Muutamia aamuja sitten heräsin sanoihin:” Jumala on läsnä, häntä rukoilkaamme! Kiittäin eteens´astukaamme. Hän on keskellämme, sydän vaientukoon, kaikki maahan kumartukoon. Ihminen, etehen Herran silmäin vaivu, Pyhän eessä taivu!” Tästä alkoi prosessi jossa Jumala uskollisuutensa, armonsa ja rakkautensa mukaan jälleen kerran tuli avukseni, rakkaakseni, kaikekseni. Sanalla sanoen läsnä olevaksi!

Olen paljon ajatellut Jeesusta – joitakin ihmisiä myös. Jeesuksesta varmaan kaikkein väkevimmin tuli esiin läsnä olevuus. Se että Hän kohtasi jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti. Hänellä oli sellainen karisma, (ja on) jossa ihmiset kokivat/kokevat, tulleensa siunatuiksi, hyväksytyiksi ja autetuiksi. Jos mekin, ihmiset, paneutuisimme kohtaamiimme lähimmäisiin samankaltaisella intensiteetillä/läsnäololla kuin Jeesus, olisimme paljon onnellisempia, armollisempia ja voimakkaampia kun apuamme tarvitaan.

Ja silloinkin kun apuamme ei tarvita, vain läheisyyttä, tulemista kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisina kuin olemme. Olen itse surukseni kokenut kuinka maailman huuto ja kaikenlaiset rasitteet vievät pois olennaisen ääreltä. Ja se tuntuu kauhealta. Se ei ole Jumalasta, vaan hänen vihollisestaan. Näin sanon, koska se on totta. Me elämme sellaisessa maailmassa jossa Jumalaa ei pidetä Pyhänä ja Kaikkivaltiaana. –  Jossa Häntä kunnioitettaisiin ja Hänen neuvojaan ihmis – ja luomakunnan parhaaksi noudatettaisiin. Jos tämä satuttaa ihmistä, jota Jumala rakastaa, niin kuinka paljon se sattuukaan itse Jumalaan. Me elämme nyt pääsiäisen läheisyydessä. Minua itkettää kun sitä ajattelen. Ei surusta vaan liikutuksesta.

Miksi on näin, että ihmisillä on niin paha olla tänä päivänä. Miksi niin monet eivät ymmärrä omaa, saati lähimmäistensä parasta? Onko vastaus siinä etteivät ihmiset usko?

Totta on ettei ilman Pyhää Henkeä ihminen voi omin neuvoin Jumalan sanaa selittää eikä ymmärtää. Sana ei ole ensiksikään ihmismielen mukaista ja Jumalan ilmoituksen ymmärtämiseksi tarvitaan nöyryyttä ja Pyhän Hengen vaikuttamaa sydämen uskoa. Raamatussa puhutaan sydämen uskosta ja- suun tunnustuksesta joita Jumalan Sanaan uskominen, Jumalan lahjoina, vaikuttaa..

Pietari kirjoittaa toisen kirjeensä 1 luvun jakeessa 20:” Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä (21) sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” Ihminen ei voi omalla viisaudellaan, järjellään tai millään inhimillisellä ominaisuudellaan päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, ei tässä ajassa eikä tulevassa. Pietarin kirjeet (mm) ovat erittäin lukemisen arvoiset.  Joka tahtoo niitä tutkia vilpittömästi ja halulla, löytää ikuisesti kestävän elämän Herramme kanssa.

Jumalan tahto on ettei yksikään hukkuisi (joutuisi kadotukseen) vaan saisi iankaikkisen elämän. Ja siksi muistamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemista joka vuosi. Olemme ainakin tähän asti vielä muistaneet.

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 2 luku jakeet 12-14:” Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan Oman Hengen, jotta tietäisimme mitä Hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. – Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.

Kuitenkin tämä Jumalan Pyhä Henki on saatavilla kaikille jotka kääntyvät Jumalan puoleen, uskoen sen todeksi että Jumala jo aikojen alussa on valmistanut ihmisille syntien anteeksisaamisen Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme. Kun Hän on meissä läsnä olevana Henkensä kautta, meille on mahdollista osoittaa samaa hellyyttä ja läsnäoloa toinen toisillemme ja siten saada sydänten yhteys, joka meitä  rohkaisee ja auttaa elämässä eteenpäin.

Pään tieto, viisaus, varallisuus, yhteiskunnallinen asema tai mikään muukaan tämän maailman arvoista ei ruoki, lohduta eikä auta ihmistä loppujen lopuksi. Ihmistä auttaa Jumalan läsnäolon kokeminen ja siitä lähtöisin oleva rauha, ilo ja tasapaino kaiken kaaoksen keskelläkin. Annetaan Jumalan rakkaudelle ja armolle mahdollisuus, rakastetaan toisiamme, kuljetaan vierellä tukien, muistaen että Jeesus on meidätkin kerran suurien tuskien kautta pelastanut.

Olen muutamia kertoja täällä puhunut ihanasta seurakuntayhteydestämme ja omasta Ari papistamme. Mikä luo tämän yhteyden? Se on läsnäolo ja rakkaus! Meillä on se ja meidän papillamme tuo siunattu ominaisuus, läsnäolo! Se ei jätä ketään kylmäksi. –  Jos jonkun jättää niin silloin ihmisen on mentävä itseensä. Samoin on meidän suhteemme Jeesukseen, jos jäämme kylmäksi, silloin on mentävä Sana juurelle, sen ytimeen ja tutkittava oma sydämensä! Kiitos Jumalalle että Hän pitää omistaan huolen! Tulee läsnä olevaksi ja hoitaa meitä haavoittuvia.

”Uskollisuutesi suuri on, Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä perustus varma, on Sinun armosi, Herrani mun. Suuri on, Herrani, uskollisuutesi, aamuisin uusi Sun armosi on! Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon.

Anteeksi synnit suot, Rauhan Sä annat ja näytät missä on oikea Tie. Voimasta voimahan päivittäin kannat, Tiellä mi valkenee, taivaaseen vie. Suuri on Herrani, uskollisuutesi, aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon!”