Kun sukeltaa Jobin kirjan maailmaan, joutuu väistämättä sen kysymyksen eteen, -millainen meidän Jumalamme oikeasti on? Miten Jumala voi sallia sen, että Saatana saa koskea Jobiin ja hänen lapsiinsa. Minulle ei ole riittänyt kaiken pois selittäväksi totuudeksi Jobin kirjan loppu, jossa Job saa hyvän loppuelämän. Silloin koko kirjasta tulee riemusaatto menestysteologialle, aatteelle, jota vastaan koko kirja sotii. Raamattu ei ole kirja, josta totuuksia luetaan jakeittain tai vaan kertomuksen loppu.

Raamatun kaikki kirjat, kuten koko Raamattu on ymmärrettävä kokonaisuuksina. Vanha Testamentti  marssittaa eteemme suuria totuuksia Jumalasta ja hänen auktoriteetistaan yli ihmiskunnan. Uusi Testamentti taas kertoo millainen meidän Jumalamme sydän on. Se paljastaa Jumalan pelastussuunnitelman koko laajuudessaan.

Juutalainen ja seemiläinen opetus on vuosituhansia perustunut kertomuksiin ja tarinoihin. Siksi myös heidän historiansa on tallentunut niihin hyvin tarkasti. Kun me valistuksen ajan lapset rakastamme yksityiskohtia ja faktoja niin juutalainen kertoo vertauksia ja tarinoita. Mitä tärkeämpi asia sitä useampi tarina. Jobin kirja on Raamatun vanhimpia tekstejä ja on siksi niin riipaiseva kaikessa karuudessaan. Se paljastaa millaista on elää fyysisesti erillään Jumalasta maailmassa, jossa vähitellen ihmiskunta on antanut lisää tilaa sielunviholliselle ja pahuudelle.

Johdantokertomuksessa Saatana saa vapauden valita mitä hän Jobille tekee. Jumala luottaa Jobiin. Luottamus on tässä kaksi suuntaista. Kertomuksen kärki ei ole mielestäni siinä, että Jumala sallii Jobin koettelemukset, koska syntiinlankeemus on jo tapahtunut. Jos luemme Raamattua kokonaisuutena, tämä on silloin meille selvä asia. Jo Saarnaaja kirjassaan toteaa lakonisesti: 1 Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. Niinpä minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla.

Jobin ystävät pyrkivät sälyttämään Jobin niskoille syyn onnettomuuksista. Aivan kuin Jumala löisi aina ihmistä, kun hän tekee syntiä. Jumala ei näitä ystäviä ja heidän apuaan Jobille katsonut hyvällä. Vanhanliiton tapaan he joutuivat uhraamaan sovitus uhrin puheidensa takia. Elihu sen sijaan soimaa Jumalan arvostelijoita ja Jobia Jumalan oikeudenmukaisuuden arvostelemisesta. Elihun asenne ja näkökulma on oikea.

Jumala silmissä jokainen luodulla on vapaa tahto, myös Saatanalla. Mutta Raamattu selvästi ilmoittaa mitä Sielunvihollinen haluaa, itse asiassa Jobin kirjan yksi pointti on selkeästi kertoa mitä lankeemus ja Saatana aiheuttavat tälle maailmalle ja siinä eläville ihmisille. Ero Jumalasta syvenee ja laajenee samalla pahuuskin saa tilaa. Saarnaajan kirjan kirjoittaja ikäänkuin vahvistaa omalla tavallaan tätä samaa.

Jumalan oikeudenmukaisuus piilee siinä mikä on ihmisen suhde ja asenne Luojaansa. Siinä missä Vanhan liiton ihminen pyrki elämään oikein ja sovittamaan uhrein oman syntisyytensä niin Uudenliiton ihminen sitoo itsensä kertakaikkiseen uhriin, Jeesuksen. Yhteys tulee säilyttää elävään Jumalaan.

Ihmisen sakkokierros saa päätöksensä Golgatalla kun temppelin esirippu repeää ja sen takana ammottaa tyhjyys. Ihminen ei enää tarvitse välimiestä itsensä ja Jumalan välille, koska Kristukseen liitettynä hän saa itse puhutella Jumalaa, Isää ja Luojaa. Jumala ilmottaa näin olevansa läsnä kaikkialla missä hänen nimeään kunnioitetaan, ylistetään ja siihen vedotaan Jeesuksen nimessä. Pyhä Henki toimii maailmassa luoden yhteyden Jumalaan.

Siksi Raamatun suurin opetus ei ole menestyminen maallisessa elämässä vaan menestys ja siunaus Hengessä. Job menestyi oikeamielisyytensä tähden. Hänen asenteensa elämään oli oikea ja luottamus Jumalaan poiki myös luottamuksen ympärillä oleviin ihmisiin ja yhteisöön. Jumala antoi hänelle voimaa toimia näin. Sama pätee nykyihmiseen paitsi että meidät syntimme on jo sovitettu ristillä.

Siunaus ja rukous vaikuttavat myös mitä tapahtuu siinä näkymättömässä Jumalan todellisuudessa, joka on läsnä meidän elämässämme. Jumalan kosketus voi parantaa sairauksia ja kohentaa elämäämme, mutta maallinen menestys on sidottu aina kanssa matkaajiimme. Raha tottelee aina omistajaansa.

Kun Jeesus lupaa meille rauhan, nostaa se meidät omien olosuhteittemme yläpuolelle. Kansa jolle Jeesus puhui, oli kuullut satoja vuosia hengelliseltä eliitiltä olevansa kirottu ja pelastukseen kelpaamattomia. Tälle kansalle Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on tullut heitä lähelle ja heidät Jeesus vuorisaarnassaan julistaa autuaiksi, armahdetuiksi. Siksi taakka, jonka Jeesus heille antaa on kevyt kantaa ja siksi hekin saavat vihdoinkin rauhan. He saavat omalla kielellään huutaa Abba, Isä!