Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Antautumista

11 kommenttia

Istun olohuoneessamme ja poden olkapäävammaa. Ulkona paistaa aurinko ja hiihtokeli olisi mitä parhain. Harmittaa, mutta vain harmittaa, sillä asiat voisivat olla pahemminkin.

Kaaduin kolme viikkoa sitten murtomaasuksilla Kuusamossa, Pyhävaaran laskussa pahasti ja oikea olkapää meni sijoiltaan. Vanhana hiihtäjänä en osannut arvata lähtiessäni laskuun, että karvapohja l. skinpitokarvalla varustettu suksi voisi takertaa kovassa vauhdissa johonkin ladulla, joka muuten oli hyvässä  kunnossa. Mutta niin vain kävi, että toinen suksi nappasi hieman kiinni ja sitten mentiin. Mitään ei voinut tehdä. Vauhtia oli paljon ja tajusin vain pari kolme kovaa iskua kehooni ja sitten lojuin rähmälläni ladulla.

Paikalla oli heti muutamia venäläisiä turisteja, jotka kysyivät englanniksi tarvitsenko apua. Härmäläisenä miehenä kokosin romujani ja ylpeyttäni lumesta ja vastasin, että ei tässä mitään apua tarvita. Päänuppi oli sen verran sekaisin, että meni hetki ennenkuin tajusin naamani olevan veressä ja oikea käsi ei totellut kunnolla. Kipu oli olkapäässä melkoinen.

Pian vierelle laski mies, jonka kanssa olin jutellut aikaisemmin ja hän ehdotti heti hätäkeskukseen soittamista. Totesimme,  olkaluun olevan pois paikoiltaan ja myöhemmin sairaalassa totesin, että yrityksemme vetää sitä paikoilleen oli oikean suuntainen mutta tuhoon tuomittu yritys. Luu oli hypännyt niin tiukkaan olkanivelen taakse,  ettei ongelmaa ensin erottanut röntgenkuvistakaan kunnolla.

Jouduin myöntymään siihen, että apua tarvitaan paikalle  ja pian nökötin tienposkessa odottamassa ambulanssia.  Ensin saapui paikalle Rukan paloasemalta ensivasteauto ja pääsin lämpimään 15 asteen pakkasesta ja pian tuli myös ambulanssi. Harmikseni en nähnyt tämän jälkeen kyseistä miestä kiittääkseni häntä avusta.

Kokemus avun soittamisesta oli merkillinen. Istuessani ambulanssissa tajusin oman avuttomuuteni ja että en voi millään tavalla vaikuttaa siihen mitä minulle tapahtuu seuraavaksi.  Vähitellen minulle alkoi  selvitä myös se miten varjelus oli ollut matkassani. Tuosta vauhdista olisi voinut käydä paljon pahemmin. Nyt sain kävellä ambulanssiin!

Päätin hyväksyä oman avuttomuuteni ja kiittää Jumalaa että olin hengissä. Tiesin että olkapäässä voisi olla hyvinkin vakavia vaurioita mutta paria naarmua kasvoissa lukuunottamatta olin kunnossa. Antautuminen tuohon avuttomuuden tilaan antoi rauhan ja hätäännys väistyi pois mielestä.

Iltapäivä ja ilta kului Kuusamon terveyskeskuksessa, taksissa ja Oulun yliopistollisessa sairaalan päivystyksessä. Lääketipan laitto hieman helpotti kipua ja muutenkin pötköttely sängyllä helpotti. Röntgenkuvia otettiin vähän joka kulmasta ja lopulta tuijotin riskinoloista miestä sänkyni päässä. Tiesin että tämä kohtaaminen tulisi olemaan kivulias. Olkapään paikalleen laitto oli kova operaatio koska hiihtolenkin ja pakkasen puremat lihakset olivat kiristyneet ja jumittaneet olkavarren tiukasti paikalleen. Pitää antaa täysi tunnustus lääkärille ja mieshoitajalle kärsivällisyydestä ja periksiantamattomuudesta, sillä lopulta lääkkeiden ja fyysisen voiman avulla lihakset antoivat sen verran periksi, että luu luiskahti paikoilleen.

