Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jeesuksen kanssa metsässä

9 kommenttia

DSC_0004 (2)Kaverin kanssa metsässä voi kulkea kaikessa rauhassa. Välillä vaihdetaan ajatuksia. Välillä tallustellaan hyvä tovi rinnatusten tai peräkanaa sanomatta sanaakaan. Välillä toinen jää koputtelemaan käkkärämännyn runkoa. Kurkkaako kolosta tikka? Tai valokuvaamaan hämähäkinseittiä. Askelten tömähdyksistä tai oksien risahduksista toisen läheisyyden huomaa, vaikka häntä ei näkyisi.

Jos on eksytty liian etäälle toisesta – se kaveri tietenkin harhaili jonnekin – niin vihelletään. Toinen vastaa vihellykseen omalla vislauksellaan. ”Täällä ollaan.” Ei siinä aleta huutelemaan, koko metsänväkeä häiritsemään.

Miksi siis epäillä, etteikö Jeesus olisi läsnä elämän korpimetsässä, vaikka hänelle ei koko ajan höpöttäisi tai odottaisi, että hän koko ajan puhuisi. Kyllä hän on läsnä. Jos näyttää siltä, että toinen harhautuu – jaa-a, kumpikohan se tässä tapauksessa harhautuu – niin asia on hoidettavissa helposti kuin lyhyt vihellys. ”Anteeksi.”

Ja vastauskin tulee heti. ”Täällä ollaan.”

Mainokset

9 thoughts on “Jeesuksen kanssa metsässä

  1. Jeesus on aina läsnä. Keskellä vaikka kahden oltaisiin.

    Liked by 3 people

  2. Pyydän anteeksi heti kättelyssä, mutta tuo Juhan blogiotsikko ”Jeesuksen kanssa metsässä” mallaa niin hyvin kolmisen minuuttia sitten Blogimetsään laittamani kirjoituksen otsikon ” Ihminen Jumalan luomassa universumissa” kanssa, etten malta olla laittamatta linkkiä tähän. Vaikk´ei seihan hovietiketin mukaista olekaan.

    http://www.blogimetsa.fi/item/1835-ihminen-jumalan-luomassa-universumissa

    Tykkää

  3. Kirjoituksesta ja kuvasta tuli mieleen jeesus ja Pietari.
    Hekin varmaan etsivät rauhaisan metsän ja grillasivat kalaa evääksi.
    itten he juttelivat iha niitä näitä ja tuulenpäitä.

    Hän hoiti Pietarin siela viemällä hänet yksityiseen paikkaan, metsään.

    Liked by 2 people

  4. Elämän korpimetsä, puhutteleva ilmaisu. Kiitos tekstistäsi. Vahvisti siinä, että ei aina tarvitse olla niin paljon sanoja. Hiljaisuus ei uhkaa.

    Liked by 2 people

    • Virpi.
      Kommenttisi on niin totta!
      Parhaimmassa tapauksessa, niin kuin tässä Juhan blogissa, on niinkin ettei toisensa tuntevien ystävien kesken aina montaa sanaa tarvitakaan? Riittää kun tietää että toinen on ja kun tulee asiaa tai on tarve tavata yhteys syntyy luonnostaan ja on välitön. Luottamuksellisessa suhteessa hiljaisuus ei ole uhka.

      Tuli näin jälkijättöisesti kirjoiteltua?

      Liked by 1 henkilö

  5. Kaunis kuva ja kertomus, todella, sopii meille suomalaisille! Tätä korpimetsää olemme rakastaneet, emme pelänneet, voisimme oikeastaan ruveta sitä käyttämään enemmänkin ja monessa merkityksessä :) ! Ihana aamunavaus.

    Tästä tulee jonkinlainen silta viimeaikaisille ajatuksilleni. Minua sisäisesti sykähdyttää ilmestyskirjassa sanonta ”Hengessä Herran päivänä”! Se johtaa ajattelemaan meidän ihmisten eritasoista herkkyyttä. Herkkyyttä yhteydessä nimenomaan Jeesukseen. Aistia Hänet olevana! Kaikkialla kaikissa tilanteissa, ajoissa ja paikoissa. Ja ennen kaikkea metsässä. Hieno teksti Juhalta, upea!

    Liked by 1 henkilö

  6. Tästä tekstistä tykkään itsekin. Eilinen oli semmoisten yksinkertaisten asioiden päivä. Viimeistelin tämän lyhyen tekstin ja kuuntelin lukemattomia kertoja Petrus Ahosen laulun Armo riittää. Nyt sorrun omakehuun, mutta silläkin uhalla olen sitä mieltä, että jotain yhteistä on tekstilläni ja laululla.

    Liked by 2 people

  7. Juha avasi minulle erään vanhan ikkunan, jonka kautta saattoi kohdata Jeesuksenkin arjessa missä vain ja melkein miten vain. Hyvin mutkattomasti, kuten kaverit ainakin. Oli minulla ristintieni alkuvaiheissa oppaana nykyisinkin vapaaehtoistoiminnoissa oleva ystävä, joka sanoi painivansa Jeesuksen kanssa joka aamu, mutta häviävänsä onnekseen aina.

    Tapasin itsekin Jeesuksen sen jälkeen kun hän tuli elämääni mitä kummallisemmissa ja uskomattomimmissa paikoissa. Niistä kertoessani joudun helposti psykedelisen pellen kirjoihin, joten kerron vain päässeeni Mestarini kanssa arjen asioistakin luontevaan vuoropuheluun.

    Ehkä kunnioittavammin keskustelukumppaniini kuitenkin suhtaudun, kun vuorovaikutuksemme ei ole mennyt painin asteelle. Kuitenkin on minulla tämän ystäväni tavatessani sellainen tuntuma, että hän on päässyt ristintiellään paljon pitemmälle kuin minä. Ehkä painiminen on tuonut hänelle enemmän nöyryyttä.

    Liked by 3 people

  8. Kiitos Juha, tämä muistutti, että liian monta päivää olen unohtanut mennä ja hengittää metsän rauhaa, Jeesuksen seurassa. Ja tuo Armo riittää. Jotain sanoinkuvaamattoman parasta.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s