Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Yhtä Varten

4 kommenttia

Jos, hän olisi syntynyt tähän aikaan, häntä olisi kutsuttu ”erityislapseksi”, sillä hänen vanhempansa olivat hyvin iäkkäät ja eläneet lapsettomina siihen saakka kun saivat enkeli ilmestyksen pojasta joka olisi heille syntyvä. Jo alussa todistettiin syntymisen ylimaallisuus muutoinkin kuin enkelin ilmestyksenä. Sillä pappi Sakarias, hurskaudestaan huolimatta, epäili inhimillisesti ettei heidän iässään enää lapsen saaminen olisi mahdollista ja siksi hänestä tuli mykkä. Kunnes lapsi saisi enkelin ilmoittaman nimensä.

Kun lapsi kahdeksan päivän ikäisenä vietiin temppeliin ympärileikkausta varten hänen sukulaisensa kutsuivat häntä isänsä Sakariaan nimellä, mutta hänen äitinsä sanoi:” Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”! Niin outoa se oli että he kysyivät asiaa viittomalla isältä ja tämä kirjoitti tauluun:” Johannes on hänen nimensä”. Samassa pappi Sakariaan kieli vapautui ja hänen mykkyytensä hävisi. Kaikki tämä sai ihmiset hämmästyksiin ja he pohtivat mikä tästä lapsesta tuleekaan? (Matt.1:5-25 ja 39-45)

Johanneksesta ei paljoa kerrota, mutta kuitenkin että hän eli autiomaassa, söi heinäsirkkoja ja hunajaa, vaatteinaan eläinten nahkat. Voin kuvitella kuinka hän eli kaiken kaikkiaan, mutta yksi asia oli varma. Hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa ja minulle se todistaa että koko autiomaassa olo aikansa hän oli Pyhän Hengen opetuksen, viisauden, ja läsnäolon varassa, vaikka oli yksin. Tuo aika oli Jumalan Hengen aikaa hänen karussa ja kovassa elämässään, jossa häneltä oli riisuttu kaikki normaalin elämän mahdollisuudet.. Hän oli koulussa tulevaa tehtäväänsä varten. Kunnes tuli aika hänen alkaa työnsä ihmisten maailmassa.

Edelleen kuvittelen Johanneksen olemusta. (Aioin ensin kirjoittaakin hänestä minä muodossa, mutta ei riittänyt rohkeus). En usko että Johannes olisi ollut kovin monisanainen ja kaunopuheinen. Hänellä ei ollut siihen aikaa eikä tarvetta. Uskon että hän ei olisi koskaan kumartanut kenenkään ihmisen edessä, hän ei ollut ihmismielipiteistä riippuvainen. Hänen elämänsä tarkoitus, loppuunsa saakka, oli todistaa Jumalan lähettämästä pelastuksesta. Sanoa synti synniksi ja kehottaa ihmisiä parannukseen ja kastaa heitä parannuksen kasteella. Josta hän todisti, ihmisille jotka pohdiskelivat oliko Johannes ehkä Messias?  Näin:” Minä kastan teidät vedellä, mutta on tulossa minua väkevämpi, jonka kenkien nauhojakaan en kelpaa avaamaan. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.”  (Luuk.3:16 Raamattu kansalle)

Totuuden puhujan, ihmistä pelkäämättä hän nuhteli myös ruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja kaiken sen pahan mitä Herodes oli tehnyt. Niin Herodes kaiken muun lisäksi teki senkin, että sulki Johanneksen vankilaan. (Luukas 3:19-20 R.K)

Minä uskon että Johannes ollessaan autiomaassa sai sellaista tietoa Jumalalta joka auttoi häntä olemaan juuri se joksi hänet oli tarkoitettukin. Edelleen uskon että hän tiesi millaisia tekoja Jeesus tulisi tekemään, todistaakseen ihmisille totisesta Jumaluudestaan, ja siksi Johannes viruessaan vankilassa totuuden sanojensa tähden, lähetti kaksi opetuslastaan kysymään Jeesukselta oliko tämä se jonka oli määrä tulla. Vain saadakseen vahvistuksen sille tiedolle jonka Jumala jo ammoin ja hänelle Pyhässä Hengessä oli antanut. Tiedämme mitä Jeesus vastasi!