Kaiken tämän keskellä juttelin ihmisten kanssa. Omat poikani olivat tuoneet Kuusamon terveyskeskukseen minulle kuivia vaatteita ja matkalaukussa oli ollut päällimmäisenä Profiden paita jossa lukee isolla Jeesus on Herra. Tämä paita päällä siis möllötin selälläni päivystyksessä. Se päällä oli jotenkin luontevaa puhua ihmisille varjeluksesta ja suojelusenkeleistä. Jostain sain voimaa siunata ääneen melkein jokaista ihmistä, jonka kohtasin ja sanoa jotain rohkaisevaa. Parasta oli että kukaan ei pannut pahakseen, olin ilmeisesti niin pahassa jamassa muiden silmissä, että se sallittiin. Se, että autettava tarjoutui rukoilemaan ja siunamaan puhutteli ihmisiä.

Kun näin jälkikäteen mietin omaa oloani niin se rauha, joka ambulanssissa laskeutui ylleni oli samanlaista rauhaa, jonka koin nuorena kun ensimmäisen kerran olin seurakunnan nuortenillassa ja päätin, että jään tänne.  Vain Pyhä Henki voi antaa sellaisen rauhan.

Oma avuttomuuteni pakotti antautumaan ja pyytämään apua. Samalla se oli antautumista myös Jeesukselle. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Tämä avaa tien Pyhälle Hengelle ja näin Hän alkaa toimia ihmisen kautta. Jumalan edessä meillä ihmisillä ei ole Hänelle mitään tekoja annettavana, ei hyviä eikä pahoja. Ainoa mitä meillä on annettavaa on oma itsemme ja koko elämämme.

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

11 thoughts on “Antautumista

  1. Otan osaa!
    Olinhan itse samassa tilanteessa viime elokuun puolessa välissä kun tulin lentäen pyörätuoliluiskalta tantereeseen kovassa vauhdissa, tuoli päälläni. Luulin että käsi oli poikki kun ei voinut yhtään liikuttaa ja kipu oli kauhea. Siitä hetkestä kun pääsin jotenkin, avustettuna, takaisin tuoliini ja autolla sairaalaan (ei helppoa kun jalat ei kanna ja oikea olkapää täysin sijoiltaan) olin päivystysosastolla 9 – tuntia, yöllä vasta kotona.

    Meidän upouudessa sairaalassamme on huippu röntgen ja tilanne havaittiin kyllä heti, mutta avun saanti kesti kauan ja ensin koetettiin venyttämällä painon kanssa ja tuskaa oli. Lopulta tuli asiantuntija lääkäri, nainen, joka antoi päivystyksen kuulla kunniansa.!

    Ei se olkapää mennyt kuin vasta kolmannella yrittämällä paikoilleen, mutta siihen loppui kipukin, oli se ihmeellistä. Neljättä viikkoa kantositeessä ja lähes liikuttamatta. Oli sentään toinen käsi.

    Aikaa on kulunut, mutta ei ole olkapää täysin parantunut, musta kylki kuitenkin. En tiedä mistä johtuu, siitäkö että liikun käsin? En ole jaksanut lähteä tilannetta selvittämään.

    Siunausta ja kärsivällisyyttä sinulle Tapio. Antoivatko jotain määräaikaa jolloin pitäisi olkapään olla kunnossa?

    Tykkää

    • Tiistaina käyn Oulussa jossa kättä kuvataan. Tänään on ollut hyvä päivä ja käsi lähes kivuton. Ihmeellistä parantumista koko ajan. Mutta en silti uskalla vielä kaikkea tehdä kädellä kun selvästi joissain asennoissa tuntuu kipua. Hulluinta on että äsken poika tuli tietokoneensa äärestä ja kertoi että joku hänen ystävistään oli sanonut, että hänen jääkiekkojoukkueensa huoltajista oli yksi kertonut Kuusamossa auttaneensa ladulla miestä jolla oli mennyt olkapää sijoiltaan. Auttajanikin löytyi ja sain poikien välityksellä kiittää avusta. Pojatkin oli ihmeissään kuinka tämäkin asia selvisi. Jumala on ihmeellinen

      Liked by 1 henkilö

  2. Lienetkö Jumalan lempilapsi 😉 ?
    Ainakin siltä kuulostaa, ja sinua tarvitaan kaikissa vastuissasi ja seurakunnan rakentamisessa, olet tärkeä! Varmaan kuitenkin ”saikkua” koulutöistä.

