Kulunut kirkkovuosi on ollut itselleni uudistumisen aikaa. Kuulun Tuomasten heimoon. Sisälläni on vellonut aina epäilysten ristiaallokko, jonka keskellä purjehdin. Välillä maali ja Jumala katoaa näkyvistä aallonharjanteiden taakse ja välillä Jumalan majakka antaa selvän suunnan veneretkelleni. Välillä suorastaan potkin veneeni keulassa nukkuvaa Jeesusta hereille, jotta voisin uskoa. Uudistumiseni ei siis liity uskonelämäni virkistymiseen tai Pyhän hengen täyteyteen, vaan siihen ihmisen yksinkertaiseen epäilykseen, että mitäs jos tämä kaikki uskoon ja uskontoon liittyvä on sittenkin vain ihmisen omaa luomusta ja keksintöä. Minulle ei riitä kulttuuriuskovaisuus ja opilliset teoreemat. Ei myöskään filosofiset Jeesukset ja humanismi. Minä haluan, että Jeesus on minulle lihaa ja verta. Pala ihmiskunnan historiaa, jota ei voi ohittaa. Uskonnoista vain usko Jeesukseen on varteenotettava pohja elämälle. Vain se seemiläisen heimon Jumala joka sanoo -Minä olen se mikä minä olen, pystyy vastaamaan minun kaipaukseeni kun puhutaan Jumalasta. Vain hänelle voin sanoa -Abba, Isä!

Mitä on siis tapahtunut? Kyse on siitä, että olen ymmärtänyt millainen Jeesus oli ihmisenä. Hänen toimintansa oli niin radikaalia, loukkaavaa ja kulttuuria murtavaa, että vain todellisesta henkilöstä voidaan kirjoittaa tällaista mitä Raamatussa kirjoitetaan. Vain Jumalan poika voinut elää siinä kulttuurissa puhuen ja opettaen niinkuin hän teki. Liian paljon on meille näytetty kuvaa kiiltokuva Jeesuksesta, joka on täysin epäuskottava, imelä ja vailla särmiä.

Minun veneeni keulassa nukkuu nyt todellinen, elävä Jeesus.

Mutta miksi otsikkona on Alfa-kurssi? No siksi, että eilen saimme päätökseen seurakuntamme ja Keitaan ensimmäisen yhteisen Alfakurssi. Meille luterilaisille se oli ensimmäinen laatuaan ja osoittautui heti äärimmäisen tärkeäksi ja onnistuneeksi kurssiksi. Neljän kuukauden matka yhdessä Alfan parissa vahvisti jokaisen osallistujan yhteyttä Jeesukseen ja toisiimme. Kurssi-iltamme oli maanantai ja se oli kurssin mittaan viikon odotetuin päivä. Oli huikeata nähdä, miten Pyhä Henki teki työtä ihmisissä viikkojen aikana. Kun siiten lopussa opiskelimme sitä mitä Pyhä henki tekee oli mahtavaa nähdä miten rukous alkoi saada jokaisen kohdalla aivan uuden merkityksen. Jumala alkoi puhua ja kuunnella tavalla jonka saattoi ymmärtää. Esirukous muuttui todelliseksi ja alkoi kantaa ja kannatella ihmisiä. Raamatun sana tuli rakkaaksi koska se alkoi avautua monelle ensimmäistä kertaa.

Alfa-kurssimme oli monella tavalla tärkeä. Pyhä Henki sai tilaa toimia ja tuli tunnetuksi elävänä persoonana ja yhteys eri seurakuntataustoista tulevien ihmisten välillä kasvoi. Meidän Alfamme mursi muureja ja synnytti Jumalan valtakunnan kristittyjä, jotka tahtovat tehdä työtä omassa seurakunnassaan osana maailmanlaajuista Jeesuksen seurakuntaa. Itselleni se todistaa että Jeesus todella elää, sillä oppiriidoissa painiva kristittyjen yhteisö ei sitä kykene tekemään.