Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Koulussa 2

22 kommenttia

Olen nyt hakenut vastauksia edelliseen blogiini miettimällä mitä tapahtui ja onko tapahtumalle jokin selitys? Luultavasti naisen teko ei varsinaisesti kohdistunut minuun henkilönä, vaan jos siinä olisi ollut joku toinen hänelle olisi saattanut käydä samoin. Toisaalta minä olin hyvä kohde tuolissa istumiseni vuoksi. Motiivi teolle löytynee ainoastaan naisen sisäisestä maailmasta. Jos vielä vertaan tekoa johonkin muuhun tekoon esim. Raamatun kertomuksissa tai niihin tietoihin joita tämän päivän kärsivistä kristityistä kerrotaan, niin minullehan ei tapahtunut yhtään mitään pientä järkytystä kummempaa, enkä joutunut kohteeksi uskoni tähden vaan olemalla väärässä paikassa väärään aikaan.

Kun tätä ajattelen tiedän mitä itseni tulee tehdä. Antaa anteeksi. Vihaan ei vastata vihalla, eikä pimeyttä voiteta pimeydellä. Oikeastaan jostain sisimmästäni kumpuaa jonkinasteinen sääli. Ymmärrän entistä paremmin lähetystyön merkityksen. Ainoa asia joka valaisee ja vapauttaa ihmisen vihasta ja pimeydestä on Jumalan Sanan opetus ja ihmisen siirtyminen uskon kautta valkeuden maailmaan. Vain Jeesus, yksin Jeesus voi auttaa, mutta jonkun täytyy tehdä työ niiden ihmisten eteen jotka eivät Kristusta tunne. Mitä minun siis tulisi tehdä että se työ olisi mahdollista.

Omassa elämässäni on ollut vaikeita ihmissuhteita ja olen joutunut tekemään työtä vapautuakseni niiden aiheuttamista taakoista. Onneksi olen saanut kasvaa sellaisten lähi ihmisten kanssa joilla on kristillinen vakaumus. Onneksi olen saanut kokea myös uudestisynnyttävän Jumalan Voiman ja tulla tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani. Olen oppinut etten vaikeissa ihmissuhteissa voi muuttaa  kuin oman suhtautumiseni.

Sisäisesti kipeänä ja rikkinäisenä olen jo kauan sitten rukoillut näihin apua Herralta, ja saanut ymmärtää että vain anteeksiantamalla pääsen täydellisesti vapaaksi. Anteeksiantamisen kautta koettu  vapaus oli niin mullistava asia elämässäni että se on toiminut kaikissa vaikeissa ihmissuhteissa ja elämäni vaiheissa jo vuosikymmenien ajan. Olen tämän kokemukseni syvästi sisäistämällä  ”saarnannut” anteeksiannon ihmeellistä vapauttavaa voimaa niin julkisesti kuin yksityisestikin. Tietäen kuitenkin sen etten voi sitä kehenkään kaataa ulkoa päin vaan ihmisen on saatava sekin henkilökohtaisena Jumalan armolahjana taivaasta.

Jotenkin tämä kaikki liittyy  synnin ja armon kokemiseen. Kun itse tarvitsee armoa jokaisena elämänsä päivänä ja saa sen kokea auttaa se armahtamaan niitäkin jotka eivät vielä armoa tunne, tai se on vain sana joka ei ole tullut lihaksi. Koska pienikin valo, pienikin kynttilä, valaisee suurenkin pimeyden ei ole tärkeää kuinka se tapahtuu vaan että se kynttilä syttyy. Valo on olemassa, tuli ja liekki on olemassa, jonkun täytyy vaan kertoa siitä valosta. Kertoa niille jotka ovat pimeyden, vihan ja sekasortoisen mielen vallassa, vihollisen joka ei armoa tunne eikä rakkauden lähdettä.

Jumala suokoon että me saisimme olla valon kantajia tässä pimeässä maailmassa, niin vieraiden kuin omassakin elämässämme.

Ef.5:8-11. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina, sillä valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena. Tutkikaa siis, mikä on Herralle mieleistä! Älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, pikemminkin nuhdelkaa niistä. (Raamattu Kansalle)

Matt.5:1-16 ja Psalmi 36:1- 11

Jokaisen haavan äärellä valvoo kärsimyksen enkeli, kaikki muut ovat jo lähteneet pois, ovet sulkeutuneet, tieto kadonnut, toivo luopunut. Elämä lyö meihin haavansa, siksi enkelit rukoilevat  lakkaamatta, eikä heidän silmissään yksikään yö ole pimeä.