    Minulta kiellettiin käden liikuttaminen, varsinkaan sitä ei saanut nostaa yhtään? En olisi pystynytkään.

    Ajattelin yöllä kun rukoilin, että onneksi sinulla on varmaankin erinomainen fyysinen kunto, se edesauttaa parantumistakin.
    Jumalan ihmehän tuokin auttajan löytyminen on!

    Kaiken kaikkiaan, sinun kohdallasi ainakin, ” ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin”! Niin kliseistä kuin onkin. Jaksoithan rukoilla toistenkin puolesta. Meillä on sellaiset toisistaan eristetyt ”kammiot”, emme näe toisamme, mutta jonkin verran kuulemme, vaikka kuuloeritystäkin on, hyvin yksityistä.

    Minä olin tuntien tuskien jälkeen niin onnellinen olkapään mentyä paikoilleen että kysyin lääkäriltä ”oletko sinä enkeli, minä näen sinut sellaisena ?” Sellaisena hänet koin ja toivotin hänelle runsasta Jumalan siunausta! Olin toki kipulääkkeitten vaikutuksen alainen, kolmea eri lääkettä ruiskeena. Aika harvoin hän varmaankaan tuollaista palautetta saa.

    Voit kuitenkin kirjoittaa?

    Jumala kaikessa rakkaudessaan ja armossaan sinua lohduttakoon ja auttakoon pikaisesti paranemaan! Siunaten!!

    Tykkää

    • Olin yhden päivän sairaslomalla hiihtolomaviikon päälle, eli viikko oli saikkua. Käsi kantositeessä ja buranan avustuksella olen käynyt töissä.
      Itselläni oli sama helpotuksen tunne kun käsi meni paikoilleen. Käsi määrättiin pakkolepoon muttakävin heti ensimmäisenä arkena oman työfyssarin luona kysymässä apua ja neuvoja. Hän teki tukiteippauksen olkapäähän ja se helpotti oloa ja piti olkapäätä oikeassa asennossa.

      Tykkää

  3. Vielä kerran!
    Pakko sanoa että maaseudulla asumisessa on puolensa, hyvin hoidettu, kerrassaan :)! Ihmisarvo kunniassa ja olethan nuorehko ja hyvä kuntoinen, onneksi olkoon.
    Et jäänyt tuleen makaamaan! 😉

    Tykkää

  4. Vitsit teillä on rankka elämä! Olen lukenut Tuulikin kirjoituksia järkyttyneenä siitä, mitä kaikkea hän onkaan joutunut käymään läpi. Ja edelleenkin – kaiken kokemansa jälkeen – hän luottaa Luojaansa ja ylistää Häntä kaikissa kirjoituksissaan. Ja sitten Tapio. Mitkä olosuhteet – kipujen keskellä sairaalan vuoteella. Ja siinä hän sitten evankelioi ja siunaa kohtaamansa ihmiset! Ymmärrättekö, että käytöksenne ei ole lainkaan luonnollista?

    Liked by 1 henkilö

    • Myönnän, ei olekaan. Kirjoitettuna tuntuu vielä hullummalta. Luonnollisesti yliluonnollista on hyvä sanonta. Mutta jokaisen polku menee Jumalan aikataulujen ja kutsun mukaan.

      Liked by 1 henkilö

      • Juuri näin Tapio!

        Ei meille tapahdu mitään Jumalan tietämättä ja sallimatta, jokaisella oma tiensä ja tarkoituksensa!
        Tämän myöntäminen ja ymmärtäminen auttaa jaksamaan ja ihana Jumalan Pyhän Hengen tunteminen omassa arjessaan! Siinä kuinka Herra itse on läsnä juuri silloin kun on hankalinta, ja niin kuin sinunkin tapauksessasi, sinua käytti/ käyttää oman nimensä kirkastamiseksi!!!!

        Ja kuten olen usein tullut todenneeksi, minulla vielä hyvin moneen muuhun verrattuna, alkaen Raamatun henkilöistä lähtien tähän päivään.

        Kun kuljemme Jeesuksen kanssa kaikella on tarkoituksensa – sittenkin.
        Jumalan tiet, luonnollisesti yliluonnollisia!
        Kiitos Herralle.
        Ihmeellinen on Hänen armonsa meitä kaikkia kohtaan! Siunattua pääsiäisviikkoa.

