Uskonnon vapaus on tärkeämpää kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Jos tätä vapautta aletaan tulkita niin, että uskonnon harjoittaminen pakotetaan piiloon ja Jumalaan, olipa se sitten mikä jumala vaan, uskomista aletaan kuvata lapsellisena ilmiönä, silloin päästetään irti sellaisia voimia, joita ei enää kyetä hallitsemaan.

Silloin meidän tahtoamme ja elämäämme määrittävät ulkopuoliset tahot, emme me itse. Tälläkin hetkellä meille syötetään ideologiaa,  jossa uskonto halutaan ajaa  marginaaliin. Vaarana on että kaikki meille ennen niin tärkeä arvot vähitellen asetetaan kyseenalaisiksi ja yksilön etu ajaa aina yhteisön edun edelle.  Näin syntyy arvotyhjiö, jossa yhteiskuntaa kasassa pitävät voimat katoavat. Näin muukin elämän moninaisuus on uhattuna. Kunnioitus toisen elämää kohtaan katoaa. Arvotyhjiössä joku aina ottaa vallan ja täyttää sen omilla arvoillaan.  Historiassa on tästä pelottavia esimerkkejä.  Ympäristöllä, jossa vallitsee keskinäinen kunnioitus, on koko yhteisöä suojeleva vaikutus.

Kun uskosta tehdään naurettavaa ja viihdeohjelmien kauhistelun kohde, ihmiset piilottavat uskonsa ja ne jotka uskaltavat jäädä näkyville vaikuttavat oudoilta ja jopa pelottavilta, koska uskon todellisuus on kadonnut maisemasta. Helluntailaisten telttakokoukset aikanaan pitivät tiettyä normaaliutta yllä yhteiskunnassa ja se oli sallittua. Kontaktipintaa uskonnon harjoittamiseen oli enemmän. Nyt kun kukaan ei uskalla tunnustaa väriä ja pienikin  väläys esim. vapaiden suuntien kokouksista näyttää kadunmiehen silmissä oudolta. Maassamme Kristinusko on jo nyt ajettu niin ahtaalle, että ihmiset ovat kuin Pietari pääsiäisyönä ja kieltävät kaiken, vaikka mielessään ajattelevat ihan muuta . ’

On sudenhetki jolloin jokaisen on oltava valmiina ja hereillä. Maanhiljaistenkin pitää tunnustaa väriä ja pitää paikkansa muurissa. Älkää tässä kohtaa lukeko minua väärin, koska myös yhteiskristillisyys ja eri kristillisten keskinäinen sopu ja ymmärtäminen on tulevaisuudessa aivan avain asemassa. Kaikki julkinen riepottelu syö uskottavuutta. On aika etsiä se mikä on yhteistä, ei sitä mikä erottaa. Oppikysymykset on jokaisen oma asia, koska ne kuitenkin on jokaisella yhteisöllä ankkuroitu peruskallioon . Miksi siis kinata niistä.

Tunnusta siis rohkeasti se mihin uskot ja kunnioitta toisen uskoa tai ideologiaa. Ole uskosi arvoinen!