Blogi on hetken lapsi. Jostain tulee kipinä ja sytyttää ajatuksen ja se on saatava kirjalliseen muotoon. Kristillinen blogi haluaa ehkä myös vaikuttaa tai ainakin selventää kirjoittajalle itselleen jotain ja siinä samalla myös lukijalleen. Usein vastuu blogin viestin ymmärtämisestä jää lopultakin lukijalle sikäli mikäli sillä edes on mitään viestiä. Usein nimittäin käy niin että tulkinta blogista tehdään rivien välistä. Oletetaan kirjoittajan kuuluvan johonkin tiettyyn viiteryhmään ja luetaan teksti sitä taustaa vasten. Näin tekstistä löydetään asioita joita sielä ei ole.

Myös sanat ja niiden merkityksiä on kovin helppo tulkita väärin. Tulee mieleen vitsi Lapin miehestä, joka päätti hiihtoretkellä tehdä hieman  jäynää ”etelän varikselle” ja hiihdättää kaveri väsyksiin. Niin sitten hiidettiin kipakasti tunturin kuvetta ylös Lapin mies edellä. Melkoinen puuskutus alkoikin kuulua takaa ja siksi olikin yllätys, kun sieltä kuului pyyntö, että huilataan vähän, niinpä pohjoisen poika lisää sitten vauhtia. Pian kuuluu taas sama pyyntö ja vauhti kasvaa. Tunturin päällä pyyntö on muuttut jo käskyksi ja siinä vaiheessa Lapin mies uupuu hankeen. Kotonaan mies ihmettelee vaimolleen, että oli se kova hiihtäjä kun koko ajan piti huilata vauhtia lissää. Lapissa kun suksi huilaa silloin kun vauhti on kova.

Hengellinen viiteryhmä määrittelee usein sen mikä on mielestämme hyvää puhetta tai tekstiä. Hyväkin opetus tuntuu huonolta, jos sieltä puuttuu meille tärkeitä singnaaleja ja taas toisin päin jos oikeat termit ovat paikallaan saa puhe tai kirjoitus olla mitä sattuu ja silti koemme sen hyväksi. Kuuntelemme ja luemme sen miten asia sanotaan eikä mitä sanotaan

Blogi ei ole opinkappale eikä minusta edes teologiaa. Sen pohjalta ei pitäsi lähteä keskustelemaan mitään muuta kuin mistä on kirjoitettu, koska sellainen vaatii tulkintaa ja tulkinta taas vaatii sen, että tuntee kirjoittajan. Vieläpä kohtuulisen hyvin.

Ja taas, voin kirjoittaa tässäkin vain omasta puolestani. Joku toinen bloggaa eri lähtökohdista ja se on hänen oikeutensa.

Minun kontekstini on Luterilainen, en ole helluntailainen vaikka liikun sujuvasti siinäkin ympäristössä. En ole vapaakirkollinen, vaikka voisin itseni nähdä sellaisena. Hengellinen pesäni on evankeelisuus ja sen tuulet hulmuttavat hiuksiani yhä, vaikka olenkin ilmeisen pesäjättöinen. Etelä-Pohjanmaan körttiläisyys on jättänyt sieluuni kotiseutuni ystävieni kautta pysyvän jäljen ja Jonas Lagus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen nykyisen asemapaikkani kautta. Mutta kaiken tämän keskellä on Jeesus ja vain se merkitsee. Siksi toivon että Hän olisi aina läsnä teksteissäni vaikka en sitä sanoisikaan joka kerta.