Tämän erityislapsen, tämän uskollisen todistajan, tämän yhden asian miehen, Johanneksen loppu tuli manipuloivan ja julman Herodiaan juonien tähden, kuten tiedämme. Herodes leikkautti Johanneksen pään irti ja tuotti sen kaikkien nähtäväksi. Mutta! Kaikkein kauneimman todistuksen, minkä kukaan vaimoista syntyneistä on koskaan saanut, oli Jeesuksen Kristuksen vapahtajamme todistus Johanneksesta. Voit lukea sen Luukkaan evankeliumin 7 luvusta jakeista 24-35.

Kirjoitin tämän runsaat 2016 vuotta Johanneksen syntymän jälkeen, hänen joka syntyi n. 6 kuukautta ennen Maailman Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta, Jumalan ainosyntyistä Poikaa, kunnioittaakseni Johannes kastajan muistoa, kiittäen, –  uskossa näkemiseen.

 

 

 

 

Advertisements

4 thoughts on “Yhtä Varten

  1. Kauniisti kerroit Johanneksesta, äänestä erämaassa. Tämä tekstisi sai liikuttumaan, ajattelemaan sitä kuuliaisuutta, joka Johanneksessa oli ja sitä kunnioitusta, jota hän Kristukselle ilmaisi.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Virpi! Olennaisen taas löysit.
      Minua on aina jotenkin kiinnostanut tämä Johannes. Tunnen jonkinlaista ”lukkarinrakkautta” häntä kohtaan ja liikutun hänen elämän osastaan. Oikeanlaisesta nöyryydestään/kutsumustietoisuudestaan, ja suostumisestaan valintaansa kohtaan.

      Saan hänestä käsityksen että on lujasti sinut itsensä ja Jumalansa kanssa ja näen hänessä samankaltaisuutta Mestariinsa Jeesukseen myös?
      Hänkin, Johannes, suostuu ikäänkuin teuraaksi. Tehtävästään varmana kohtaamaan sen mikä osakseen tuli. Minusta hänessä oli ryhtiä!
      Hänet haluaisin tavata heti Jeesuksen jälkeen taivaan valtakunnassa :)

      Liked by 1 henkilö

      • Johanneksen kuolemaksi koitui se, että hän sanoi synnin synniksi. Jeesuksen se, että Hän sanoi olevansa se, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Ylpeää ihminen ei tarvitse kumpaakaan tietoa.
        Kuulin yhtenä juhannuksena saarnan, jossa pohdittiin sitä, kuinka Johannes huutavana heinäsirkkoja syövänä askeetikkona erämaassa oli varmasti kovin erityinen. Herran palvelijan ulkoinen olemus ja tavat eivät olleet kovin yleisöä kosiskelevia:)

        Liked by 1 henkilö

        • Upeasti sanottu Virpi! :)
          Sen verran kuin olen kirjoja lukenutkin ja saarnoja kuunnellut, en ole näin hienoa sanontaa kohdannut, mutta näinhän se juuri on!.
          Yhtään kirjaa en ole myöskään Johannes kastajasta lukenut, liekö kirjoitettu? Tiedätkö sinä? :) Kaiken tähän laittamani, joka poikkeaa Raamatussa kerrotusta olen vain mielessäni kuvitellut. Mutta erityinen hän oli, ja erityinen hänen tehtävänsä. Ja ilmeisen lyhyt elämänsä. Ihmeellinen kertomus ja elämä.

          Mietin miltä hänen vanhemmistaan tuntui kun Johannes lähti elämään autiomaassa, mahtoivatko elääkään enää. Toivon ettei heidän, ainakaan, olisi tarvinnut kokea poikansa oikeudettomaa kuolemaa.

          Mutta niin kuin oman Poikansa kohdalla, Jumala oli jo ennen alkujen alkua suunnitellut käyvän, kävi myös Johanneksen kohdalla. Että Jumalan hyvä tahto ja uhraus syntisten pelastamiseksi mahdollistuisi. Niin kipeää kuin se Isä Jumalalle on täytynyt ollakin, mutta hänen rakkautensa luotujansa kohtaan onkin aivan käsittämätön!!!
          Meidän Jumalamme ansaitsee kaiken mahdollisen kiitoksen, kunnian ja ylistyksen! Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen aamen.

          Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s