Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jeesuksesta laulan

4 kommenttia

Jonkin aikaa jo on soinut mielessäni eräs laulu johon sanat on runoillut Hilja Aaltonen. Kerrotaan että viisi päivää ennen taivaan kotiin siirtymistään hän oli antanut luvan tämän laulun julkaisemiseen? Minun taustani omaaville tämä on tuttu mutta kaikille ei, löytyy kyllä laulettunakin jos tahoo sen etsiä, minä laitan tähän nämä haikean kauniit sanat.

Saanko kerran lunta valkeemmaksi, saanko kirkkaudestas kirkkauden? Pääseekö, Oi Jeesus vapahaksi, luonas taakoitettu syntinen?
Tätä tänään kysyn korpitiellä, missä harppu hauras valittaa? Ehkä aamulla jo luonas siellä, katsella saan iät karitsaa.?
Yössä korven harppuani soitan, jäinen tuuli särkee sävelen. Uskon kautta kiusaukset voitan, kotirannan rauhaan tähyilen.
Saanhan kerran lunta valkeemmaksi, saanhan kirkkaudestas kirkkauden? Pääsenhän oi, kerran vapahaksi, luonas taakoitettu syntinen.”

On ollut kuin raskas kivi sydämeni päällä aika pitkään, joka on vienyt loputkin voimat. On siihen ollut syynsä, mutta ainahan niitä löytyy.
Meillä on tyttäreni kanssa ollut molemmilla omat kuormamme kannettavina. Emme ole pariin viikkoon (muka) jaksaneet yhdessä rukoilla. Itseksemme kyllä, mutta se ei ole korvannut yhteistä rukoustamme, eikä kumpikaan meistä ole voinut hengellisesti hyvin. On todettava ettei täällä maan päällä mikään korvaa  yhteistä rukousta. Kuten ei seurakuntayhteyttäkään,  Jumala on niin suunnitellut.

Jumalalle kiitos tänään tahti muuttui. Mikään ei ole kuitenkaan paremmin ulkoisesti/ maallisesti kuin menneinä viikkoina, vaan etenkin mitä tyttäreeni tulee hänellä paine on entistäkin kovempi. Olimme kuitenkin rakkaalla kappelillamme tänään, Sana ja Henki ruokki ja mieltä ilahdutti myös rippikoululaisten runsas joukko, tuli kiitollinen olo siitä että on vielä nuoria jotka käyvät rippikoulun.

Tultiin sitten kotiini ja kun muut välttämättömät rutiinit oli suoritettu aloimme rukoilla. Valtava oli jälleen Hyvän Jumalan läsnäolo, taivasta maan päällä. Rukousaiheita riitti. Huolien purkamista, kyyneleitä, kiitosta, ylistystä ja lopulta varmuutta siitä että Jumala itse on läsnä nyt ja kaikissa niissä vaikeuksissa jotka jo huomenna odottavat. Tyttäreni rukoillessa omien taisteluittensa puolesta varmuuteni Jumalan asioihin puuttumisesta ja asioitten järjestymisestä vahvistumistaan vahvistui. Rukous auttaa näkemään näkymättömät! Uskomaan ettemme ole omassa varassamme, etteivät rukoiltavat asiat alkujaan edes ole meistä lähtöisin vaan Jumalasta! Pyhä Henkikin niissä rukoilee sanomattomin huokauksin, ja me uskomme vaikka emme näe.

Kaikkein ihmeellisintä on kuinka paljon Herra tahtoo että me rukoilisimme!? On ihmeellistä, mutta Hän todellakin tahtoo! Suuri Jumala, joka kuitenkin on kaikki näkevä, kaiken hallitseva ja kaikessa johdattava. Hän tahtoo kohdata meidät! Rukous on meitä pieniä varten! Se liikuttaa valtavasti. Kuinka Hyvä Jumalamme onkaan, kuinka ihmeellistä on saada kuulua Hänen omiinsa! Sitä ei voi sanoin kuvata, vain kiittää.

Ja kuitenkin ihmisen päivät seuraavat toisiaan ja samoin ”kuviot”!  On Ihmisenä olemisen taakka.
Kun olimme rukoilleet pohdimme omia kipujamme ja murheitamme Paavalin vastaaviin ja totesimme että pieniä ovat. Olimme kuitenkin kiitollisia että meillä on ollut Paavali, että meillä on Kirja joka kertoo menneistä niin realistisesti ettei epäilystä totuudesta jää. Kunka monta kertaa Raamatun henkilöt ovatkaan tulleet lohduksi ja avuksi omalla elämällään ja Voimaksi omissa taisteluissamme ja olosuhteissa joissa ei välttämättä muutosta tapahdu.

Tyttäreni tilanteeseen hain muutaman raamatunkohdan esim. filippiläsiskirjeestä luvuista 2 ja 3, ja1 Timoteus 6. jakeesta 11 alkaen: ”  Mutta sinä Jumalan ihminen… pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen… hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Hän yksin on kuolematon”.  Ja näin on tyttären tahtokin, kiitos Jumalalle.

