Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tuomaat

8 kommenttia

Jokainen meistä, suurinkin uskon sankari, kipuilee oman uskonsa kanssa. Kipuja on monia. Joku epäilee sitä, onko varmasti pelastettu, joku omaa uskonsa kestävyyttä, joku uskonsa  määrää. Joku taistelee koko asetelman järkevyyden ja todenperäisyyden kanssa ja pelkää uskovansa varmuuden vuoksi. Joku on vain väsynyt tavoittelemaan yhä suurempaa Jeesuksen ja Jumalan läsnäolon tuntua. Kiusaukset ja vanhan minämme varjot pyytävät oikeutta palata elämäämme ja lannoittavat tuota epäuskon kryytimaata. Olemme uskomme kanssa kuin kissa, joka jahtaa omaa häntäänsä.

Tänään on pitkäperjantai ja ajatus siirtyy väkisinkin ristin mieheen. Jeesus oli sanonut omista kivuistaan ja peloistaan huolimatta  Isälleen, tapahtukoon sinun tahtosi. Hän ei epäillyt Getsemanen kuutamossa Isäänsä, kun hän toivoi maljan menevän ohitseen, eikä hän epäillyt ristillä Jumalan tarkoitusperiä huutaessaan, ”Miksi minut hylkäsit”. Hän rukoili ja huusi sitä tuskaa, joka syntyy kun joutuu eroon Isästä, kun suhde Jumalaan on poikki.

Suurin synti, jonka hän otti kantaakseen, oli eromme Jumalaan. Ristin tapahtumissa piirtyy tarkka kuva kolmiyhteisestä Jumalasta, Ihmisen poika joutuu hylätyksi ja hän heittäytyy Isän käsiin tietäen että Pyhä Henki tulee herättämään hänet kolmantena päivänä.

Usko on paradoksi, jossa uskovan omalla toiminnalla tai epäilyllä ei ole vaikutusta siihen suhteeseen jonka Jumala tahtoo luoda. Jumala teki kaiken valmiiksi kerralla kaksituhatta vuotta sitten. Silloin koko ihmiskunta armahdettiin ja  ihmisen ainoksi  tehtäväksi jäi ottaa vastaan Jeesus ja sen jälkeen Pyhä Henki tekee lopun työn. Ainoa asia jonka voimme tehdä on sanoa, Jeesus on Herrani! yksinimiTänään on hyvä päivä lakata jahtaamasta omaa häntäänsä ja keskittyä Jeesukseen. Sanoa, ota Jeesus sinä tuo kaikki epäily ja murhe huolehdittavaksesi ja anna minulle sinun rauhasi.

 

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

8 thoughts on “Tuomaat

  1. hiljainen viikko
    tuomaan evankeliumi
    joosef vai david
    messiasta palvotaan
    tai vasta odotetaan

    Tykkää

  2. Hyvää pitkäperjantaita, Tapio!

    Täällä yksi häntäänsä jahtaava kissa: Tänäänkin keskittynyt enemmän omiin puutteisiinsa ja vikoihinsa kuin kaiken täyttäjään. Kissa, jolla on taipumus yrittää piiloutua Omistajaltaan pimeisiin loukkoihin, vaikka sisällä polttaa kaipuu valoon ja Omistajan luo. Hännän jahtaaminen on kuitenkin jostain kumman syystä alkanut tympiä. Sisällä hiertää kysymys: ”Voisikohan sitä elää toisinkin?”