Niilo Rauhala

Mainokset

22 thoughts on “Koulussa 2

  1. ”Olen oppinut etten vaikeissa ihmissuhteissa voi muuttaa kuin oman suhtautumiseni”. Kopioin tuon lauseen tuolta tekstistäsi, koska yhdenlainen koulu on varmasti sekin, että armahtaa itsenä loputtomasti ymmärtämästä tai uuvuksiin asti yrittämästä tällaisessa vaikeassa ihmisuhteessa. Osata vapautuneesti jättää asia Herran haltuun.

    Liked by 2 people

    • Tarvitaanhan siihen muutokseen omassa suhtautumisessakin Jumalan apua ja voimaa, mutta kyllä Hän senkin antaa, koska on luvannut että anova saa. Olemme Hänelle rakkaita eikä Hänkään tahdo meitä kiusattavan miltään taholta yli voimiemme. Mutta hyvä on aloittaa jättämällä asiat ”vapautuneesti Herran haltuun”. Se on oiva teko ja auttaa paljon.

      Liked by 1 henkilö

  2. Ensimmäiseen kirjoitukseesi ajattelin ensin vastata, mutta hetken mietittyäni päätin että en, jotta en sanoisi jotain kliseen omaista.

    Nyt. Voisiko olla, hän koki olevansa yksin.

    Sinä, poikkeavuudestasi huolimatta, et?

    Tykkää

    • Toivo. Hirveän vaikea on edes kuvitella mitä tuo nainen ajatteli, vai ajatteliko mitään, tai mitä hän koki. Voihan olla niinkin että hänen käyttäytymisensä liittyi hänen kulttuuriseen taustaansa? Olen aiemminkin huomannut ettei heillä ole sellaisia käytöstapoja kuin mihin meidät on kasvatettu.?

      En tällä blogillani vähättele tapahtunutta ollenkaan, vaan yritän päästä jonkinlaiseen ”konsensukseen” asian kanssa ja käytän siihen niitä keinoja joilla olen ennenkin pärjännyt, vaikka juuri tällaista en ole aiemmin kokenutkaan.
      Opin kuitenkin tästä myös sen että olen vähän varovaisempi ja ymmärrän että pitää tarkkailla vähän terävämmin ympäristöään.

      Aikamoista kuitenkin kun käyn tosi harvoin itse asioilla?

      Tykkää

  3. Nyt sitä klisettä:

    ”Kokenut kaiken tietää – vaivainen kaiken kokee”

    Tuota kokemusta paitsi olisit saanut jäädä!

    Tykkää

  4. Mun mielestä meidän kannattaa miettiä sitä, miten paljon meidän omat ajatukset ym vaikuttavat tulkintoihimme. Mitkä pelot, toiveet ym, projektiot sun muut. Ihan niinkuin uskommekin. Ja jos Jumala ei armahda, niin toivo, usko ja rakkaus on rikki.Siksi rukoilenkin; minä uskon, auta minun epäuskoani.

    Eikä minun tuskani ole hetkellinen, vaan yli 13 vuotta kestänyt helvetti. Väkisin tulee mieleen Jobin ajatukset (josta olen aikoinaan esseen tehnyt) että anna mun kuolla; että miksi annat vähääkän valoa.

    Tykkää

    • Sonja, näinhän se on. Mutta.

      Emme tunne toisiamme emmekä voi siten vertailla toistemme kokemuksia, näkemyksiä, kärsimysten määrää tai mittaa. Vain Jumala tietää kaiken elämästämme.

      Oman eheytymiseni takia olen saanut oppia antamaan anteeksi itseeni kohdistuneet vääryydet. Se ei tarkoita että hyväksyisin ne, ei niitä Jumalakaan hyväksy, mutta jätän ne ”Herran hoidettaviksi” niin kuin Virpikin tuolla yllä toteaa. Ei se helppoa ole ollut, mutta kun on tahtoa Jumala auttaa ja anteeksiannon tie vie Vapauteen.

