Jäin eilen illalla, kirjoittamani blogin jälkeen, miettimään asiaa johon sain tänään vahvistuksen kuunnellessani saarnaa rakkaalla kappelillamme. Tämän päivän saarnahan koostui Johanneksen evankeliumin luvusta 4. Siinä Jeesus saapuu väsyneenä Sykarin kaivolle johon tulee Samarialainen nainen jolta Jeesus pyytää vettä juodakseen. Kertomus on tuttu en siitä enempää, mutta meidän Ari pappimme sanoi sellaista mistä tämä teksti nyt yrittää saada jotain irti. Hän sanoi Jeesuksen tietäneen että hänen tuli kulkea juuri Samarian kautta ja sille kaivolle josta Raamatun kertomus saa alkunsa..
Illalla ja vähän taas yötäkin myöten, mietin samaa. Mietin ettei Jeesus mennyt mihinkään sattumalta, vaan aina tietäen Jumalan johdatuksessa. Hän, Jeesuksemme, tiesi missä häntä kulloinkin, minäkin hetkenä tarvitaan. Otan esiin tuon Markuksen kertomuksen jossa Jeesus tyynnyttää myrskyn. Se sama kertomushan, vähän eri versioin, on myös Matteuksella ja Luukkaalla. Minua nämä siunaavat aivan valtavasti.
Juuri ennen veneeseen nousuaan Jeesus on puhunut ja opettanut kansaa vertauksin. Neljännen luvun 34 jakeessa sanotaan ”Vertauksitta hän ei heille (kansalle) puhunut, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään. Tämä on tärkeä huomata. Jae 35 jatkaa: ”Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Nyt lähdemme vastarannalle”. Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Mutta muitakin veneitä lähti hänen mukaansa.!”
Kun lukee jatkoa, niin vaikka Jeesus olikin väsynyt kaikesta opettamisestaan ja nukkui, Hän varmasti tiesi mitä tuleman pitää. Ehkä myrskyn laannuttamisen ihmeen takia oli tarpeen, että muitakin veneitä tuli mukaan, todistihan myrskyn laantuminen jälleen Jeesuksen Jumaluudesta. Jeesus myös tiesi miksi on menossa vastarannalle…
Siellä oli onneton mies, kärsivä ihminen, joka tarvitsi apua! Jota ihmiset pelkäsivät ja jota ei kukaan muu kuin Jumala itse Pojassaan pystynyt parantamaan. Miehestä tuli terve ja samoin kuin Sykarin naisesta, hänestäkin tuli todistaja!
Jeesus ei tehnyt yhtään turhaa matkaa. Hän tiesi miksi oli maailmaan tullut! Rakkaus pakotti häntä, Jumalan Isän rakkaus ja Hän tuli sen teoillaan todistamaan. Evankeliumit ovat täynnä tätä todistusta. Jumalan rakkauden ja armon todistusta.
Ja kun hän palaa, taas lähtörantaan, siellä on vastassa Isä joka heittäytyy Jeesuksen jalkojen juureen ja pyytää koko isän sydämestään että Jeesus tulisi ja parantaisi hänen tyttärensä. Ja Jeesus parantaa. Kertomukset jatkuvat…
Näitä minä en voi lukea tulematta liikutetuksi. Jeesuksella oli niin vähän aikaa ja niin paljon työtä. Sanoihan hän senkin että ketuillakin on luolansa ja linnuilla pesänsä mutta hänellä ei ole sijaa johon päänsä kallistaisi. Ei ollut aikaa ”kotoilla”! Jeesus meni sinne missä tiesi itseään tarvittavan. Hän teki niin paljon kuin ehti ja jaksoi, ja opetti opetuslapsiaan jotta nämä jatkaisivat siitä mihin Hänen oli lopetettava, täyttääkseen Isänsä tahdon ja suunnitelman, meidän pelastuksemme vuoksi! Meidän vuoksemme ja koko maailman!
Jeesus ei tehnyt yhtään turhaa matkaa!
Hänelle ei ollut sijaa majatalossa kun hän syntyi. Hänellä ei ollut maallista kotia lapsuutensa jälkeen. Hän tiesi miksi oli tullut ja mitä tekemään. Hän kulki kohti Golgataa!!!
Minun ja sinun tähtemme. Ja kaikkien aikalaistensa, että heillä, olisi meille kerrottavana kaikki se mikä Raamatussa löytyy, ettei kukaan joutuisi kadotukseen tietämättömyyttään! Jeesuksen matka maailmaan oli meitä varten! Jeesuksen matka Golgatalle, meitä varten! Jeesuksen paluu Isänsä tykö, meitä varten ja Pyhän Hengen vuodatus meitä varten! Kaikki vaan ihmistä varten. Jumala rakastaa luotujaan! On tehnyt kaikkensa että meillä olisi ikuisen elämän mahdollisuus Hänen Valtakunnassaan, jossa meitä vastassa tulee olemaan rakas Mestarimme Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Jumala!
