Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Sanoja, sanoja ja yhä sanoja.

7 kommenttia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monta kertaa olen  ollut tilanteessa, että olisi pitänyt sanoa mutta en uskaltanut. Lähes yhtä monta kertaa olisi pitänyt jättää sanomatta. Sanoja tulee käytettyä melko huolettomasti. Unohdamme että sanat ovat työkaluja ja rakennuspalikoita, joiden varaan rakennetaan elämää. Väärät sanat ovat usein meidän kompastuskiviämme ja ne vievät Ristin piiloon ja näkyville jää vain suljettuja ovia.

Ei siis sattumaa, että Johannes aloittaa evankeliuminsa puhumalla Sanasta kaiken alkuna ja luojana. Sanasta puhutaan kaksiteräisenä miekkana ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen  miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. (Hebr.4:12,13)” 

Jeesuksen Pyhä kirja oli vanhat kirjoitukset. Hänen tekonsa ja opetuksensa ovat meille Sanaa, joka synnyttää meissä elämää tai ovat meille tuomioksi. Meidän omien sanojemme käyttö vetää tässä linjaa. Kun tuomitsemme, olemme samalla myös itse tutkittavina. Jeesuksen linja synnin suhteen on kuitenkin tiukka ja sanat ajatuksissamme ovat myös Jumalan tiedossa.

Siksi meidän on mietittävä ja pohdittava tarkkaan omat sanamme, joita käytämme, koska ne paljastavat millaisia ovat meidän motiivimme. Samalla meidän tulee miettiä mitä ovat ne meidän sanomatta jääneet sanamme koska Jumala kuulee nekin. Meidän pitää tutkia mitä sydämessämme liikkuu ja mikä meitä ajaa eteenpäin.

Jos jatkuvasti mielemme suoltaa vain arvostelua ja painii pimeyden harhoja etsien, olemme jo ehkä joutuneet pois kurssilta, joka johtaa Jeesuksen luo.

Jeesus rukoili sitä, että hänen seuraajansa voisivat olla yhtä. Hän tiesi miten vaikeaa ihmisten on ymmärtää toisiaan. Hän tiesi miten synti vääristää sanojan ja kuulijan välistä yhteyttä. Hän tiesi, että sen missä toinen kuulee saavansa kultaomenia hopeamaljassa niin toiselta sanat palaavat tyhjinä. Emme me voi tietää sitä miten Pyhä Henki toimii ja arvioida sen puutetta tai läsnäoloa. Sen tiedän että ilman Pyhän hengen kosketusta ihminen ei voi suullaan Jeesusta tunnustaa Herrakseen.

Liian usein kuulen sanat ”veljeni, kaikella rakkaudella, mutta…” Kuitenkin rakkaus noista sanoista on kaukana ja viestin sisältö on täynnä helvetin tulta ja pimeyttä.

Jos haluamme oikeasti voittaa ihmisiä Jumalalle takaisin, silloin suussamme tulee olla siunaus ja käsissämme rakkaus. Vain se puhuttelee ihmistä joka etsii tietään läpi elämän. Jeesus itse kulki rakkauden teot ja sanat edellään. Pahuudelle hän näytti ovea eikä jäänyt piehtaroimaan sen kanssa.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Sanoja, sanoja ja yhä sanoja.

  1. Teksti ja kuva koskettaa! Painan tuon kuvan sieluuni.
    Niin monin tavoin ovia suljetaan, sekä sisältä että ulkoapäin. – ?

    Kuinka tärkeää olisikaan muistaa että vain Jumala näkee ihmissydämeen.
    Vain Jumala tietää kaikista ihmisistä kaiken. Siksi tulisi osata sanoa sanottavansa rakkaudella ja hellyydellä, myötäeläen, muistaen olevansa itsekin ihminen.

