Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kiusauksissa

2 kommenttia

Paljon on sellaisia ajatuksia tälläkin viikolla ollut joita olen mielinyt kirjoittaa. Aina ei voi kuitenkaan tietää,  eikä osata päättää aihetta. Siksi on karsittava ja kuunneltava puhuisiko Herra – vai vain minä itse!? Vakava paikka. Siksipä tähän alkuun vielä yksi Maaria Leinosen runo:

En voi tehdä/ mitään pakolla/ en ottaa/ ellei anneta
Sanojakaan.
Vain odottaa voin./
Ääneti
Korvin/ joita kuiskaus/ ja huokauskin
satuttavat.

Jotkut yöni ovat vaikeita. Joudun ottamaan iltaisin kipulääkkeitä saadakseni edes muutaman tunnin yössä nukuttua, välillä heräämättä, ja silti unet jäävät vähiin. Lääkkeet vaikuttavat uniini. Näen painajaisia jotka ahdistavat. Joskus jäävät kiusaamaan heräämisen jälkeenkin, jopa niin että toivoisi voivansa saada niistä ”synninpäästön”. Että joku kuuntelisi, siunaisi ja vapauttaisi, että poistuisivat nuo menneistä kokemuksista nousevat painajaiset.

Tänä aamuna olo oli tukala ja laitoin radio Dein soimaan, sieltä kun tulee lauantai aamuisin sitä tauotonta hengellistä musiikkia. Vähän myöhemmin Jumalan sanaakin. Yleensä ne rauhoittavat, saa ikäänkuin tuntea kuinka apu tulee ylhäältä, Valkeuksien Isältä. Aina se ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Siunattu on kuitenkin Jumalan sana, onneksi on ollut vuosikymmeniä aikaa Raamattua lukea ja jotain on jäänyt muistiinkin.

Se mikä tänä aamuna muistui oli tämä:” Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä!”.
Häntä, Jeesusta, siis sallittiin kiusata vaikka Hän oli Jumalan Poika ja vailla syntiä! Kuinka valtavaa ja murtavaa! Ja teksti jatkuu:” Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme Armon, avuksemme oikeaan aikaan!”  – Löytyy hebrealaiskirjeestä 4 luku jakeet 15 ja 16.  Koko kirje ja tämäkin luku, on aarre aarteiden joukossa! Alaviitteistä löytyy lisää aiheesta.

Menneellä viikolla minua on kovasti puhutellut myös se Kirja josta puhutaan mm. Johanneksen ilmestyksessäkin, useaan eri otteeseen (ilm. 5:1 10:2 20:11-15  2:10, 18.19) Jos joku näitä lukee voi kokea tekstit rankaksi ja onhan ne, mutta kuitenkin Jumalan ilmoitusta, niin kuin kaikki muukin Raamatussa alusta loppuun.

Ajatellessani kuitenkin kaikkia niitä joilla on lähes kestämätöntä murhetta, hätää ja orpoutta, voi tuonkin avattavan kirjan kokea lohdullisenakin. Omista lähtökohdistani käsin sen sanoman kuvittelin lapsellisesti niin, kuin se minua, eniten auttaisi. Kuvittelin että meillä kaikilla, jotka uskomme,  saattaisi olla ikioma väkevä enkeli, jonka tehtävä olisi kirjata kaikki elämässämme kipeää tuottavat asiat ja ajat siihen kirjaan  kuin päiväkirjana, joka itse kunkin kohdalla avataan. Ja tyhjäksi tehdään.

Kuinka se lohduttikaan minun lapsen mieltäni, joka koki niin paljon sellaista jota ei olisi saanut kokea. Eikä jättänyt pois sitäkään osaa aikuisuudesta, joka nyt kiusaa unina. Sillä ei syyttäjä syytä ainoastaan omista synneistä, vaan niistäkin missä on ollut uhrina!

Kuinka niin? No, sillä tavalla kun on sellaistakin hirveää tuskaa jota ei ole koskaan voinut ja uskaltanut kenellekään puhua. Vain Jumala tietää ja sen takia siinä kirjassa on sekin, jota kautta tulee vihdoinkin ymmärretyksi ja vapautetuksi aivan kaikesta. Kaikista niistä painolasteista joita on pitänyt, uskostaan huolimatta, kantaa yksin. Kun Kirja avataan se ei syytäkään vaan Vapauttaa täydellisesti, kaiken peittävän rakkauden, armon ja ymmärryksen nimissä ja avulla. Vihdoinkin saa olla täysin tyhjennetysti Vapaa! Ei enää koskaan ole mitään salattua, on vain ilo, lepo, rauha ja – Syli, jota ei koskaan ollut.

Hilja Aaltonen tuo Jumalan sanansaattaja, on kirjoittanut kauniit säkeet jotka ovat sävelletyt lauluksi: ”Meren tiedän kirkkahan”. Muistankohan sanat?

Meren tiedän kirkkahan, meren tiedän valtavan. En mä tiedä äärtä sen, meren suuren taivaisen. Armon meri se on, armon meri se on, Veri Jeesuksen on.
Meren tiedän kultaisen, meren tiedän rakkauden. Vaikka rantoja en nää, missä laine levähtää. Armon meri se on, armon meri se on, Veri Jeesuksen on.
Meren tiedän aallot sen, kantaa heikon ihmisen, meren tiedän voimakkaan, kotiin päin vie laineillaan. Armon meri se on, armon meri se on, Veri Jeeuksen on
Kotirannan tuolla nään, kauniin kirkkaan määränpään. sinne armon aallot vie, sinne valkenee vain tie. Armon meri se on, armon meri se on, Veri jeesuksen on”

Aika moni on tuota laulanut ja löytyy youtubestakin.
Olemme hiljalleen menossa pääsiäistä kohti. Kiitos Jumalalle ristin uhrista, ristin voitosta, armosta ja vapaudesta joka täydellisenä odottaa meitä Jeesuksen ansiosta ja tähden –  nyt ja silloinkin kun viimeinen kirja avataan!
Ylistetty olkoon meidän Jumalamme, kaikkivaltias ja armollinen Isä, Poika ja Pyhä Henki! Hänessä on jokaisena elämämme aamuna armo uusi.

 

Mainokset

2 thoughts on “Kiusauksissa

  1. Elämä Herran seurassa on jännittävää ja valitsemisia ja emme kukaan selviä ilman taisteluja ja kiusauksia,sillä monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan,kuitenkin tämä tie kirkastuu kirkastumista ja voimistuu ja kiitollinen mieli voimistuu ja kuorma keventyy ja siunaus voittaa alaa ja me muutumme Herran kaltaiseksi ,kiitos ja siunausta,keijo

    Liked by 1 henkilö

  2. Armolaulu

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s