Et ole ulkoa opittu pääni tieto.
Olet sydämeni syke ja veri joka minussa virtaa.
Olet koti jota ikävöin.
Sylittömän syli, orvon ja lesken turva.
Ikikallio joka kestät elämäni myrskyt.
Vakaa virta sisimmässäni.
Juoma jota janoan, ruoka joka täyttää tyhjän.
Vastaat Isän ikävääni ja tulet veljekseni.
Sinä ainoa, jonka rakkaus on ikuisesti totta.
Sinä, joka tuot pimeyteeni valon ja kylmyyteeni lämmön.
Sinä, joka hyydät hallan ja tuot ikikesän.
Sinä Herra!
1.5.-15

”Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi….Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi…”” (Jes.43: 1-3)

”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni ei sinuun järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, Sinun armahtajasi” (Jes 54:10…jatkoksi Jes. 54:11-17)

”Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin”(Jes 54:7)

”Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!”
(laulujen laulu 2:10-13)
Virsi 340 iltavirreksi, kiittäen ja ylistäen. Laulun aika on tullut.