on jonkinlaisena järkytyksenä.
    Mainitsin siitä työkaverille ohimennen ja hän sanoi kokevansa aivan samoin.
    Kuvaamasi tilanne on pelottava. On vaikea ymmärtää, mitä tapahtui ja miksi tapahtui ja kai meidän mielemme on sellainen, että se haluaisi jonkin järkiperäisen selityksen ja tunteemme sellaisia, että jotenkin turhauma, pelko ja kiukkukin, joka ikävistä tilanteista syntyy, pitäisi saada purettua pois.
    Sinun Jumalan lapseudessasi lapseutta on juuri se, että tämänkinkaltaisessa tilanteessa asetut Hänen eteensä kyselemään mitä nyt ja mistä on kyse.
    Minulle psalmi 91 tuntuu olevan tällä hetkellä kestovastaus kaikkiin kysymyksiin, joten siihen vetoan tässäkin.

    Liked by 3 people

  2. Virpi! KIITOS minua itkettää kun sinä ymmärrät! Olet Herrasi asialla rakas ystävä.
    91 onkin yksi parhaista.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kiitos kun jaoit. Nämä ovat täysin käsittämättömiä tilanteita, ja tulevat täysin puun takaa, ilman minkäänlaista logiikkaa tai kausaalisuhdetta. Itsellä ollut pari vastaavaa kokemusta. Ne ehtii tajuta vasta, kun tilanne on jo kokonaan ohi, jos edes silloinkaan kunnolla.

    Näissä tilanteissa kyllä kiittää varjeluksesta ja uskoo enkeleihin. Sinun omasikin oli hereillä.

    Liked by 2 people

    • Hullua sanoa mutta tuntuu ihanalta kun jollain toisellakin on samanlaisia kokemuksia, lohduttaa ja auttaa.
      Ei todellakaan ehdi tajuta, jäimme siihen paikoillemme seisomaan ennen kuin pääsimme uudestaan liikkeelle. Yhtään en nähnyt kasvoja enkä oikeastaan muuta kuin hahmon, niin todellakin ”puun takaa” se tuli.

      Käsittelimme vielä tänäänkin jonkin verran tätä tapausta avustajani kanssa, mutta emme tietenkään tulleet sen viisaammiksi.

      Itse olen aina suhtautunut näihin vieraisiin ystävällisesti ja pyrkinyt samaistumaan heidän kohtaloonsa ja sillä tavalla tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan. Tälläkin asuinalueella heitä on monta ja tervehdin nähdessäni. Eikä tämä sitä asiaa muuta, mutta kiitän myös varjelusta.

      Jos olisin pudonnut tuolistani, olisi voinut käydä pahasti. Koskahan pääsen tämän yli?
      Kiitos Ilkka lohdutuksesta!

      Liked by 1 henkilö

  4. Kamala tilanne oli, mutta kirjoitukset niin täydellisiä,
    että ei ole mitään järkevää sanottavaa, joskaan on koskaan ollutkaan.
    Tuli mieleeni nyt sitten vain kysäistä, että miten Blogin seuraaja näkee uudet tekstit ?
    Me saamme vain pääkirjoitukset ja usein niitä tulee kerralla kymmenkunta, ettei ole enää aikaa palata selaamaan mitä muut ovat jatkaneet. Hyvä jos muistaa mitä itse kirjoitti.
    Pystyykö tuon korjaamaan, niin että myös tekstien kommeteista tulee ilmoitus sähköpostiin.
    Siunausta ja Jumalan rauhaa.

    Tykkää

  5. Oon hengessä mukana sekä kädet että silmät ristissä puolestasi, että saisit kokea Isossa Kirjassa luvattua ”yli ymmärryksen käyvää rauhaa”. Ihmismieli tosiaan on sellainen, että haluaisi järkevän selityksen… muutaman vuoden takainen vastaava tilanne laskettelurinteessä nousee joskus vieläkin mieleeni. Jotenkin vain haluaisin saada selville tuntemattoman ihmisen tahallisen (kyllä, tilanne oli todellakin sellainen ) päälleajon perimmäisen motiivin. Oman hämmennyksen sietäminen voi olla haastavaa. Oma pieni maailmani kun tuntuisi pysyvän paremmin kasassa, kun kaikki järjetönkin voisi saada järkevän selityksen. Onneksi Taivaan Isällä on järjen päätelmiinkin neuvo :). Sinä olet ottanut hienolla tavalla sen huomioon tilanteessasi <3!

    Liked by 1 henkilö

    • Susanna. Kiitos.
      Näin on kuin kirjoitat, toivottavasti sinulle ei käynyt pahasti!

      Minulla on rauha asian kanssa, kuten varmaan olet huomannutkin luettuasi osan 2 jossa kirjoitan anteeksiannosta :) ! Mutta hyvin suuresti olen myös tässä osiossa saanut vertaistukea joka on auttanut paljon.
      Näissä samoin kokeneiden kommenteissa toteutui se uni jonka tapausta seuraavana aamuna näin !!! :)

      Kiitos teille kaikille ja meidän Taivaalliselle Isällemme. Tämä blogitaivas on nimensä veroinen, tervetuloa Sinullekin Susanna.
      Jatkamme matkaa Jumalaan luottaen ja toisiamme tukien. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”

      Tykkää

  6. Ei onneksi käynyt, enkelit olivat vauhdikkaita. Minullakin. Kiitos tervetulotoivotuksesta! Olen saanut paljon matkaevästä näistä kirjoituksista. Heh, sitä juuri ajattelin eilen kaupungilla ajaessani, kun epäonninen volvokuski kaatoi kanisterista polttoainetta tankkiin tienposkessa, muutaman sadan metrin päässä huoltsikalta. Tuli mieleen, että kyllä se vaan on niin monessa muussakin asiassa, että kannattaa ”tankata” ajoissa, ettei voimat lopu ennen seuraavaa mahdollista tankkauspaikkaa :). Vaikka, kyllä senkin oon kokenut, että ihka eläviä ”enkeleitä” lähetetään meille ensiavuksi tuollaisen tilanteen jostain syystä yllättäessä. Eikä koskaan tiedä, jos se ensiapu tulisi vastaan täällä, kyllä, nimensä veroisessa Blogitaivaassa…

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s