En ajatellut tänään kirjoittaa mutta eilisen ihanan illan jälkeen jonka vietimme kappelillamme kuunnellen efesolaiskirjeen opetusta, sain herätä valoisaan aamuun! Ihania nämä aurinkoiset päivät joita nyt on jokunen jo ollutkin. Mitään kovin selkeää tekstiä ei mielessäni ole, vain ajatuksia joita olen mietiskellyt näinäkin päivinä. Kaiken lisäksi keskiviikkoisin on ”vapaa päivä” voin siis tehdä mitä haluan, eli kirjoittaa, se on luxusta ;). Siksikin kun oma Pappimme taas kertaalleen rohkaisi meitä sanoen jokaisella olevan oman armolahjansa ja tehtävänsä seurakunnassa, ja että sen tarkoitus on palvella seurakuntaa. Ja niinhän se Raamatussakin on.

No, minulla ei enää ole muuta kuin tämä taivaallinen blogi – ja rukous. Olen kuitenkin aina kirjoittanut ja rakastanut kirjoittamista, silloinkin kun vielä muuhunkin pystyin. Minä uskon että Jumala on tämän nähnyt ja rakkaudessaan antanut tätä tehdä!

Elämme nyt pääsiäisviikkoa joka herättää monia ajatuksia ja tunteita. Onhan vastakkain elämä ja kuolema. On pimeys ja valkeus. Raamattukin on vastakohtien kirja. Jumalallinen ja inhimillinen yhtä aikaa. Realistinen ja käsittämätön.

Tänä aamuna ajattelin sitä suunnatonta joukkoa joka kerran tulee Jumalan Valtaistuimen eteen ja on kuin suurten vetten pauhu! Kuinka siitä selvitään ja kuinka kauan kestää ennen kuin jokaisen asia on käsitelty? Sitten tajusin että siellä missä ollaan Jumalan Valtaistuimen edessä, ei ole enää aikaa, siellä kaikki on erilaista, sitä käsittämätöntä. Kuolema on meillä täällä läsnä, mutta sieltä siirrytäänkin ikuiseen elämään. Täysin käsittämätön on se tila, niin kuin on ihmisymmärrykselle Jeesuksen ylösnousemuskin, sitä ei käsitä, mutta se onkin uskon asia!

Kirjoitin aiemmin kiusauksista. Ikääntyvälle, minulle, kiusaus on siinä että nuoruuden synnit muistuvat mieleen. Ei auta vaikka 44 vuotta on halunnut elää ilman tekosyntejä Jumalan armosta ja siitä rakkaudesta joka itseni ja Jeesukseni välillä on ja Pyhän Hengen auttamana.

Se mitä Jeesuksen tehtäväksi oli tuleva tässä maailmassa ihmisten hyväksi ja joka toteutui noin 2000 vuotta sitten hänen maanpäällisen aikansa lopussa, on niin vaikea ymmärtää että heikkoina hetkinä usko tulee koetelluksi! Pääsenkö minä sinne jossa Hyvyys, Rakkaus ja Anteeksianto asuu?  Jonne Jeesus on mennyt, Jumalan Sanan mukaan, valmistamaan myös minulle sijaa!?

Tähän ikään jo tietää jonkin verran siitä mitä ihmisenä oleminen on ja että usko tulee koetelluksi. Onneksi ei tarvitse olla yksin, ei silloinkaan kun on yksin.

Tässä on se kyynelten paikka! Hyvän ja armollisen Jumalan teko ja kaiken kattava rakkaus ja armo, se käsittämätön. Tässä se pimeyden ja Valon Kirkkauden raja. Tässä JEESUS! Ihmisen murtuminen Jumalan ihmeellisen hvyyden koskettamana. Niin paljon olisi sanottavaa johon eivät sanat riitä. Niin paljon kiitosta ja tarvetta ylistykseen että sydän pakahtuu, eikä tiedä kuinka tarpeeksi voisi nöyrtyä. Liian suurta, liian käsittämätöntä ja kuitenkin on uskottava, Se OnTotta!

Ainakin sata kaunista laulua olisi tarjottavana joita Pyhä Henki on henkeyttänyt ja ihmiset yrittäneet sanoihin ja säveliin purkaa. Mutta jos sallit ehkä ainakin yksi pieni runo Hilja Aaltoselta!

” Kivien alla, varrella tieni, kasvoi kukka sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni, mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista, läheltä katson, ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni, ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni, kätkössä heinän ja sammalten.
Puuttuu terveys, läheisten suku, matkavaatteena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään, katselen kauneutta kukkasen.
Nöyränä siinä, tietämättään, johtaa henkeni taivaalliseen.
Kärsimysteni maassako vasta, opin uutta ja arvokasta.”

Ja vielä lopuksi kuitenkin, siitä uskostakin  ja toivosta jonka pääsiäis sanoma meille tuo, Paavo Virtasen hengellisen laulun sanoin:

” Kirkas aamu pian koittaa jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton kaiku sielussa soi. Meille kertoen Voiton Jeesus matkaamme toi! Taivaskotihin johtaa kaita elämän tie. Herra lastansa kohtaa kantain perille vie. Täältä katseeni nostaa ylös vuorille saan. Sieltä sieluuni hohtaa Valo taivahan maan. Oi, nyt taivaisen saaton nään mä riemullisen. Jeesus nimessä voiton saivat voimallisen. Heidän kanssansa astun maahan kirkkauden. Silloin perille saavun joukkoon voittajien.”

Vaikka vielä on edessä kiirastorstai ja pitkä perjantai.
Hän Elää, Jeesus! Ikuisesti aamen.
Siunattua Pääsiäistä!