      Silti tuska ei elämästäni lopu, Job on minullekin tutuista tutumpi ja kaikista lohdutuksista lohdullisin. En ole kuitenkaan varma että tässä elämässä saisin kaiken menettämäni takaisin niin kuin hän. Odotan lopullista vapautusta uskossa ja toivossa.

      Korostan anteeksiantoa omanvapauttavan kokemukseni vuoksi, jos vain tuskiltaan pystyy!

      Olen tarpeeksi nähnyt katkeroituneita ihmisiä. Kuinka heidän koko elämänsä on mennyt pilalle kun eivät ole pystyneet anteeksiantoon. Katkeruudellaan he ovat pilanneet myös läheistensä elämän. Minunkin elämäni olisi toisenlainen jos en olisi ymmärtänyt etten ole syyllinen esim. vammaisuuteeni vaikka minusta on yritetty kovasti tehdä sellainen. En ole myöskään syyllinen niihin pahoinpitelyihin jotka avioliitossani koin. Paitsi siltä osin että suostuin niihin liian kauan uskoessani että tilanne muuttuu ja mieheni lakkaa vihaamasta Jumalaa.

      Lopuksi. Raamatussakin sanotaan ettemme saisi antaa minkään katkeruuden juuren päästä itämän sisimmässämme ja että yli kaiken varjeltavan tulisi varjella sydämemme koska sieltä Elämä lähtee. Sisimmässämme vaikuttaa Jumalan Pyhä – jos annamme Hänelle sijaa. Saamme olla Herran Hengen temppeli ja asuinsija, kärsivinäkin, se on käsittämätöntä armoa.

      En tiedä tuskaasi Sonja, mutta Taivas tietää ja Jeesus kärsii kaikkien kärsivien kanssa. Minulla ei ole vastausta näihin, mutta uskon ettemme kärsi turhaan.
      Jos voisin helpottaisin tuskaasi, mutta voin vain toivoa sinulle helpotusta edes siltä osin että jaksaisit elää. Ennen kaikkea toivon ettei kukaan sinua enempää satuttaisi, ei löisi lyötyä.

      Toivoisin ettet kokisit tätä pitkää tekstiäni taakkaasi lisäävänä. Me olemme kaikki yksilöitä, eivätkä Jobinkaan ystävät osanneet oikein lohduttaa, jopa Jumala vihastui heihin. En tahtoisi olla sellainen.
      Jumala meitä auttakoon.

      Liked by 1 henkilö

  5. Kiitos Tuulikki!

    Tykkää

  6. Kiitos Sinulle Sonja. Kiitos että ymmärsit.
    Herra siunatkoon sinua. Jeesus kanssasi.

    Tykkää

  7. Sonja.
    Ja vielä siitäkin syystä että anteeksiantamisesta kirjoittaminen ja puhuminen ovat niin vaikeita asioita etteivät monet näitä kestä. Eivät ole suosittuja koska vaativat ihmiseltä paljon. Sinä olet pitkällä 🙂 ! Kiitos Jumalalle.

    Tykkää

  8. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
    Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hebr. 4:10

    Tämän minulle luki pappi, kun kävin rippikoulun yksityisesti suuren kriisin pyörteissä. Kiusattu ja kärsinyt voi ymmärtää toista kiusattua ja kärsivää/kärsinyttä.

    Liked by 2 people

  9. Sonja. Tuo kohta on yksi rakkaimpiani Raamatussa ja sitä olen usein siteerannut silloin kun olen jonkun heikon tai kärsivän kanssa ollut tekemisissä ja tämä on tarvinnut rohkaisua! Ydintä! Olet saanut papilta hyvät eväät matkaasi.

    Näinhän se on, ihminen voi oikeasti ymmärtää vain sen verran toisen taakasta kuin on itse kokenut. Muuten voi vain yrittää ymmärtää ja tuntea empatiaa.

    Edellisessä blogissani minua lohdutti ja auttoi Ilkan ja Virpin kommentit koska he olivat kokeneet samankaltaisia, ei tuntunut enää niin yksinäiseltä ja avuttomalta, se lienee sitä vertaistukea.

    Tykkää

  10. Lähden Virpin linjoille tässä. Anteeksianto tarkoittaa sitä,
    että ei ryhdy mihinkään toimiin tuota ihmistä vastaan.
    Unohtaminen on eri asia. En yritä satuttaa itseäni enää vääntämällä rautalankaa,
    mihin voimani ei riitä.