Jumalalle kiitos, kunnia ja ylistys nyt ja aina!
Kun eilisestä jäi pois runo, niin sallikaa se tähän. Mielestäni se kertoo jotain hyvin tärkeää, ainakin minä tunnen sen omakseni, runo on Anna Mari Kaskisen.
Uskallanko kukkia/ maassa kylmyyden?/ Saako viima tukkia/ nupun rohkeuden?
Yhä kiinni puserran/ terälehtiä./ Vielä halla luokseni saattaa ehtiä.
Saako jäinen koura maan/ minut nujertaa?/ Sisimpäni herkkyyden/kuka nähdä saa?
Uskallanko aueta?/ Muuta en nyt voi./Roudan maahan kukkimaan/ Taivas minut loi.
Jumala on Pyhä ja Käsittämätön, Suuri, mutta ihminen vain ihminen. Silti rakastettu!
Blogitaivas 
16/01/2017 16:29
Katselin viikonloppuna tv7:sta Varustamo-sarjan jaksoja ja monessa niissä oli aiheena Jeesuksen vertaukset. Hyvä paimen- vertauksessa Paimenemme jättää turvassa olevat lampaat ja etsii turvaan sen, joka on kadonnut. Tästä vertauksesta ja tekstisi teemoista tuli mieleen ajatus, että kuinkahan usein Herra oli oikeassa paikassa minua varten, ennen kuin kuulin ja huomasin ja edelleen, kuinka paljon arjessani on varjelusta, jota en edes ymmärrä.
TykkääLiked by 2 people
16/01/2017 17:37
Niin, Virpi.
Tuota voi varmaankin jokainen mielessään miettiä?
Kirjoitit joku aika sitten siitä tuhlaajapojastakin kuinka isä antoi pojan lähteä omille teilleen ja vaikka poika oli kovasti isäänsä loukannut Isä ei kuitenkaan vihastunut. Ei lakannut odottamasta eikä rakastamasta. Näin se on meidän Vapahtajammekin kanssa.
Ei Jumala kutsumistaan kadu. Ei vaikka poikkeaisimme pois, Hän odottaa.
Vaikeinta minun mielestäni on tuo kun ei ymmärrä arjen varjelusta! Antaa huolien ja murheiden himmentää sen Valon joka Kristuksesta säteilee. Siinä auttaa ainoastaan se että Jeesus syntyi ihmiseksi ja oli täysi ihminen, ja siksi saattoi ihmisen osan ymmärtää, ja ihmistä sääliä.
Siitäkin huolimatta että oli ja on myös täysi Jumala.
Ajattelen kuinka hän aina oli menossa tai tulossa pitkiä matkoja kävellen. Kun hän oikein väsyi ja tunsi tarvetta vetäytyä, hänen sanotaan menneen vuorille rukoilemaan. Varmaan hän rukoili muuallakin ja jatkuvasti.
Mitä tuohon oikeassa paikassa, oikeaan aikaan tulee, niin. Jälkeen kirjoitetun tekstini ajattelin että vaikka hän ei olisikaan aivan tarkalleen tiennyt miksi hän mihinkin lähti niin Pyhän Hengen vaikutuksesta hän tiesi kun lähdettävä oli.
Hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan, auttamaan ja pelastamaan ihmisiä.
Kunpa tuo ei jäisi koskaan vain pyhäkoululauseeksi vaan olisi elävää elämää meissä/minussa ettemme sortuisi niin usein näköalattomuuteen kun vaikeudet tulevat kohti.
Mutta hän muistaa mitä tekoa olemme, ei tuomitse, vaan tulee kantamaan taakkaa kanssamme. Usein se tapahtuu juuri niin että ystävä, sisar tai veli, Herrassa, saa sydämelleen rohkaista ja auttaa uupunutta.
Sinä olet sellainen ystävä ja sisar. Kiitos Jumalalle sinusta.
TykkääLiked by 2 people
17/01/2017 19:16
On tämä riemua kun Jeesus on niin voimallinen Jumala vielä täänänkin. Hän käyttää meitä olemaan hänen kirje ja sanoma on selvä meille jokaiselle annattu mitä meidän tulee puhua ja voittaa ihmisiä löytämään armon ja uuden alun ja saada rauha Jumalan kanssa ja ihmisten ja kun nimi on elämän kirjassa niin jo on riemua ja kiitosta,,kiitos ja siunausta keijo södertälje
TykkääLiked by 3 people
17/01/2017 19:44
”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa. sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” Apt. 4:12 Se on Jeesus nimi!