    Kirjoittamasi lause puhuttelee: ”Usko on paradoksi, jossa uskovan omalla toiminnalla tai epäilyllä ei ole vaikutusta siihen suhteeseen, jonka Jumala tahtoo luoda.” Asia kuulostaa kamalan tutulta, mutta en ole välttämättä sisäistänyt sitä (vaan olen jatkanut hännän jahtaamista, vaikka välillä ristin juurella käväissytkin). Itseasiassa lause on niin radikaali, että sen sisäistämisellä saattaisi olla elämää mullistavia seurauksia. Siksi on pakko vaivata sinua muutamalla jatkokysymyksellä:

    Seisotko kirjoittamasi lauseen takana: Onko todella niin, ettei Jumalan rakkaus ole riippuvainen omista teoistani tai ajatuksistani? Haluaako Hän edelleen luoda kanssani suhteen, vaikka epäonnistuisin ja tekisin syntiä? Olenko Hänelle arvokas, vaikka olisin niin uupunut, etten jaksaisi enää suorittaa mitään enkä olla hyödyksi kenellekään? Juuri nyt koen olevani hyvin uupunut, eikä minulla ole tuottavana ristin juurelle kuin syntini, kipuni ja nääntynyt sydämeni. Uskallanko kohottaa katseeni Häneen ilman hylätyksi tulemisen pelkoa? Ottaako Hän minut vastaan näin köyhänä ja saastaisena?

    Liked by 1 henkilö

  3. Vastaan aluksi parilla raamatunkohdalla vaikka se ei ole kovin tapaistani. Kohta on kuitenkin aivan olennainen jotta voisi olla tervettä uskoa. Ne on kirjoittanut Johannes, joka sai nuorukaisena kulkea Jeesuksen matkassa ja sai nähdä ja tehdä sitä kaikkea mitä Jeesuskin.
    Ensin 1. Joh 1:9 ja perään 1. Joh 2:1-2
    Olen käynyt itse läpi sellaisen myllyn jossa nuo kaikki eri epäuskon kivet ovat pyörineet mukana, Jumala oli kärsivällinen ja uskollinen. Armo oli ja pysyi. Lopulta käsitin että armo on kertakaikkinen juttu joka on tapahtunut silloin Golgatalla. Omat tekoni ja se että en tunnustanut itselleni että jokainen asiani kuuluu Jeesukselle estivät minua itseäni kokemasta Jumalan rakkautta koko ajan.
    olin kuin laskuvarjohyppääjä joka ei suotunut päästämään koneen ovesta irti vaikka oli jo ulkona.

    Eli jos pääsisimme ristinjuurelta katsomaan aikaa eteenpäin niin silloin en olisi vielä syntynyt ja siitä huolimatta syntini olisi jo annettu anteeksi. Tässä ja nyt istuessani koneen äärellä tajuan että myös minun huomiset syntini on myös annettu anteeksi.
    Kyse on siitä että mitä käsitämme sillä synnillä jonka takia Jumala uhrasi poikansa. Kyse on yhteyden katkeamisesta syntiinlankeemuksessa. Jeesus käyttää synnistä hepreankileistä sanaa het l. joka merkitsee muuria, väliseinää. Hepreassa on kuusi muuta synti sanaa ja niiden merkitykset ovat sitten meille suomalaisille tutumpia, niiden sisältö viittaa sitten elettävään elämään. Paljolti siihen miten suhtaudemme toisiimme.
    On eri asia tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen ja sitten elää tässä langenneessa maailmassa yhtaikaa syntisenä ja silti pelastettuna ja pyhänä. En tahdo tehdä syntiä mutta joudun toteamaan että liha on heikkoa ja tekee sitä mitä Henki ei tahdo, kuten Paavali asian pukee sanoiksi. Käymme taistelua mutta se tärkein kamppailu on jo voitettu.

    Liked by 1 henkilö

    • Taas kerran kirjoituksesi ja tapaamieni ihmisten tuki auttoivat nostamaan katseen pimeydestä valoon. Miten voisin kyllin kiittää!

