Unen ja valveen rajamailla huomasin miettiväni elämän lyhyyttä. Kysyin, olenko osannut käyttää aikaani oikein, vai sitä turhaan tuhlannut? Tunsin lempeän hymyn ja vastauksen sijaan kuulin kysymyksen kuinka olisin tahtonut elää? Vastasin; olisin tahtonut kirjoittaa enemmän mutta aikani meni kuvien tekemiseen ja elämästä huolehtimiseen, en tainnut tehdä mitään kovin tärkeää?

Kysyit koska olin ollut onnellinen? Vastasin, en muista, ehkä joskus kun tunsin sinut lähelläni, lapsuudessa ja sitten paljon myöhemmin. Tässä elämässä rakkaus tuli täydellisimmäksi lapseni kanssa. – Nyt vanhemmiten minulla oli kymmenvuotisjakso jolloin olin vapaa ja sain olla oma itseni, ennen tätä nykyistä tilaa. Tunnen haikeutta etten ymmärtänyt sitä niin täysin käyttää kuin olisin voinut, ikävöin sitä aikaa. Kun olin ilmaissut tämän, tunsin oikeassa kämmenessäni säteilevän lämmön ja hämmästyin? Lämpö ei kadonnut ja mietin mitä tahtoisit minun ymmärtävän?

Toisissa olosuhteissa olisin saattanut tulkita sen kutsuksi? Vai otitko minua kädestä?

Ajattelin kuinka onnellinen olisin jos olisin voinut, tai voisin, käyttää aikani siunaten ihmisiä. Laittaen…