        Liked by 1 henkilö

    • Voi, Kiitos! Samantien juoksija! Ei ole muuta mahdollisuutta, Jumala on rakkaus ja armo, Hän on kaikki mitä minulla on! Hänessä on Usko ja Toivo, koko elämä, mitä olisikaan ilman häntä, ei mitään!
      Ole siunattu, niin kuin oletkin! Armollista ja hyvää Pääsiäistä! Hän Elää, Jeesus!

      Liked by 1 henkilö

  5. Kävin eilen Oulussa. Röntgenkuvia taas nappailtiin ja tapasin ortopedin. Ensiavun röntgenin kuvien perusteella epäillyistä murtumista oli nyt näkyvissä vain pieni painauma luussa, joka ei elämää haittaa. Liikeradat kädessä on hyvät ja saan käyttää kättä kunhan vielä viikon varon voimakkaita kiertoliikkeitä. Yleensä neljä viikkoa on aika kun pitää olla kantoside mutta se sain jättää pois. Fysioterapeutti antoi jumppaohjeita ja antoi luvan kevyeen hiihtelyyn. Yes! Pääsiäisenä pääsen sittenkin ladulle!
    Kotona lukiolainen kommentoi uutisia: ”Ihme, oikea ihme!” Ja onhan se. Kirurgi joka katsoi ensimmäiset kuvat ja oli repimässä kättä paikoilleen sanoi että voi olla tarpeen leikkaus koska harvoin tuon tyyppisen vamman ja tärskyn jälkeen vauriot olisivat pienet.
    Oli miten oli, käden puolesta on rukoiltu mutta esirukousta puolestani on ollut koko ajan ja varjelusta on ollut mukana jo tapaturmassa. Täällä maailmassa kuljettaessa on aina vaarat ja onnettomuudet mahdollisia kaikille. Uskon kohde, Jeesus on läsnä koko ajan ja siinä on meidän voimamme ja kestävyytemme. Ei ihmeissä ja merkeissä.
    Nyt mieli on kiitollisuutta täynnä.

    Liked by 1 henkilö

  6. Hyviä uutisia sinulle! Hyvä kun kävit kertomassa! Tämä oli tärkeää, jatketaan nyt vielä vähän. Jos vaikka joku muukin on, tai joutuu samaan tilanteeseen, saa vertaistukea. Olemmehan samaa ruumista Herrassa! Yhden kärsimys koskettaa koko seurakuntaruumista. Tulee esiin tuossa kun mainitset rukouksen.

    Sama asia oli minullakin että epäiltiin myös murtumaa ja ortobedin piti jälkeenpäin ottaa yhteyttä, mutta mitään ei sittemmin kuulunutkaan.
    Kun kipu ei hellittänyt yms. tilasin ajan terv.keskukseen, siellä todettiin näiden kestävän täysin terveilläkin ihmisillä parantua yllättävän kauan, että odotellaan nyt vaan.

    Allekirjoitan siis tuon kaiken minkä tässä kerrot! Aivan tuota myöten että harvoin paranevat täysin entiselleen ja operaatioita yleensä tulee tehtäväksi.

    No tämä tästä. Jos omalla kohdallani näin on hyväksi nähty ettei kropassani ole yhtään tervettä jäsentä ja kipu jatkuva niin kerran se hellittää. Siinä on toivo.

    Ja lopuksi, taas juuri niin kuin toteat Tapio, elämämme ei ole suurissa ihmeissä vaikka niitäkin saattaa joskus olla, vaan Jeesuksen kokoaikaisessa läsnäolossa elämässämme.! Suurin Ihme on jo se että elämme.
    Jeesuksen elävä läsnäolo elämässämme on suuri kiitosaihe ja siinä on hyvä olla.

    Omalla kohdallani olen usein sanonut että pahemminkin voisi olla ja – voi vielä ollakin, jos tässä kovinkin vanhenen. Olen paljon nähnyt kärsiviä ja kärsimystä ja osaan olla kiitollinen omasta osastani, – niin todella paljonkin pahemminkin olisi voinut olla.

    Oikein hyvää jatkoa ja täydellistä paranemista sinulle ystävä! Jeesus kanssasi!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s