    Moni varmaan uskoo niin tekevänsäkin, mutta näkyykö hedelmä, kantaako sanoma, rakentaako se? Lohduttaako, parantaako särkyneitä?
    – Vai työntääkö luotaan?

    Vaikeaa ihmisten maailmassa. Joillakin on laupeuden armolahja. Joidenkin sanat sopivat joillekin joidenkin toisille. Tärkeää olisi pystyä tutkimaan omaa sydäntään josta sanat kumpuavat. Ainakin voisi rukoilla oikeaa mielenlaatua ja olla vastuullinen. – Ja kuitenkin ihminen on aina ja vain ihminen. Tässäkin tarvitaan oikeaa nöyrtymistä.

    Nyt juuri minua puhuttelee ikuisuus. Tuo käsittämätön.
    Suuri lohdutus on Miikan 5 luvussa jakeessa 1:”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! MUTTA sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija….
    – Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana!”

    Näin suuri on meidän Jumalamme, näin käsittämätön! ”Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana”!
    Emmekö Häntä pelkäisi, emmekö hiljentyisi Hänen edessään? Ja kuitenkin Hän tahtoo olla meidän kaikkien Isä ja Vapahtaja.

    Rukoukseni on että Hän vaikuttaisi kaikissa omissaan sellaista rakkautta että se kutsuisi ihmisiä, kaikenlaisia, Jumalan Valtakuntaan, meidän pienten ja vähäistenkin kautta!
    Hän ja vain Hän voi sen tehdä!

    Kiitos Tapio!

    Liked by 1 henkilö

  2. Nuhteliko alkuseurakunta synnistä?

    Tykkää

  3. Alkuseurakunta nuhteli synnistä, se tapahtui yhteisön sisällä ja harkiten. Alkuseurakunnan sydän sykki yhteisön elämän tahdissa. Jeesus itse antoi mallin nuhtelemisesta syntisen naisen kohdalla. Malli on radikaali ja vaikea sulattaa parannuskeskeisessä ympäristössämme. Lienee niin että rakkaus on se rajaava tekijä, Jeesuksen seurassa on vaikea olla väärintekijä. Alun jälkeen on seurakuntaankin kertynyt kuonaa ja maailma on muuttunut yhteisöllisestä maailmankuvasta yksilölliseen maailman kuvaan eikä yhteisön sisäiset prosessit toimi enää samalla tavalla. Miten nuhteleminen toimisi tavallisessa luterilaisessa seurakunnasssa kun yhteisön painetta on tuskin nimeksikään.
    Itse olen sitä mieltä että homman tulee toimia paikallisesti ja omassa yhteisössä olipa kyse arvioinnista tai nuhtelusta. Silloin painopiste säilyy itse asiassa eikä synny vainon tyyppistä toimintaa. Jos joku ulkopuolinen saarnaaja ei miellytä voi rauhassa laittaa luukun kiinni.

    Tykkää

    • Eli parannusta ei pidä tehdä?

      Tykkää

    • Tämän olet siis tehnyt omien päätelmien kautta. Mutta mikä on Raamatun ja Jeesuksen mielipide? :o

      Tykkää

      • Itse en ole mitään, mutta onhan Raamattu totuus. Pitää nuhdella rakkaudella. Sitä alkuseurakunta teki.

        Tykkää

      • Mistä päättelet että olen päätynyt moiseen ajatukseen. Parannusta on kahdenlaista joita molempia tarvitaan. Ensi se mistä Jeesus puhuu l. Kääntyminen ja suunnan muutos kohti Häntä. Uudestisyntyminen jonka mahdollistaa vain Pyhä Henki ei siinä juuri muuta ihminen voi kuin sanoa -tässä olen-. Se elämän mittainen kipuilu ja parannuksen teko alkanee sitten siitä ja se on sitten ihmisen ylä- ja alamäkeä. Oma blogini aihe ei ole parannus eikä nuhtelu itsessään vaan se miten puhumme asioita

        Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s