Olen nyt hakenut vastauksia edelliseen blogiini miettimällä mitä tapahtui ja onko tapahtumalle jokin selitys? Luultavasti naisen teko ei varsinaisesti kohdistunut minuun henkilönä, vaan jos siinä olisi ollut joku toinen hänelle olisi saattanut käydä samoin. Toisaalta minä olin hyvä kohde tuolissa istumiseni vuoksi. Motiivi teolle löytynee ainoastaan naisen sisäisestä maailmasta. Jos vielä vertaan tekoa johonkin muuhun tekoon esim. Raamatun kertomuksissa tai niihin tietoihin joita tämän päivän kärsivistä kristityistä kerrotaan, niin minullehan ei tapahtunut yhtään mitään pientä järkytystä kummempaa, enkä joutunut kohteeksi uskoni tähden vaan olemalla väärässä paikassa väärään aikaan.

Kun tätä ajattelen tiedän mitä itseni tulee tehdä. Antaa anteeksi. Vihaan ei vastata vihalla, eikä pimeyttä voiteta pimeydellä. Oikeastaan jostain sisimmästäni kumpuaa jonkinasteinen sääli. Ymmärrän entistä paremmin lähetystyön merkityksen. Ainoa asia joka valaisee ja vapauttaa ihmisen vihasta ja pimeydestä on Jumalan Sanan opetus ja ihmisen siirtyminen uskon kautta valkeuden maailmaan. Vain Jeesus, yksin Jeesus voi auttaa, mutta jonkun täytyy tehdä työ niiden ihmisten eteen jotka eivät Kristusta tunne. Mitä minun siis tulisi tehdä että se työ olisi mahdollista.

Omassa elämässäni on ollut vaikeita ihmissuhteita ja olen joutunut tekemään työtä vapautuakseni niiden aiheuttamista taakoista. Onneksi olen saanut kasvaa sellaisten lähi ihmisten kanssa joilla on kristillinen vakaumus. Onneksi olen saanut kokea myös uudestisynnyttävän Jumalan Voiman ja tulla tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani. Olen oppinut etten vaikeissa ihmissuhteissa voi muuttaa  kuin oman suhtautumiseni.

Sisäisesti kipeänä ja rikkinäisenä olen jo kauan sitten rukoillut näihin apua Herralta, ja saanut ymmärtää että vain anteeksiantamalla pääsen täydellisesti vapaaksi. Anteeksiantamisen kautta koettu  vapaus oli niin mullistava asia elämässäni että se on toiminut kaikissa vaikeissa ihmissuhteissa ja elämäni vaiheissa jo vuosikymmenien ajan. Olen tämän kokemukseni syvästi sisäistämällä  ”saarnannut” anteeksiannon ihmeellistä vapauttavaa voimaa niin julkisesti kuin yksityisestikin. Tietäen kuitenkin sen etten voi sitä kehenkään kaataa ulkoa päin vaan ihmisen on saatava sekin henkilökohtaisena Jumalan armolahjana taivaasta.

Jotenkin tämä kaikki liittyy  synnin ja armon kokemiseen. Kun itse tarvitsee armoa jokaisena elämänsä päivänä ja saa sen kokea auttaa se armahtamaan niitäkin jotka eivät vielä armoa tunne, tai se on vain sana joka ei ole tullut lihaksi. Koska pienikin valo, pienikin kynttilä, valaisee suurenkin pimeyden ei ole tärkeää kuinka se tapahtuu vaan että se kynttilä syttyy. Valo on olemassa, tuli ja liekki on olemassa, jonkun täytyy vaan kertoa siitä valosta. Kertoa niille jotka ovat pimeyden, vihan ja sekasortoisen mielen vallassa, vihollisen joka ei armoa tunne eikä rakkauden lähdettä.

Jumala suokoon että me saisimme olla valon kantajia tässä pimeässä maailmassa, niin vieraiden kuin omassakin elämässämme.

Ef.5:8-11. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena. Tutkikaa siis, mikä on Herralle mieleistä! Älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, pikemminkin nuhdelkaa niistä. (Raamattu Kansalle)

Matt.5:1-16 ja Psalmi 36:1- 11

Jokaisen haavan äärellä valvoo kärsimyksen enkeli, kaikki muut ovat jo lähteneet pois, ovet sulkeutuneet, tieto kadonnut, toivo luopunut. Elämä lyö meihin haavansa, siksi enkelit rukoilevat  lakkaamatta, eikä heidän silmissään yksikään yö ole pimeä.

Niilo Rauhala