      Kristuksen sovitustyö, täydellinen anteeksiantamus ja armo ovat äärimmäisen radikaaleja ja mullistavia asioita. Niiden olemusta on vaikeaa ymmärtää inhimillisesti. Saati sitten antaa niiden olemassaolon läpivalaista oma elämänsä. Kaltaiseni pessimistinen suomalainen ajattelee, että jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. Mutta onneksi Pyhä Henki (ja blogitaivaan kirjoittajat) auttavat nousemaan pessimismistä uskoon: Se, mikä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, on sittenkin totta! Jeesus on totta! Jeesus elää! Ja Hän tahtoo viedä meidät syvemmälle tuntemisessaan. Syvemmälle rakkauteen. Armahtaa jopa tällaista väsähtänyttä ja reissussa rähjääntynyttä ihmispoloa! Se vaikuttaa liian hyvältä ja on sittenkin totta!

      Joten jatkossa aion tarrautua kynsin hampain armoon, Kristuksen sovinto työhön ja täydelliseen anteeksiantamukseen. Miksi tyytyisin vähempään kun voin omistaa koko evankeliumin Kristuksessa? En vielä ole sisäistänyt kaikkea, mutta vaellus Jeesuksen kanss onkin kuin tutkimusmatka. Oikein jännittää, mitä hienoa tämän tien varrelta vielä löytyy!

      Tykkää

      • Luen juuri Youversion -raamattusovelluksen lukusuunnitelmaa Takaisin lähelle Jumalaa. Tämän päivän hartaussisältö kiteyttää hyvin sitä, mitä olen käynyt / käymässä läpi. Joten liitän siitä palan tänne:

        ”Tätä matkasi vaihetta kutsutaan heräämiseksi rakkauteen. Tässä kohdassa alamme ajatella: “En ansaitse tätä.” Jumalan hyväksyntä tuntuu aivan liian uskomattomalta. Mutta Jumalan sanat ja teot ovat niin täysin päinvastaisia kuin mitä luulemme ansaitsevamme, että lopulta saamme havaita ihmeellisistä ihmeellisimmän asian: “Jumala rakastaa minua syvästi kaiken tämän jälkeenkin.”

        Huomaat, miksi sanotaan, että kotiinpaluuta seuraa henkinen köydenveto. Meillä on itsestämme vahva käsitys ja Jumalalla on toinen. Me näemme menneisyytemme täynnä epäonnistumisia ja häpeää, ja hän katsoo meitä rakkauden ja myötätunnon silmin sellaisena kuin olemme.

        Tästä syystä herääminen on valtava läpimurto. Tajuamme ehkä ensimmäistä kertaa, ettei meistä kukaan ansaitse saada toista mahdollisuutta, anteeksiantoa tai varsinkaan saada tulla rakastetuksi ilman ehtoja. Mutta me saamme! Sinä saat! Sinä et ansaitse niitä, mutta silti Jumala antaa ne sinulle.”

        Ajoittain tämä sisälläni oleva henkinen köydenveto on melkoista taistelua. Ja samalla, kun luovutan yhää enemmän elämäni osa-alueita Kristukselle, huomaan myös vastapuolen aktivoituvan. En ole aikaisemmin ollut niin tietoinen näkymättömästä maailmasta ja siinä käytävästä taistelusta. Onneksi Kristus on jo voittanut!

        Tykkää

  4. Luulen että Jumala haluaa meidän elävän normaalia ihmisten elämää jonka omistamme hänelle. Hän ei luultavasti tarkoittanut sitä että muutumme jotenkin omituisiksi kirkkobunkkereissa kyyhöttäviksi itsensäkieltäjiksi. Mutta silti hän antoi lähetyskäskyn, käskyn julistaa evankeliumia ja se taas laittaa siunaamaan ja puhumaan Jeesuksesta. On uskallettava elää ja silti olla Pyhä

    Liked by 1 henkilö

  5. Kyllä me kaikki olemme olleet Tomaita ja epäilijöitä mutta aina olemme voittaneet tuon vaaran ja kuinka kaunis toivo on taas syttynyt kun herran henki valtaa taas meidät niin kuin Daavidin ja olemme kiitollisia hyvän Isän huolenpidossa ja saamme jakaa uskoamme ympäriinsä armon avulla ,kiitos ja siunausta,keijo södertälje

    Liked by 2 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s