Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Varjoista Valoon

11 kommenttia

Myrskytuuli pyörittää mäntyjä kuin karusellia, puut näyttävät suuruudestaankin huolimatta avuttomilta myrskyn kourissa. Tuuli heittää lunta sakeana vaakatasossa. Punakanukka pensaassani värjöttelee  yksinäinen talitiainen, on ihme että se siinä pysyy. Siipirikko harakkanikin ilmestyy lapsuutensa pensaaseen etsien suojaa ja jotain ruokaa. Portin päällä kyyhöttää mustarastas. – Luomakunta huokaa.

Olen sisimmältäni emoluonne ja tahtoisin ottaa tuon kaiken näkemäni haltuuni, syliini, voidakseni antaa turvaa ja lohtua, sanoa myrskylle:” Vaikene, ole hiljaa”!

Mieleeni nousee kertomus siitä myrskystä jonka Jeesus taltutti, eräs hengellinen laulu, yksi runo ja useampikin psalmi.

Mitä itseeni tässä elämäntilanteessa tulee, tunnen olevani vaiheessa jossa olen täysin tuntemattoman edessä, jossa omat voimani eivät enää millään tasolla riitä ja se on inhimillisesti pelottavaa. Jos vertaisin tilannettani Markuksen evankeliumin 4 luvun jakeisiin 35-41, kuvaisin sen seuraavasti. Olen pimeässä, myrsky on riistänyt airot käsistäni, en näe yhtään eteeni, en tiedä mihin päädyn. En voi enkä osaa tehdä mitään auttaakseni itseäni eikä ole ketään kanssani purressa jota myrsky riepottaa ja vie kohti tuntematonta.

Viikko sitten, avatessani Raamattuni katseeni osui psalmiin 102. se osui sydämeeni. Sen kieli on rikas ja vaikuttava. Vanhemmassa käännöksessä sen otsikko on ”Rukous hävityn Siionin puolesta/ Katumuspsalmi. Uudemmassa vähän toivorikkaampi ”Kärsivän ahdistus ja toivo”. Raamattu Kansalle otsikossa on ”Herra rakentaa Siionin” eli kaikkein lohdullisin. Erityisesti minua kosketti tämän viimeisimmän Raamatun jae 5 tästä psalmista. ”Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.”!

Syödä Leipääni! Siitäkö kysymys?

Jumalan Sana on se leipä, joka antaa elämän ja toivon, olosuhteista ja pimeän pelosta huolimatta. Tähän maailmaan kuitenkin kuuluvat varjot ja vastukset, ainakin minulla. Onko se uskon heikkoutta, vai ravinnon puutetta, kun on niitäkin uskon veljiä ja ehkä sisariakin, joilla kuuluu olevan ainaiset juhlat. Toki tunnen sellaisen ajan myös omallakin kohdallani menneisyydessä, joten voin vain siunata niitä joilla on nyt sellainen aika.

Ps 102:” Herra, kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi. Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi….Olen kuin pelikaani autiomaassa, minusta on tullut raunioiden huuhkaja. Minä makaan valveilla, olen yksinäinen lintu katolla… Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä….Päiväni ovat kuin pitenevä varjo,  ja minä kuivun kuin ruoho”…

Psalmi 102-kaan ei pääty sekään, noihin edellä kirjoitettuihin tunnelmiin, niin kuin ei käynyt myrskyssä opetuslapsillekaan, vaan lopussa kiitos seisoo!

Jae 13:” Mutta Sinä, Herra, pysyt ikuisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen…17-21 – Kun Herra, rakentaa Siionin, ja ilmestyy kunniassaan. Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan. Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa. Herra katseli pyhästä korkeudestaan, Hän Katsoi Taivaasta Maahan Kuullakseen Vankien Huokaukset, Vapauttaakseen kuoleman lapset.!”

” Turvissa taivaan suojaavain siipein, runsahin rauha osamme on. Vaikkakin vaihtuu, haihtuvat hetket, lepo on lapsen loppumaton.
Varjossa viisaan Varjelijamme kaukana kulkee myrskyjen tie. Jeesus on aina Auttajanamme, Voittaja Varma, voittohon vie.
Armonsa kautta keskellä kuolon, Elämän Herra elämän suo. Vie meidät varmaan kotihin kerran, toivottuun turvaan Jumalan luo.
Suloisten siipein suojassa saamme viipyä vielä hetkisen vaan, hiljaisna aivan kuunnella kuinka Herramme kuiskaa rakkauttaan”!

Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo:” Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä Hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan Hänen siipiensä alla; Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus”! –

Näihin lupauksiin uskoen, toivoen ja luottaen Jumalan avulla:
Herra, siunaa ja varjele meitä. Kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Markus 4:35-41 Psalmit 102, 139 ja 91 yhteiseksi evääksi matkallemme!

 

Mainokset

11 thoughts on “Varjoista Valoon

  1. Todella rikasta on monen elämä meistä armon kanssa ja kun elävä sana kirkastuu niin siittä alkaa vesi virtaamaan ja kastellee kuivan erämaan kukoistavaksi puutarhaksi jossa Jeesus viihtyy ja jakaa meille taivaan iloa ja vuoro puhelua.Eikö meillä ole hyvä elämä Jeesuksen seurassa ja jokainen päivä on erillainen siunauksien kanssa ja tie on avattu kotiin muutama askel taas tänään ,kiitos ja siunausta keijo södertälje

    Liked by 1 henkilö

  2. On näinkin Keijo kuin kirjoitat, mutta kyllä me joudumme myös taisteluihin tässä maailmassa. Meillä on toivo ja pelastus kuitenkin Jeesuksen täytetyssä työssä ja siinä että saamme tuntea Hänet Sanan kautta ja Pyhässä Hengessä. Jeesuksessa varjot vaihtuvat Valoksi, jalkaimme lampuiksi joiden turvin voimme pimeässäkin uskaltaa edetä ja lopulliseksi kirkkaudeksi kun saamme hänet nähdä. Joka päivä olemme lähempänä Herraamme ja lopullista päämääräämme, niin kuin kirjoitatkin! Ilman Jeesusta meillä ei olisi uskoa eikä toivoa, ei iankaikkista elämääkään.
    Siunausta sinullekin ja siunattuhan oletkin!

    Liked by 2 people

  3. Kiitos Tuulikki tästäkin tekstistä. Tuulikki, sinulla on aitous ja uskallus olla kokonainen. Kun olen lukenut tekstejäsi vuosien aikana, olen saanut lukea kaikkea sellaista, joka on aitoa Jumalan lapsen osaa, sillä, kuten kirjoititkin, Kristuksen ilon lisäksi meillä on varjoja ja vastuksia, sillä vaikka saamme Herran esikartanon kokemuksia täällä, olemme silti langenneessa maailmassa ja Paratiisin ulkopuolella. Minulle tekstisi ovat hoitavia, koska pystyn samaistua niihin. Ilo, ylistys, rauha, itku, ikävä ja toivo: ne kaikki ja moni muukin inhimillisyys tulee teksteissäsi esille ja antaa ainakin minulle lukijana vertaistukea.
    Sinun mieleesi nousee usein laulu ja huomaan, että minullekin käy niin, kun olen tekstiesi äärellä :).Nyt soi mielessä Yksin en kulje, en hetkeäkään

    Liked by 2 people

    • Kiitos, suurkiitos Virpi, rakas sisareni Herrassa!
      Ilman sinun rohkaisujasi ja kanssaelämistäsi näiden vuosien aikana en olisi pystynyt varmaankaan jatkamaan tätä minulle niin rakasta ”harrastusta”. Kyllä me olemme hengenheimolaiset. Sama Jumalan Pyhä Henki meissä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.

      Me emme yritä olla mitään muuta kuin olemme, eli ihmisiä. Ja tiedämme mikä on ihmisen osa tässä maailmassa. Yhtäältä suloinen ja toivorikas ja toisaalta ahdistava ja huolien täyttämä kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.
      JA Kuitenkin, – usko, Jumalan vaikuttamana kaikessa, vaikeinakin aikoina.

      Jumala ei kutsumistaan kadu, Hän ei hylkää eikä jätä. Jeesus tuli ihmiseksi, kärsi ihmisenä voidakseen meitä ymmärtää ja auttaa. Mutta se on totta että yksin meistä ei kukaan pärjää eikä jaksa. Olen Jumalalle kiitollinen sinusta! Ole siunattu!

