Heti kasteensa jälkeen, kun taivaat olivat auenneet ja Jeesus oli nähnyt Jumalan Hengen laskeutuvan päälleen kuin kyyhkynen, ja kuullut Jumalan äänen vei Henki hänet autiomaahan. Hän paastosi 40 päivää ja yötä ja hänen tuli nälkä. Silloin kiusaajan sallittiin tulla hänen luokseen sanoen:” Jos, olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”. Jeesus vastasi:” On kirjoitettu: ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

Sitten paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelin harjalle sanoen:” Jos, olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta ja He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.” Jeesus vastasi:” On myös kirjoitettu Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.”

Vielä paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston sanoen:” Tämän Kaiken minä annan sinulle, jos heittäydyt maahan ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle:” Mene pois Saatana, sillä on kirjoitettu: Herraa sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.” Tämän jälkeen Paholainen jätti Jeesuksen ja enkelit tulivat Jeesusta palvelemaan. (Matt.4: 1-11)

Tuntuu käsittämättömältä että Jeesuksen piti tulla kiusatuksi, mutta olen jostain lukenut, tai kuullut, että tämän kiusauksen yksi merkitys olisi että se valmisti Jeesusta tuleviin paljon rankempiin kiusauksiin. Ajattelen tässä niitä kiusoja joita hän joutui kokemaan ennen ristiin naulitsemistaan ja sen aikana. Mutta ajattelen myös että tämäkin kertomus on tarpeen myös meille ihmisille, niin kuin kaikki mitkä Raamatussa ovat.

Paholainen on ovelista ovelin, hän on murhaaja ja valheen isä. Hänessä on pelkkää pimeyttä, mutta se on niin taidollisten naamioiden takana että me ihmiset olemme vaarassa langeta Paholaisen eksyttäviin juoniin. Kuinkahan monta ns. suurta Jumalan miestä, tai jopa naistakin, on sortunut oman maineensa ja loistonsa pettämänä? Kauheinta siinä on että he uskovat itsestään liikoja ja lupaavat sellaista johon heillä ei ole valtuuksia.

Paholainen kääntää valkeuden pimeydeksi ja päinvastoin. Hän lupaa paljon, mutta ei kerro mikä on lupausten seuraus. Ihmiset himoitsevat valtaa ja kunniaa, tämän maailman loistoa ja mainetta, ovat sen eteen tekemässä kaikkensa kun ovat oikein eksyneet pois totuudesta ja valosta. Jeesus ei kuollut tämän maailman loiston ja vallan tähden vaan sen tuskan, hädän ja toivottomuuden tähden jonka syntiinlankeemus aikaan sai.

Mitä syvemmin ihminen kiinnittyy Jeesukseen ja totisemmin tahtoo Hänen seurassaan kulkea, sitä ovelammaksi Paholainen käy. Tyttäreni on äärimmäisen lahjakas ja myös ulkonäöltään päitä kääntävä. Hän eli lapsen uskossaan täyttä elämää lähes aikuisuuteen asti, mutta raskaiden kokemusten myötä ajautui ”maailmaan”. Vietti siellä aikansa mutta Suuri Jumala kutsui voimallisesti takaisin. Tänä päivänä hän on kokonaisvaltaisesti sitoutunut palvelemaan Jumalaa. Jeesus on hänen elämänsä ehdottomasti tärkein ja kallein asia. Jeesus yksin.

Miksi kerron? Siksi että mitä syvemmin ja tiiviimmin hän on kiinni Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä, sitä houkuttelevimpia tarjouksia hänelle satelee. Kaikilta mahdollisilta tahoilta. Ellei hänellä olisi kokemuksia Paholaisen valheellisista tarjouksista, vastakohtanaan Jumalan pettämättömät ja suurenmoiset lupaukset, sitä suurempi olisi vaara.

Näyttää siltä että tuo uskon ehdottomuus on sitä luokkaa että se saa Paholaisen intensiivisesti miettimään niitä heikompiin kohtiin osuvia kiusoja.  Toisaalta ne tulevat myös, ikään kuin hyvissä asioissa, houkuttelevina tarjolle. On aivan uskomatonta seurata tätä näytelmää. Mutta helppoa se ei ole, kyllä siinä saa totisesti olla kasvokkain Herransa kanssa, rukoilla tutkia sanaa ja kysellä Tietä.

On olemassa kahdenlaisia kruunuja. Orjantappurakruunu ja se toinen. Se, jollaisia maalliset kuninkaat omistavat, kultaa ja jalokiviä. Näitä kruunuja tavoittelevat myös ihmiset ollessaan maailman maineen ja kunnian perään. Ihmettelemme tätä. Olemme niin sisäistäneet Paavalin kokemukset omassa elämässämme että ne lohduttavat ja rohkaisevat, tekevät jopa jotkin asiat itsestään selviksi.

Siksi me emme vaihtaisi Jumalan armoa tämän maailman loistoon vaan toistamme Paavalin tavoin:
” Mutta mikä minulle oli (olisi) voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen. Ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. (Fil. 3:7-9 ja 10-14)

Me emme tietenkään millään tasolla voi verrata itseämme Paavaliin, me olemme vain tavallisia ihmisiä, mutta omassa vähäpätöisyydessämme kuitenkin Jumalalle yhtä kalliita kuin kuka tahansa muukin.

Tiedämme myös että kerran vaihtuvat kruunut! Se joukko joka sortui Paholaisen tarjoamaan maaliseen maineeseen ja loistoon, ihmisten palvontaan Jumalan sijasta, tulee puetuksi siihen kruunuun jolla he pukivat kuninkaiden Kuninkaan. Mutta kuninkaiden Kuninkaalla tulee olemaan kaikkia kruunuja loisteliain kruunu ja ehkä me saamme uskoa ilmestyskirjan sanaan:

”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaan sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä. Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi kruunuasi”! /ilm. 3:10-11 ja 7-13. Joten:

”Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.
Osa autuas on, osa autuas on, ilo lasten on lausumaton. kerran taivahassa, kotikaupungissa osa autuas lapsilla on”!