    Jätän ne Herran haltuun ja suojelen itseäni kääntymällä
    mahdottomista, vaikuksia tuotttavista ihmisistä pois. Taivaan linnuillakin on pesänsä
    ja monelee, kolo, luola ymv. Isän syliä vastaava turvapaikka.

    Se on täysin sallittua. Eläimetkin vaistonvaraisesti osaavat sen.

    Liked by 2 people

    • Oikein Katri.!
      Anteeksianto on prosessi joka kestää usein pitkäänkin ja paras ratkaisu on jättää vaikeat asiat ja ihmiset yms. todellakin hyvällä omalla tunnolla Herran haltuun. Hän ajaa omiensa asiaa parhaalla mahdollisella tavalla ja ajalla.!

      Ei siihen oma yritys auta, mutta suostuminen siihen että Herra kasvattaa sitä Hengen hedelmää jossa ihmisluonto vähän kerrassaan muuttuu.

      Tämä aihe on monelle kipeä ja helposti myös väärin ymmärrettykin näin kun sen olen kirjoittanut. Ikään kuin olisin tähän päässyt omin voimin!? Kyllä se on Jumalan armotyö minunkin kohdallani. En kuitenkaan olisi selvinnyt kaikista niistä kokemuksista joita minulla on lapsuudestani asti hylkäämisineen ja syyllistämisineen yms. ollut ellen olisi tätä anteeksiantamisen armoa oppinut. Väkivallan anteeksiantaminen avioliitossa on ollut vaikeinta, mutta nyt olen Vapaa, kiitos Jumalalle!

      Näistä kirjoittaminen on riskialtista. Joku voi kokea loukkaantuvansa kun on vielä niin kipeissä elämäntilanteissa ettei yksinkertaisesti jaksa ajatellakaan mitään anteeksiantoa. Silloin täytyy vaan levätä Isän sylissä, niin kuin kirjoitat. Ja todellakin, vetäytyväthän eläimetkin luoliinsa kun niihin sattuu ja turviin kun elämä käy liian vaikeaksi/vaaralliseksi.

      Ei ehkä olisi pitänyt tästä aiheesta kirjoittaakaan, mutta kun anteeksianto on kuitenkin niin vapauttava asia kun se tulee todeksi että on heti kuin 50 kg kevyempi ja kuin saisi siivet selkään. Ei tarvitse enää kantaa niitä kipuja jotka vievät ilon ja voiman jokapäiväisestä elämästä.

      Toivon sydämestäni, että ihmiset JAKSAISIVAT LUKEA, myös nämä kommentit, eivätkä ainoastaan tätä blogia!

      Liked by 2 people

  11. Tuulikki, minä pystyn täysin samaistumaan kirjoittamaasi.
    Lapsuuteni oli erittäin väkivaltainen. Samoin sittemmin kuollut mieheni.
    Kaikki on pitänyt käydä kovan kautta ja koska en ikinä saanut olla muiden takia heidän
    harhaoppisuuden takia tekemisissä, tunnen itseni myös vähän erakkoluonteeksi.

    Tosiasiassa minusta kasvoi täysin sinisilmäinen, joilta puuttui tuo eläinten itsesuojeluvaisto.
    Monet oppirahat olen saanut siitä maksaa ja anteeksi anto on ainoa keino poistaa tuska
    omilta harteiltaan Jeesuksen kannettavaksi ja hoidettavaksi.

    Muistaakseni se oli sananlaskuissa että ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat tuhon” ja Sananlaskut 13:20 varoittaa että typerien kansssa tekemisissä olevien käy huonosti. Siksi noudatan mieluummin tuota Psalmin 91:1-3 neuvoja.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Katri. Nuo kokemukset ovat niin kauheita että taakseen ei kannata katsoa, parempi kuin ei yhtään muistelisikaan. On helpompaa kun unohtaa ja anteeksiantaminen auttaa siinä suuresti/ratkaisevasti. Kyllähän väkivalta vaikuttaa ihmiseen. Se on selvääkin selvempi. Ja lapsikin ymmärtää mikä on väärin, ainakin jossain vaiheessa ja haluaa kysyä miksi? Jos voi ja uskaltaa. Aina ei kukaan vastaa. Ei ainakaan silloin kun joutuu olemaan pois kotoa pitkiä aikoja eikä osaa kertoa kuinka paha olo on.
      Eniten olen itseäni syyttänyt siitä etten ole aina jaksanut ymmärtää niitä jotka ovat olleet pahoja ja toiseksi että jäämällä väkivaltaiseen suhteeseen, pelosta ja tietämättömyydestä siinä ohessa lapseni kärsi. Onneksi hän on syvästi uskossa ja on aivan mahtavasti selviytynyt elämässään. Jumalan armoa sekin.
      Ole siunattu sisareni!

