Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Naakat, naakat

7 kommenttia

Eksyin polulta ja jouduin hirveään ryteikköön. Ryteiköstä pääsin hautausmaan portille. Jäin siihen hetkeksi räpeltämään kännykkää ja moikkailin portista kulkevia. Eivät vissiin olleet tulleet jäädäkseen. Hekään. Tällä kertaa. Kukkia kantoivat hautakivien juureen, sellaisia istutettavia, jotka elävät kauemmin.

Siinä lähellä on vielä toinen hautausmaa. Siellä ei käy kukaan tuomassa kukkia, minäkin vain piipahdin ottamassa pari valokuvat. Eipä siellä ole oikeastaan hautakiviäkään. Mikä on yksinäisempi paikka kuin hylätty kalmisto.

Matkani jatkui kotiin päin. Kerrostaloalueella huomasin naakan, joka oli juuri löytänyt aarteen. Se lensi suuri herkkupala nokassaan matalien kerrostalojen katveessa. Eikä kestänyt kuin hetken, kun toinen naakka oli jahtaamassa kaveriaan. Herkku oli saatava itselle. Heti! Pari – kolme muutakin mustatakkia liittyi takaa-ajoon. Tuliko innokkain takaa-ajaja ajatelleeksi, kuinka kävisi, jos se saisi anastettua aarteen itselleen? Sillä olisi välittömästi kimpussaan muutama lajitoveri.

En tiedä, kuinka naakkojen ja herkkupalan kävi. Hävisivät talojen taakse. Pystyikö kukaan naakoista lopulta syömään herkkua. Vai tuliko takaa-ajosta ikuinen.

Osaavatko naakat jakaa hyvästään? Miksei voisi jakaa herkkupalaa ja viettää yhteistä nokkimis- ja turinahetkeä. Ja mitä sekin muka tarkoittaa, että takaa-ajosta tulisi ikuinen.

Naakat ovat kyllä kummaa sakkia!

* * *

→ Jos tykkäsit jutusta, jaa se omissa kanavissasi.

Advertisements

7 thoughts on “Naakat, naakat

  1. Onpa tämä nyt. Sillä aikaa kun kirjoitin omaa blogiani ja mietin mitä runoja laitan, sinä kirjoitat naakoista. Ja Juha, uskon ettet pane pahaksesi jos tähän laitan sen naakka runon jonka, tilaa säästääkseni, jätin pois blogistani!
    Kirjoittanut
    P.Mustapää
    Oli kirkonharjalla naakka, oli naakka keltainen. Siis harvinainen naakka, siis narri naakkojen.
    Se viivytteli yksin, kai ajatellakseen, ja perin harvoin nousi valjuille siivilleen.
    Vaan mustain naakkain parvi hihkui ja vaakkui vain. Ja annas olla, aamu kun koitti sunnuntain.
    Kun tornissa juhlallisesti kelloja kläpättiin ja lukkari rovastin myötä vaelsi temppeliin.
    Se mustain naakkain parvi, kuten arvata saattaakin, kuin raekuuro lensi yli korkean tapulin.
    Vaan keltainen naakka silloin oli ainoa äänetön, joten silläkin vihastutti se naakkayhteisön.
    Se ei ulvonut susien myötä – tai naakkakielellä, ei se vaakkunut naakkojen lailla – mikä siltä suosion vei.
    Joten kerran mustat naakat sen silmät sokaisivat- ovat vallalla naakkojen maassa periaatteet ankarat.
    Oli kirkon harjalla naakka, oli naakka keltainen, siis harvinainen naakka, siis narri naakkojen.
    Ja aforismin laati se ensimmäisen näin: On minulla selkäranka jos silmittäkin jäin. Ja toisen yhtä hyvän – on kunniallista kuolla väriänsä tunnustaen!

    Uskommeko sattumaan vai johdatukseen? ;)

    Liked by 2 people

    • Hieno runo. Olen sen viimeksi lukenut kauan sitten opiskeluaikoina.
      Ihmiset ovat kovin innokkaita naakkailemaan.

      Meillä Liedossa S-marketin mainospylväässä asuu iso naakkayhteisö. Pitävät siellä parvipalaveria usein aamuvarhaisella, kun tallustelen bussipysäkille. Ovat inhimillistä porukkaa, ja ehkäpä juuri siksi myös niin huvttavia.

      Liked by 2 people

  2. Blogitaivas on mahtava paikka: täällä saapi hengenravintoa, runoutta ja valokuvataidetta. Tämä on kuin ihana tori :) Thanks!

    Liked by 2 people

  3. Ei tietenkään ole mukavaa joutua ryteikköön, saati eksyksiin, mutta joskus näköjään aivan autuasta kun se synnyttää näin mukavaa tekstiä – kommentteja myöten. Hauskaa sanailua teillä Juha ja Virpi! Olen vähän haikealla mielellä ja oli kiva löytää pieni huumorinkukkanen, joten Virpinkin kommentti on ihan tosi.
    On niin mukavaa Juha, aina kun ilmestyt! Olen ajatellut sinua. Jokainen tällä torilla on tärkeä! Virpille samat terveiset! Minä tarvitsen teitä, kuinka tuohon helppoheikki yhdistykseen pääsee, onko vaatimuksia?

    Liked by 2 people

  4. Eipä ole ehtinyt tänne hengittelemään vaan naakkana olen lennellyt toisten taivailla. Varjona muiden runoissa ja kuvissa. Kun Happi on vähissä jää lennot lyhyiksi ja naakan eväät vähäksi. Mutta jospa kesä saisi tämänkin mustatakin vaakkumaan.

    Liked by 1 henkilö

  5. Takaa nakkilyseoon anoo esy-likka naakat!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s