      Liked by 2 people

  4. Olo oli kuin omaakin elämänkertaa olisi lukenut. Pysäyttävä.
    Olen pohtinut aihetta paljon ja todennut senkin näkemyksen
    sanasta paikkansa pitäväksi; ” Jokaista, joka haluaa elää Jumalista
    antaumusta osoittaen tullaan vainoamaan”. Ketä milläkin alueella.

    Uskova tulee siis tässä ajassa monella tapaa ahdistetuksi. Sana osoitta että,
    ajatus iloisesta maailmasta iloiseen taivaaseen on sielullista, ei todellista uskoa.
    Ahdistus ja vaino nousee aina sanan johdosta ja jotkin kääntyvätkin tästä syystä
    näihin ”sielullisiin” kokemuksiin, luullen sitä ristin tieksi. Simon oli halpa-arvoinen ja köyhä ihmisten edessä, silti hänelle annettiin ensimmäisenä etu. Etu nostaa Jeesuksen risti ja kantaa sitä. Gertsemanesta siis alkoi Jeesuksen ja uskovien yhteinen todellinen taistelu.
    Pietari oli vielä kuolleen uskon tilassa, kun hän kehoitti Jeesusta olemaan huomaavainen itseään kohtaan, toisinsanoen lihallinen. Hän ei nähnyt uskon silmin vielä Jeesuksessa muuta, kuin tulevan Juutalaisten kuninkaan, jonka odotettiin alkavan hallita heti täällä.

    Suru on kunniavieras elävässä uskossa. Vain sen keskelle mahtuu Jeesuksen lämmittävä sovintoveri. Tuo veri ikäänkuin huutaa kärsivälle; ” Sinun palkkasi on suuri taivaassa”. Siellä on Lasaruskin taivaan isän ”vanhurskaudessa ilossa ja rauhassa”, surkean elämänsä päätteeksi. Herra varjele meitä, kuten Tuulikki kirjoitat, että säilyttäisimme uskomme, nytkun suuri ahdistus lisääntyy elävässä uskossa oleville jatkuvasti, että me vielä viimeisillä voimillakin huutaisimme ”Abba”, Isä. Jaksaisimme nähdä Jeesuksen valkeudessa, Isän valkeuden. Kurottautuen kohti päämäärää.

    ”Yksin en kulje en hetkeäkään”. Aivan kuten Virpi kirjoittaa olet vertaistuki monelle. uskon, että näitä luetaan enemmän, kuin uskotkaan. Useimmat lukijat eivät kommentoi, mutta odottavat uutta julkaisua. Voimia.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Katri!
      Tästä kommentistasi tuli joku vanha virsi mieleeni, mutta kun en saa sen alkua nyt mistään. Sinä voisit sen tunteakin. Siinä lauletaan ”varjo vaelluksemme, monet vaiheet matkallamme aina täällä koemme” jne. Maan aarteiden turhuudestakin siinä muistaakseni lauletaan? Muistaisitkohan?

      Toisaalta tuo ”Yksin en kulje” on yksi parhaita hengellisiä lauluja ja soinut lohdullisena mielessäni nyt toistuvasti tuon Virpin kommentin jälkeen. Elämä on Valoa ja varjoa!

      Tänään paistaa aurinko yritän ehtiä hetkeksi pihalle, lämpimästi puettuna, istumaan! Ihana Valo.

      Laitanpa tähän yhden säkeistön tuostaa Virpin laulusta.
      ”Murhe kun murtavi sydäntäni, läsnä on silloinkin Mestarini. Lohtua taivahan tuopi Hän vaivahan. Kyyneleet kaikki pois kuivailevi. Lohtua taivahan….jne

      Kyllä Hän aina lähellä on, ihminen ei vaan sitä jaksa muistaa eikä käsittää silloin kun Jumala sallii etäisempiä aikoja. Nekin ovat tarpeen!
      Sitä suloisempaa on taas kun saa kokea Herran hyvyyttä ja läheisyyttä.

      Ei Hän ole kaukana yhdestäkään meistä!
      Siunattua viikonvaihdetta sinulle Katri!

      Liked by 1 henkilö

  5. Olisiko tämä oikea ?
    384Autuas, ken elämänsä
    Ruotsissa 1697

    1.
    Autuas, ken elämänsä
    uskoo huomaan Jumalan,
    elää hänen lähellänsä,
    suostuu tahtoon Korkeimman.
    Ilo, onni, menestys,
    murhe, köyhyys, kärsimys,
    kaikki koituu parhaaksemme,
    myöskin kuolo voitoksemme.