      Liked by 1 henkilö

    • Katri, minua on siunannut kovasti tässä linkissä oleva opetus tuosta mainitsemastasi psalmista:http://www.portti.org/raamattutunnit/korkeimman_nimi_04112014.mp3

      Tykkää

  12. Lapsen kärsimyksiä minäkin eniten ajattelin. Onneksi tasapainoinen nuori lääkäri nyt.
    Rukoilen vielä että ihan kunnolla uskoon tuli ja uudestisyntyisi. Avoliitossa elää kuitenkin.
    Ei Jumalakaan pahoja loputtomiin katsele ja vaan ymmärrä.

    Liked by 1 henkilö

  13. Voi kuinka hyviä puheenvuoroja täällä onkaan.
    Katrin viimeisimmän kommentin myötä jäin miettimään sitä, että haastavaa anteeksiantamisen prosessissa on ainakin itselleni ollut se, kuinka asettaa rajat jatkossa, jos huomaa sen, että oma anteeksiantavainen asenne ei kuitenkaan saa vaikkapa sitä toista ihmistä lopettamaan haavoittavaa käytöstä. Joskus kun nämä ihmissuhteet on sellaisia, että niistä ei pääse siirtymään kauas, vaikka tietäisikin sen helpottavan.
    Tuulikki, minusta on hyvä, että otit haastavan aiheen esille, sillä toisten näkökulmien kautta oppii ja sehän on vertaistukea, sillä kukaan tuskin on elämässään ihan vapaa tällaisista kokemuksista.

    Liked by 2 people

  14. Kun toinen vain jatkaa haavoittavaa käytöstään silloin on vaikea jaksaa. Harva meistä on niin vahva että voisi suoraan sanoa että ”sinä loukkaat minua enkä aio sitä hyväksyä, se ei ole oikein”.
    Kukaan ei taida päästä tämän elämän läpi täysin ehjänä ja mitä rikkinäisempi ihmisen sisin on, sen vaikeampi hän voi olla myös läheisilleen. Mutta ei hänellä itselläänkään ole hyvä olla. Ei se silti ole mikään puolustus eikä oikeuta pahaan.

    Minun metodini on ollut yrittää ymmärtää vaikean ihmisen taustoja ja etsiä vastausta sieltä, mutta ehkä oikeasti pahoja ihmisiäkin on olemassa.. – Jotenkin on kuitenkin ollut selvittävä, keinolla millä hyvänsä ja ilman inhimillistä apua.

    Mutta tässä tapahtuukin sitten se ihmeitten ihme, Jumalan apu. Hänen puuttumisensa ihmisen elämään. Kun ymmärrämme ottaa Hänet vastaan ja luovuttaa elämämme hänen hoitoonsa, Hän antaa voimansa, viisautensa, lohtunsa ja rakkautensa käyttöömme kaikkina elämämme päivinä.

    Kuinka ihmeellistä ja todellista se on ollut ja on, saa huomata viimeistään silloin kun on jo sisäisesti Hänen läsnäolossaan parantunut. Sillä se aikakin tulee.

    Raamatussa sanotaan että onnemme on olla Herraa lähellä. On armeliasta muistaa ettei onnellinen ihminen tee tietoisesti pahaa.

    Kiitos teille kaikille jotka olette tätä vaikeata pohdintaa jaksaneet. Herra Jeesus kanssanne tänään ja iankaikkisesti.

    Liked by 1 henkilö

  15. Kiitos rohkeasta avoimuudesta ja lohdullisista, kannustavista ajatuksista näissä elämän kipeyttä käsittelevissä pohdiskeluissasi!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s