Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Menkää, tehkää

8 kommenttia

Mies otti jääkaapista kolmannen veroluokan mallasuutejuoman ja istuutui laiskanlinnaan. Vaimon vaaliman kukan varjosta osui käteen Raamattu. Sen kannella oli vähän pölyä. Mies pyyhkäisi pölyt kämmensyrjällään kannesta ja putsasi kämmensyrjän farkunreiteen. Samalla hetkellä Taivaassa peukalonpaikoista vastaava enkeli päivystävä riemastui: – No vihdoin!

Miehen sormet tapailivat Raamatun syrjästä sopivaa avaamispaikkaa. Tuostapa, loppupäästä.

”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus!”

Miehen mielessä käväisivät kesäpäivät lähiötä ympäröivässä metsässä. Sotaleikit olivat vauhdikkaita.
– Pam! Sä kuolit.
– Enpäs! Ohi meni.

Hengellisesti ajatellen taisteluvarustus ei oikein puhutellut. Ehkä toisessa kohdassa olisi jotain puhuttelevaa.

”Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy.”

Mies muisti aamuisen spurgun, joka istui liikekeskuksen seinustalla muovikasseineen. Käsi oli ojossa ja äänikin sanoi jotain, mutta ääni narisi sen verran, että sanoista ei juuri saanut selvää. Olisihan sille euron voinut antaa, mutta kun ei ollut kuin pankkikortti.

Mies hörppäsi juomaansa, ja sormet alkoivat etsiä kolmatta avauspaikkaa Raamatun kyljestä. Peukalonpaikkaenkeli johdatti kirjan avautumaan vähän edellistä selkeämmästä kohdasta.

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.”

Ai ketkä? Uskovaisetko? Mies seurasi satunnaisesti hengellistä keskustelua netissä. Toisinaan hän mietti, minkälainen se henki mahtoi olla. Ei jaksa!

Peukalonpaikkaenkeli huomasi, että miehen sormet eivät enää olleet aivan innostuneet Raamatusta. Mutta vielä hapuili mies kirjaa. Nyt jotain oikein perinteistä, semmoista innostavaa.

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”

Mitä ihmettä tuo nyt sitten oikeasti tarkoittaa? tuumi mies. Käskyä toisensa perään. Hiki tulee pelkästä lukemisesta. Ehkä tämä Raamatun-luku nyt saa tältä päivältä riittää. Jos ensi viikolla taas. Tai ensi kuussa.

Mies huiskaisi Raamatun takaisin kukan viereen. Kukkapurkki oikein heilahti.

Taivaassa peukalonpaikkaenkeli painoi päänsä käsiinsä. Ei tässä ihan näin pitänyt käydä.

– Mikä hätänä? kysyi pomoenkeli päivystyshuoneen ovelta.

– Minun piti juuri pistää ratkaisu kaikkiin niihin haasteisiin, joita tuolle laiskanlinnassaan istuvalle ihmisenlapselle heitin. Ja sitten se paiskasi koko kirjan käsistään.

– Laitoitko pahat haasteet?

– Äh, ihan niitä tavallisia. Rakastakaa, pukekaa taisteluvarustus, menkää ja tehkää.

– Mikäs se ratkaisu sitten olisi ollut?

– No, mihinkäs minä sen jo hukkasin. Tässä: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin.”

– Ihan oikea ratkaisu sinänsä, mutta tulitko ajatelleeksi yhtä asiaa noissa heittämissäsi haasteissa?

– Joo, tietty… tai… siis mitä?

– Onko lähettämäsi peukalonpaikat tarkoitettu nojatuolissaan yksinään kököttävälle miehelle? Ovatko käskyt sattumalta monikossa?

– Jaa. Saattaahan siinä monikon käytössä joku peräkin olla.

– Saattaapa hyvinnii!

WP_20150919_022_01

Mainokset

8 thoughts on “Menkää, tehkää

  1. Nii. Pitäisi nousta ja liittyä ja sit mennä mukaan ja tehdä. Mutta minä mielummin istun tässä koneella haaveilemassa 5 000 euroa maksavasta purjeveneestä, vaikka se vähäkin, mitä on, piti kuulemma myydä. Jos toden sanon, niin antaisin vaikka ilmaiseksi, jos se lopettaisi mieliteot ja hankintahingut. Ehkä sitten tosiaan olisi vapaa tekemään jotaki… hyvää. Tai edes jotakin.

    Liked by 1 henkilö

  2. Tämä tyyli kirjoittaa on taitolaji; parhaimmillaan se on passeli avain, pahimmillaan se lyö lukkoon ja lujaa. Mielestäni mikään tekstissäsi ei mennyt överiksi, vaan kykenit tuomaan esiin jotakin niin vilpitöntä itsensä Isän sydämeltä.

    Luin kirjoituksesi kahdesti ja molemmilla kerroilla jäin lopussa hiljaa.

    Liked by 2 people

    • Kiitoksia. Yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden teemat ovat pyörineet päässä viime aikoina. Tähän tekstiin lopun keskustelu enkelin ja pomon välille kasvoi vähän vahingossa, kun alunperin piti pitäytyä ihan vain maanpäällisessä laiskanlinnaistuskelussa. Mutta ehkäpä sitten oli johdatusta, että blogista tai pakinasta kasvoi juuri tuollainen,

      Toisinaan olen miettinyt sitä, että blogisteihin ja kaiken maailman kirjoittelijoihin pätee sama kuin opettajiin: heidän täytyy olla tarkkana sanojensa kanssa, koska he joutuvat tekosineen tuomiolla muita tiukempaan tarkasteluun. (Missähän kohtaa UT:ia Paavali tämmöistä sanoo, en äkkipikaa löytänyt.)

      Liked by 2 people

      • Kun oltiin Israelissa, jäi mieleeni, kun paikalliset usein vastasivat tuplana joko ’ken, ken’ (kyllä, kyllä) tai ’lo, lo’ (ei, ei). Tämäkin vastaustyyli (on, on ja ei, ei) löytyy Raamatusta.

        Tykkää

  3. Onko liikkeellä ajan- vai Jumalan Henki, kun pyöritämme vähän samaa ajatusta useampikin :) ! Sinä kirjoitat niin että joutuu ajattelemaan vähän tarkemmin. Ensin teksti on ihan tavallinen mutta sitten useamman lukemisen jälkeen siinä on totuus ja verso :) ….
    Hyvä muistutus tässä kommenttisi lopussa! Meillä on vastuumme mutta kun kirjoittaa spontaanisti niin täytyy vain luottaa siihen että Pyhä Henki on sen verran saanut muutosta aikaan sisimmässä ettei teksti tule aivan mahdottomana ulos?! Vai mitä tuumii Juha? Jeesus kanssasi tänäänkin.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s