Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Sillanrakentajan hautajaiset

14 kommenttia

WP_20150330_009Kirkonkellot soittivat virttä. Aloittivat surullisen melodian jo neljättä kertaa. Aloin ihmetellä, että montako kertaa vielä? Sitten oivalsin. Ihan sama. Tässä ollaan siunaamassa miestä viimeiselle matkalle. Kenelläkään ei pitäisi olla kiire.

En lopulta laskenut, montako kertaa sävelmä soi Olarin räntäsateisessa maisemassa. Väkeä oli paljon. Arkku miltei peittyi kukkiin.

Mies oli ollut työtuttuni. Samoissa palavereissa oltiin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana säännöllisen harvakseltaan. Hiljainen kaveri. Kun puhui, repliikki oli perusteltu. Kun lupasi jotain tehdä, teki viimeisen päälle.

Pappi puhui pitkään ja kauniisti. Oli vainajan tuttuja. Papilla oli kädessään vainajan vihko, kansakoulun alaluokilta peräisin. Vainaja oli kopioinut vihkoon Aale Tynnin runon Kaarisilta kokonaan.

Kuuntelin ja ihmettelin. Pieni poika on kopioinut niin suuren runon. Jumala antoi sillanrakennusohjeita.

”Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.”

Arkku otettiin kantoon. Neljä pitkää miestä kantoi lyhyen kaverin arkun jonnekin. Minusta matka jäi jotenkin kesken, kun arkku meni menojaan ja hautajaisväki jäi kirkon aulaan seisomaan; valui siitä sitten syömään kalasoppaa ja muistelemaan vainajaa.

Vasta muistotilaisuudessa ymmärsin, että kokousten hiljainen mutta painavasanainen mies oli ollut painava teoissaan ja sanoissaan myös muissa ympyröissä. Vaikka hän oli lyhyt, hän oli valtakunnallinen vaikuttaja pitkien miesten urheilulajissa. Vaikka hän puhui harvoin sanoin, hän oli tärkeä tekijä suuren kaupungin politiikassa. Sen verran tärkeä mies, että paikalla oli myös puoluejohtaja.

Puoluejohtajan puheesta ilmeni, että häntä ja vainajaa yhdisti myös hengellinen elämä. Heillä olisi yhä yhteinen tulevaisuus.

– Paljon puhuimme. Paljon jäi puhuttavaa vielä rajan tuolle puolen, tiivisti puoluejohtaja.

Siinä oli lähetetty mies viimeiselle matkalle. Kenelläkään ei enää ollut kiire. Muisteltiin ja naurettiin. Välillä oli nenäliinallekin töitä. Minä kuitenkin jouduin lähtemään bussille. Työtuttu heitti minut mutkan kautta bussipysäkille. Espoossa rakenneltiin siltoja Länsiväylän ylitse. Liikennejärjestelyt olivat mutkalliset. Itse olisin ajanut harhaan.

Mielessäni viipyili Kaarisilta.

”Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.”

Vainaja oli ollut todellinen sillanrakentaja. Siltaurakat ovat meidän tärkeimpiä tehtäviämme täällä maan päällä. Kukahan lie se sillanrakentaja, jota Jumala ohjeistaa? Olisiko oma poika?

Mainokset

14 thoughts on “Sillanrakentajan hautajaiset

  1. Äärettömän kaunis teksti jälleen sinulta Juha. Kaiken kruununa tuo Kaarisilta, kaikille tuttu.
    Täällä on nyt ollut paljon kuolemaa, muistutusta elämän rajallisuudesta. Samasta josta tämäkin päivä muistuttaa, kuitenkin uskon päämäärän, Jumalan Kirkkauden Valtakunnan tulevaisuuden kannalta valaisten.
    Ihana on Uskovan ihmisen kotiin pääsyn päivä jälkeenjääneiden murheesta ja ikävästä huolimatta. Vaikka ei tunne, voi ottaa osaa omaisten ja ystävien ikävään ja suruun.
    Kiitos Juha tästä.

    Liked by 2 people

  2. Taidollinen muistokirjoitus.

    Sinulla on lahja pysyä ihmisen rinnalla.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kiitos. Puhuttelee.

    Liked by 1 henkilö

  4. Tämä antaa ajattelemisen aihetta siihenkin, kuinka elää. Muistellaanko minua joskus rakentavuuden vai hajottajuuden näkökulmasta,

    Liked by 3 people

    • ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10)

      Liked by 1 henkilö

    • Virpi. Tästä minäkin olen usein puhunut. Toivonut ja rukoillut että Herra varjelisi kaikelta katkeruudelta ja kaikelta pahalta niin etten muuttuisi sietämättömäksi vaan säilyisin, kuoltuanikin, ihmisten mielissä mieluumminkin hyvänä kuin huonona muistona. Jumala armahtakoon.

      Liked by 1 henkilö

  5. Mietin tämän edessä vain, voiko sillanrakentaja ja muurinmurtaja olla yhtä aikaa.

    Liked by 3 people

  6. Tämä kirjoitus oli äärettömän kaunis.
    Tuo runo oli puhutteleva. Tykkäsin myös tuosta Virpin
    kysymyksestä, miten minut tullaan muistamaan.
    Minusta kahleet ja muurit pitää murtaa,
    voidakseen rakentaa siltaa niillä palikoilla.
    Sellainen laulu on olemassa, kuin murra kahleeni pois.
    Se ei onnistuisi ellei Jeesusta ois phmittämässä ihmisen sydäntä.

    Liked by 3 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s