    2.
    Häilyvä on elämämme,
    varjo vaelluksemme.
    Monet vaiheet päivinämme
    täällä aina koemme.
    Eivät kestä aarteet maan,
    tieto, arvo, valtakaan.
    Emme saata yhtään jatkaa
    elämämme juoksun matkaa.

    3.
    Herralla on tiedossansa
    salaisimmat toiveemme.
    Ilman hänen apuansa
    raukenevat aikeemme.
    Herralla on vallassaan
    kaikki maassa, taivaassaan.
    Herra ohjaa parhaaksemme
    kaikki vaiheet vuosiemme.

    4.
    Tiedostamme, voimastamme
    täällä usein kerskaamme.
    Lahjaksi me Herraltamme
    kaiken saaneet olemme.
    Herralta on kuritus,
    Herralta myös armahdus.
    Hän suo puutteen, hän suo leivän,
    murheen niin kuin ilon päivän.

    5.
    Autuas, ken muistaa tätä,
    tyytyy Herran tahtohon.
    Häntä Jumala ei jätä,
    Herran hoidossa hän on.
    Kun hän täältä eroaa,
    levon Herrassa hän saa,
    voiton perii kuolemassa,
    ilon taivaan kunniassa.

    6.
    Sydän nöyrä, tyytyväinen,
    Herra, minuun aina luo,
    maailma kun pettäväinen
    murhetta ja tuskaa tuo.
    Minut viimein suojaasi
    kanna riemunmaahasi,
    jossa laulaa voitostansa
    uutta virttä Herran kansa.

    Gustaf Ållon 1694. Suom. Abraham Frosterus 1765, Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984.

    Liked by 1 henkilö

    • Kyllä, Tämä se on! Kiitos.
      Minä olen oppinut vanhan sanoituksen mukaan ja se alkaa:” Autuas, Ken sydämensä antaa Herran kätehen. Suostuu hänen mielehensä, tahtohonsa tyytyen….”! Olen saanut rippilahjaksi isäni äidiltä, mammalta, ohuen pienen valkoisen (sen ajan) virsikirjan jossa tuo virsi on aluperäisillä sanoillaan, muistan nuo vanhat sanat aina paremmin ;) !
      Hyvä kun löytyi!

      Liked by 1 henkilö

  6. Samoilla sanoilla minkin virren olen kotona oppinut.
    Harmittaa monien virsien munneltu sanoitus,
    vanhoissa on oikeampi asenne. ”Antaa sydämensä”.
    Tosi mahatma tuo vanga sanoitus. Vain meillä on enää jäljellä
    virsikirjan vanhat hengelliset laulut, ne on poistettu uusista kokonaan.

    Liked by 1 henkilö

    • Olen jälleen kanssasi samaa mieltä. Miksi pitää mennä vanhoja hyviä ja Hengessä saatuja sanoja muuttamaan, ei ne ainakaan paremmaksi ole tulleet. Minulla ei ole uutta virsikirjaa, siis kaikkein uusinta, mutta mitä olen kuullut laulettavan, ovat kovin kaukana näistä hengellisistä, kovin ihmistekoisia. Ei silti nyt niin huonojakaan, mutta tätä aikaa. Tätäkin tämä ikääntyminen teettää.

      Olen samaa mieltä kyllä Raamatustakin. On toki tarpeen vähän uudistaa, mutta kevyemmäksi Raamatun sanakin on mennyt. Mutta eihän sitä tulevat sukupolvet enää huomaa/tiedä, joten mitäpä väliä, voihan sitä lukea itsekseen vanhempaakin käännöstä. Tosin minulla jäljellä irtolehtipainoksena ja liian pienellä tekstillä. Raamattu jonka hankin uskoontuloni jälkeen runsaat 43v. sitten.
      Mutta en tiedä mitään rakkaampaa kuin Jeesus ja Raamattuni. Toki tyttärenikin, jonka sain Jumalan lahjana! Hänen oli tarkoitus syntyä kaikista vaikeuksista huolimatta.

      Liked by 1 henkilö

  7. Kirjoitusvirhe; mahtava ja vanha, oli tarkoitus kirjoittaa.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s