Jokaisella on omat tapansa viettää joulua. Oma jouluni alkaa nykyään  Kajaanin hautausmaalta lasteni Isomummun haudalta. Muistan hänet iloisena ja elämänmyönteisenä ihmisenä, joka iäkkäänä, elämänsä viime metreillä kaipasi jo iäisyyteen siirtyneitä ystäviään. Sairasvuoteellakin hän vielä pohti maailman menoa ilman katkeruuden häivää. En ole milloinkaan kohdannut sellaista luottamusta Taivaalliseen isään kuin mitä hänellä oli.  Lähes 20 vuotta olen joka jouluaatto hakenut isoenon kyytiin ja ajellut anopin kanssa  Kajaanin hautausmaalle Hänen haudalleen.

Jouluvalmisteluja jokainen tekee sen minkä jaksaa mutta silti luulen, että todellinen joulu on sidottu siihen mihin luotamme ja uskomme. Itselleni jatkuva hämmästelyn aihe joulussa on ollut se ketkä ensimmäisenä saivat tietää Jeesuksen syntymästä. Temppelin paimenet, jotka olivat sen ajan alinta kastia. Pelastukseen kelpaamattomia, aina töissä olevia köyhiä ihmisiä, jonka asemaan kukaan ei halunnut. Heille ilmoitettiin maailman suurin uutinen suoraan Jumalan toimesta.

Joulun evankeliumi kertoo millainen meidän Jumalamme on ja kenen varaan voimme laskea oman elämme ja iankaikkisuuteemme. Jeesuksen syntymä, elämä ja kuolema on meidän toivomme. Kun perustamme elämän sille,  elämä tässä maailmassa on vain esipuhe todelliselle elämälle Jumalan valtakunnassa.

Ole siunattu Taivaallisen Jumalan hyvyydellä ja ota vastaan Joulun lapsi elämääsi pelastukseksesi, anna Pyhään Hengen laskea rauha elämääsi. Isän, Pojan Ja Pyhän Hengen nimeen!