Olin suunnitellut päiväni toisin, mutta aamulla heräillessäni olivat mielessäni seuraavat sanat: ” Sun armos voimaksi matkalle”. Ne toivat tullessaan ihmeellistä rauhaa ja lepoa koko olemukseeni. Alkuun en heti muistanut mistä sanat olivat, kunnes, virsi 631 palautui mieleeni ja minun piti hakea se ja lukea. Oi, mikä sisältö, kuitenkin vanha ja tuttu. Virsi mielletään hautajaisvirreksi ja sellaisena lauletaankin. Sen puhuttelevat sanat sopivat  kuitenkin jokapäiväiseen elämäänkin, rukoukseksi!

Maailmanlaajuinen ahdistus tuntuu toivottomalta ja pelottavalta, omaa sydäntäni särkee kaikkein eniten puolustuskyvyttömien kärsimys, Ennen kaikkea lapsien. Minua ahdistaa, nyt täällä kotimaassakin, jo se uskonnottomuus joka valtaa alaa. Lapsilta viedään tietoisuus Jumalan olemassa olosta. Ei kerrota Jeesuksesta lasten ja kaikkien ihmisten auttajana, pelastajana, sielujen hoitajana, turvan tuojana ja lohduttajana. Kauhea asia ja synti. Tiedämme mitkä ovat Jeesuksen omat sanat näistä asioista! Ei minun tarvitse kerrata niitä.

Suren kovasti myös luomakunnan puolesta, eläinten ja kasvien, kaiken elollisen jotka Jumala rakkaudella loi. Suren sotien jaloissa olevia äitejä ja isiä lapsiensa tuskan kantajina. Vanhuksia ja vammaisia joita ei pystytä auttamaan ja miehiä jotka kuolevat sodissa ja jättävät jälkeensä leskiä ja orpoja. Mietin kuinka kauan Jumala kestää tätä kaikkea kun tämä ihmisellekin on niin ahdistavaa. –  Kuitenkin kaiken keskellä Jumala On! Hän pitää sanansa eikä itseänsä kiellä. Hän on ja oli kaikkitietävä maailman luodessaan ja myös toteuttaa mitä on ilmoittanut, jota ei meiltäkään ole salattu. Meidän vain tulee tietää ja uskoa. Uskoa koko elämämme ja maailma Hänen viisautensa ja armonsa varaan.  Pyrkiä tukemaan myös toisiamme niin kuin vain kullekin on mahdollista ja Jumala antaa tehtäväksi.

Usko on Jumalan lahja ja tarkoitettu kaikille ihmisille pelastukseksi. Se ei estä sitä etteikö ihminen voisi kipuilla uskonsa kanssa. Ainakin minä ja silloin tunnen itseni levottomaksi ja syntiseksi! Näissä ajoissa lohduttelen itseäni kaikkea sitä muistelemalla mitä olen vuosikymmenien saatossa Jumalan Armosta jo saanut. Ja ennen kaikkea kuinka tärkeää on saada palata aina takaisin Herran läheisyyden, rakkauden ja armon tuntemiseen. Ilman uskoa ei ole todellista elämääkään!

Kyseinen virsi tuo mieleeni molemmat isoäitini, joista olen kyllä aikaisemminkin kirjoittanut. Äidinäidin jota mummuksi kutsuttiin ja joka piti aina uskoa esillä ja rukoili vanhaksi asti polvirukouksia. Ja isäni äidin jota varsinais-suomalaisena sukujuuriltaan nimitettiin mammaksi. Hän oli hiljainen ja vaatimaton uskossaan, ei siitä puhunut mutta osoitti sen muutoin. Kun näitä kahta ja menneitä aikoja muistelen huomaan suunnattoman eron tämän päivän kanssa. Niin erilaisia kuin he molemmat ihmisinä olivatkin, sellaista nöyryyttä ja Jumalan kunnioitusta kuin nuo vanhat osoittivat ei voi edes enää kuvitella. Ja kuitenkin elämä oli heillä molemmilla leskeyttä suurimman osan aikaa ja lapsia paljon.

Toivoisin itse saavani edes osan tuosta nöyryydestä ja puhtaudesta jota heillä oli, ja siitä luottamuksesta jota he Jumalaa kohtaan osoittivat kaikissa vaikeuksissaankin. ” Oi Herra, suothan sä minulle, sun armos voimaksi matkalle..”!  Ja kaikille muillekin rakkaille Sinun perheväessäsi!

”Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan! Oi, jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan!
Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä sen ikävästä kyyneleeni.
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet.
Mua auta Herra, mä toivon vaan, vaik ei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.
Oi, Herra suothan sä minulle sun armos voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta kanna, vie perille!
Oi, saanhan joukkoon autuaitten kanss ystäväini ja omaisten mä päästä kerran luo armon Herran. Oi saanhan sen!”

Kiitos kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikesta mitä olen armostasi saanut ja ennen kaikkea Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajastani! Herra siunaa ja varjele koko maailmaa!