Istun keittiön ikkunan ääressä. Tuulee ja sataa niin että sade tulee ryöppyinä vaakatasossa. Kauempana, kauniissa, mutta sateen harmaannuttamassa maisemassani on kolme kellanruskeaa koivua jo nyt, elokuun puolessa välissä. Istun hiljaa mietteissäni ja katselen tapahtumaa. Yllättäen minut täyttää ilo?

Voi kuinka hyvä minun on olla. Tunnen Hänet joka minua lähestyy. Tahdon olla tässä sanoin kuvaamattomassa lempeyden ilmapiirissä. Kunpa ei kukaan, eikä mikään, nyt häiritsisi…

Olin aikaisemmin kuunnellut, tiskatessani, radiosta haastattelua jossa paljon kuuluisuutta ja näkyvyyttä saanut taidemaalari kertoi elämästään ja taiteestaan. Olen paljon nähnyt hänen töitään. Ne ovat värikylläisiä mutta minut värien ihmisen ne ovat jättäneet, muutamaa työtä lukuun ottamatta, syvemmin koskettamatta. Sellainen oli haastattelukin. Haastattelija ja taiteilija olivat täysin eri maailmoista, puhuivat toistensa sivu.

Koska kyseessä oli uskonnollinen ohjelma, haastattelija yritti johdattaa taiteilijan ns. perimmäisten kysymysten äärelle, mutta ei syntynyt kontaktia. Se tuntui pahalta. Taiteilijan jumala oli luotu….

Jumala sanoo sanassaan Nehemian kautta (8:10) …”Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne” ja Matteus 6:21-22 ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu”…

Kuinka nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. En tiedä, mutta jotenkin taas ymmärsin mikä on kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä! Olla yhteydessä Jumalaan. Yhteydessä Jeesukseen sen Pyhän Hengen kautta joka on taivaasta lähetetty. Olkootpa elämä aivan millainen tahansa. Olkootpa siinä mainetta ja kunniaa tai olkoonpa se ihmisten silmissä mitätön Jumala On, eikä ole mitään eikä ketään hänen vertaistaan. Ei silloinkaan kun kaikki muu on mennyt. Alkanut luopumisen aika.

Hän, Jeesus elää ja ihminen saa Hänessä elää. Nuo sanomattoman suloiset kohtaamiset joita saa, Jumalan armosta, silloin tällöin kokea ovat todistus ihmeestä! Niissä ei vaadita ihmiseltä yhtään mitään, ne ovat pelkkää lempeyttä ja hyvyyttä ja armoa armon päälle. Enemmän kuin voi kuvata. Enemmän kuin osaa ajatella, saati pyytää. Ihana taivaallinen tuoksu, ihana Valo, vastakohtana maailman pimeydelle. Kuinka ihmeellistä että on saanut tämän osan.

Psalmi 22 on otsikoitu uudemmassa käännöksessä ”Jumala, miksi olet minut hyljännyt?” siinä on Jeesus. Siinä on myös lukemattomien ihmisten huuto. Huuto joka jää niin usein vastausta vaille. Joka tekee hiljaiseksi.

Jos kuitenkin poimin samasta psalmista irralleen muutaman jakeen, ne saattavat lohduttaa silloin kun ahdistus, vaiva ja tuska ovat jokapäiväistä leipää, eikä vastausta ole. Sekin on ihmisen osaa, ja mitä iäkkäämmäksi ihmisenä tulee sen suuremmin riisutaan kaikesta. Mitä ihmiselle jää ilman Jumalaa, ei mitään. Mutta se jonka aarre on iankaikkisissa ei tarvitse pelätä eikä menettää uskoaan ja toivoaan, siitä Hyvä Jumala pitää huolen.

Ps.22:11-12 ”Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, Sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.” Jakeet 24-32 joista poimin jakeen 25 ” Ei Hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin (26) Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä..”
Kiitos ilosta jonka läsnäolosi tuo!

Hän on uskollinen, Hän on ylitse kaiken, Hän On Ihme! Hänessä on kaikki ja Hänestä On kaikki, Hän antaa ja ihminen saa ottaa vastaan. Kunpa aina yhtä selkeästi ymmärtäisi tämän. Sinua minä ylistän, ilosta kiitän, elämästä kiitän! Minulla on kaikki Sinussa ja lopulta Sinun luonasi!