Jumalan ihmeellinen rakkaus, armo ja luonnon uskomaton väriloisto. Kuin koskaan ei olisi ollut näin kaunista syksyä! Kuin taivaan jalokivien loistoa nämä värit!

Lähdimme metsään tyttäreni kanssa, hän sieniä poimimaan joita sai yli oman tarpeen ja minulle tuli mieleen ystävä joka oli laittanut, muun viestinsä ohessa, tietoa sienimetsästä josta ei ollut löytänyt toivomaansa. Päätimme kotimatkalla käväistä viemässä osan saaliista ystäväperheelle. Josta sitten meille puolestaan tarjottiin heidän oman ryytimaansa tuotteita, perunoita ja porkkanoita, vaihtokauppa siis.

Tapasimme pihalla heidän molemmat poikansa. Nuorempi, joka tuottaa huolta ja tuskaa vanhemmilleen, tuli ulos ensin, tervehti, mutta ei jäänyt tutustumaan meihin. Kun toinen, aikuinen poika, tuli pihalle hän todisti ensisanoikseen olevansa ateisti! Kumpikaan poika ei tunnusta uskovansa. Kun en muistanut tämän vanhemman nimeä, sen paremmin kuin nuoremmankaan vaikka olen kuullutkin, sanoin häntä ”hallelujapojaksi”. Olen kuullut hänen laulavan aivan mahtavasti ”Cohenin” Hallelujan. Musikaalista sukua. Käväisemisemme vaihtui olemiseksi mukavassa ja mielenkiintoisessa seurassa.

Olimme rukoilleet metsästä lähtiessämme ja tunnelma pihalla oli hyvä ja rakentava, viihdyimme puolin ja toisin. Vaikka nimitin tätä nuorta miestä ”hallelujapojaksi” hän ei ottanut pahakseen vaan oli oikein kiva, ja ystävällinen, seurallinen ja huumorintajuinen. Kun hän hyvin varmana todisti ateisminsa koin vomakkaasti ikäänkuin Kaikkivaltias Jumala, kaikkine taivaallisine joukkoineen, olisi puhjennut hymyyn? Olin hämmästynyt tunteistani.

Kotimatkalla olin täynnä sisäistä iloa ja kiitollisuutta?

Kuin olisin leijunut ja minunkin sisimpäni olisi ollut yhtä hymyä ja ylimaallista hyvänolon tunnetta? Minulle tuli vahva ajatus siitä että Jumalalla on yllätys tälle ”hallelujapojalle”, ja jos niin on, hän tulee muistamaan kohtaamisemme ja olemaan ase Jumalan kädessä? En päässyt kotonakaan eroon tästä ajatuksesta päinvastoin. Ajattelin voivan vielä tulla uuden tilaisuuden jossa voin, tai joku muu, sanoa hänelle että Jumalan rakkaus häntäkin kohtaan on jotain sellaista mitä hän ei osaa kuvitellakaan. Kutsuin hänet kappelillemmekin eikä hän kieltäytynyt. Rukoilemme hänenkin puolestaan.

Ehkä joku nyt ajattelee mitä yritän sanoa, miksi tällaista kirjoitan? En tiedä, totuus kuitenkin on että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten tulevan tuntemaan Hänet itsensä, Pyhän kolminaisuuden, ja ottamaan vastaan sen pelastuksen jonka Vapahtajamme on meidän puolestamme kärsien valmistanut. Hän kutsuu jokaista ihmistä.

Jumalan kutsu on kauneinta ja ihaninta mitä ihminen voi koskaan kokea, vaikka se tulisi tuskan kautta, vaikka vaikeuksienkin! Ei kannata luovuttaa, ei lakata rukoilemasta omasta eikä toisten puolesta. Jumalan kutsu on kauneinta ja täydellisintä mitä olla voi. Kun ihminen vastaa Jumalan kutsuun hänestäkin tulee kaunis, niin kuin tämän ihmeellisen syksyn väriloisto, vertaansa vailla. Me olemme Jumalan kuvaksi luotuja, kauniita ja rakastettuja hänen ominaan. Nyt ja ikuisesti.

Halleluja kiitos Herran, suuren Voiton ruhtinaan. Halleluja kaikki valta Jeesuksen on kuninkaan! Seurakunta virran lailla päästä viesti valloilleen. Jeesus osti verellänsä. kaikki kansat omikseen.
Halleluja Vapahtaja kuoleman on voittanut. Halleluja nyt on toivo maailmalle koittanut. Kunniaansa Jeesus astui omillensa luvaten. Aina pysyn lähellänne Teitä siunaan, rohkaisen.
Hallelujaa juhlapöytä syntisille valmis on. Halleluja siinä saavat kaikki taivaan ravinnon. Isän luona Jeesus Kristus puolestamme rukoilet. Öin ja päivin ihmiskuntaa armollasi varjelet.
Halleluja kuningasten Kuningas  ja Herramme! Halleluja veljeksemme synnyit tänne luoksemme. Suuruuttasi taivaat soivat seurakunta kumartaa. Ylistäen valtiastaan, Voittanutta Karitsaa!