Äitinä sanoin hänelle ettei tarvitse ottaa sellaista kuormaa vastuulleen joka toiselle kuuluu. Vaikka se, tai ne toiset eivät vastuutaan kantaisikaan. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää, varsinkaan työpaikallaan jossa tehtävät ovat kuitenkin jokaiselle, omansa, jaetut.  Joka tapauksessa olimme suuresti lohdutetut ja kiitolliset että Jumala on ollut meille Niin Sanomattoman Hyvä ja kaikin tavoin pitänyt meistä huolta ja auttanut! Kun kerran saamme Hänet kohdata kasvoista kasvoihin kiitos ja ylistys ei lopu!!! Jumalalle kiitos!

” Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan. Jolta syyni suuret anteeks sain ja saan! Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan Armoon Elämään. Otti synnin orjan Armoon Elämään. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman. Vangin vapautti laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan. Lapsi oma Herran, Taivaan Kuninkaan, kruunun perin kerran Valtakunnan saan. Kruunun perin kerran, Valtakunnan saan.   Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin!”

Kiitos Jeesus!

Mainokset

4 thoughts on “Jeesuksesta laulan

  1. ON kiva käydä blogitaivas sivuilla ja tulla siunautuksi kun näkee kirjoittajissa Herraan rakastuneita ja monine erilaisien elämän kokemuksina koskettamana ja elämä on lyönyt leimansa meihin kaiikkiin.Olkaa kaikki siunattuja ja Herran koskettmina voiman alla ja paljon iloa ja jännittäviä kokemuksia uskon elämän kilvoituksessa ,kiitos ja siunausta,keijo södertälje

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos paljon Keijo!
    Uskollisesti jaksat meitä täällä tukea, Jumala sinuakin siunatkoon. Sain kotipostiinikin pitkän kirjeen ja sekin rohkaisi, mutta hyvä on että tänne blogiinkin tulee palautteita, ei tarvitse niin paljon miettiä kirjoittaako asiaa vai pitäisikö lopettaa?
    siunaten täältä Suomen puolelta!
    Herra on Hyvä meitä kaikkia kohtaan kaikkialla maailmassa!

    Tykkää

  3. Luin eilen taas blogikirjoituksesi heti kun se tänne taivaalle ilmestyi. Istuin juuri sopivasti tietokoneeni ääressä ja facebookiin tuli linkki tänne.
    Tämä Blogitaivas on kyllä usein virkistänyt kirjoituksineen minua. Keijon kanssa olen samaa mieltä että täällä tulee siunatuksi kun käy lukemassa kokemuksistanne.

    Nyt tämä Tuulikin kirjoitus sai aikaan sen että piti mennä pianon ääreen kun tuo laulu jonka sanat kirjoitit loppuun, alkoi soimaan sisälläni. (ja soi jälleen tätä kirjoittaessani) Olen ihan pienestä tytöstä saakka soitellut hengellisiä lauluja pianolla. Kun isä osti pianon ja opettelin soittamaan, hän osti minulle Koraalikirjan ja opettelin siitä virsiä soittamaan, Usein isä tuli viereen ja lauloi mukana. Isällä oli omat lempivirret joita hän halusi laulaa.

    Eilen siis menin pianon ääreen ja sieltä se laulu löytyi ”sormista” ilman nuotteja, tuo niin tuttu ja rakas laulu: Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan; Lapsi oma Herran Taivaan Kuninkaan, kruunun perin kerran valtakunnan saan.

    Tuo toinenkin laulu, Hilja Aaltosen Saanko kerran lunta valkeemmaksi löytyi koskettimista sekin, tuttu laulu jo vuosien takaa. Olisiko Juhani Eriksson sitä laulanut jollain kasetilla, en ole ihan varma.

    Siinä soitellessani sitten monta muutakin laulua, virkistyin kun olen ollut väsynyt jo monta viikkoa. Sain kokea oman yksinäisen pienen taivashetken ja tuli hyvä mieli ja kiitos nousi sydämestä Taivaan Isälle.

    Tuulikille sanon, älä lopeta kirjoitteluasi jatka vaan edelleen. Sinulla on taito rohkaista ja antaa ajattelemisen aiheita lukijoille.

    Liked by 2 people

  4. Rakas vieras! Kiitos.
    Kyyneleet silmissä ensiksikin luin kommenttiasi ja sitten tämä kaunis laulu ja – lapset. Kaikki kohdallaan. Lapset ja eläimet yhdessä koko luomakunnan kanssa ovat sydämeni asia.

    Tuo mies tuossa ylhäällä, onkohan hän mainitsemasi, minä kuuntelin hänen laulavan eräänä päivänä, mutta on huono niminuisti! Ihanasti lauloi.

    Liikuttavaa kuulla kuinka blogiteksti sinuun vaikutti, on ihana lahja tuo että voit soittaa! Tyttärenikin sai lapsuudessaan pianotunteja, oli lahjakas mutta sitten lopetti, syitä oli ylipääsemättömiä hänen mielestään. Minua se aikani suretti kun rakastan pianomusiikkia, mutta elämässä on luovuttava niin monesta asiasta. Taivaassa sitten lauletaan ja soitetaan 🙂 !!!

    Keijo on jo kauan kirjoitellut tuolta naapurimaasta 🙂 siunausta todellakin hänellekin, hän jaksaa kannustaa ja olla aina positiivinen. Sitä me tarvitsemme kaikkien elämän kolhuihimme! Herramme sinuakin vahvistakoon! Ja meitä kaikkia. Kiitos kauniista sanoistasi!
    Taivashetkiä toivottaen! 🙂

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s