TykkääLiked by 2 people
21/01/2017 12:29
Tuossa jäin miettimään tuota, miten Jeesus puhui vertauksin.
Minkä tähden opetuslapset hätääntyivät, vaikka Jeesus oli veneessä ?
He ja heidän seurassaan olleet veneet olivat niin omavanhurskasten
ihmisten ohjattavana, että viimeiseen asti he omilla voimillaan yrittivät
taistella myrskyä vastaan. Heidän ylpeytensä ei antanut herättää
vapahtajaa, vaikka olivat nähneet lukemattomia ihmeitä ennen tätä.
Sydämen ylpeys tuli esteeksi, antaa ohjat heti Jeesuksen käteen.
Kirjoitat paljon johdatuksesta. Jeeesus uskoi siihen. Uskotko, että
sekin oli johdatusta, että hän näytti ihmisen omavanhurskauden laadun tuossa
tilanteessa. Opetuslasten täytyi ensin pelätä henkensä edestä, ennenkuin
he herättivät Jeesuksen.
Näin on vielä tänäkin päivänä. ”Hän ei ole kaukana meistä kenestäkään”.
Silti ihmiset eivät turvaa Jeesukseen ennenkuin aivan kuoleman kauhujen
edessä. Viimeiseen asti ihminen pyrkii omilla teoillaan aina taivaaseen saakka.
Sellainen usko ei kestä, kun Tuonelat kauhut piirittävät heidät.
Sanontaa, olen antanut Jeesukselle kuulee toistuvasti, mutta olenko ?
Onko minun veneesssäni nukkuva Jeesus ? Vai olenko herättänyt hänet,
ensimmäisen sielunhädän tultua todella. Seilaako purteni vieläkin
maailman aallokossa. Näin näyttää useinkin olevan, vaikka huulilla on Jeesus.
Voi olla että meni sivuun, mutta halusin kirjoittaa miten minulle on tämä vertaus opetettu.
Siunausta päivääsi Tuulikki, armoa ja rauhaa.
TykkääTykkää
21/01/2017 17:12
Katri. Minulle ei ole tuo selitys tullut mieleeni ollenkaan.?
Jos olisin realisti niin ensimmäisenä ajattelisin kun opetuslapset olivat kalastajia ja tottuneet sekä myrskyyn että tyveneen vesillä ollessaan, tässäkin tapauksessa tekivät sen minkä olivat oppineet ehtimättä muuta ajattelemaan. Eli tarttuivat toimeen, eivätkö miehet yleensäkin tee niin? 🙂
Toinen ajatus on että tässäkin piti tulla Jeesuksen Jumaluus todistetuksi taas kertaalleen, sekä opetuslapsille että muille veneilijöille! Jatkuuhan kertomus niin että he joutuivat ihmetyksiin ja kyselivät kuka on tämä joka myrskynkin tyynnyttää. – Ulkomuistista kirjoitan.
Kuinkahan usein itselläkin hätä pukkaa pintaan eikä välittömästi osaa ajatella että Jeesus auttaa, ei paniikkia? Ei silti etteikö tuo sinunkin esittämäsi voisi hyvinkin sopia selitykseksi? Jokaiselle luonteensa mukaan ja ymmärryksensä. Pääasia että Sana ihmisissä saa elämää ja uskoa aikaan!
TykkääLiked by 1 henkilö
21/01/2017 19:06
Samaa mieltä kanssasi pääasiasta,
mutta tuota selitystä tukee psalmi 107; 23-32.
Siinä aihe liitetään sielunhätään. Siinä mielessä voisin sen uskoa todeksi.
Se on myös oma kokemukseeni omastakin vaelluksesta uskon tiellä.
TykkääLiked by 1 henkilö
21/01/2017 20:36
Muuta en osaa sanoa tästä muuta kuin jokainen olkoon ymmärryksessään ja tulkinnoissaan varma. Jumala puhuu tavalla ja toisella, ja kun ei harhaopista ole kyse, vaan siitä miten se itselle avautuu, niin rauhaa vaan.
Hauska juttu että juuri nuo jakeet olen tästä psalmista Raamattuuni ympyröinyt 🙂 ! Pitkä psalmi, minunpa pitääkin lukea se uusin silmin ja avoimin mielin 🙂 ! Näyn kyllä paljonkin sitä lukeneen.
TykkääLiked by 1 henkilö