Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Särkyneenä

1 kommentti

Teräskin väsyy kun sitä aikansa vääntää ja rasittaa. Miten on sitten ihmisen laita, jonka Raamattu kuvaa savenvalajan tuotokseksi.

Kuinka usein kovetamme itsemme ja sanomme ”kyllä minä pärjään” Yritämme suorittaa työmme toisten ihmisten takia paremmin kuin jaksaisimmekaan. Entä sitten ihmiset jotka ajattelevat. ”Minä olen hyvä ihminen. Minä kelpaan kyllä Jumalalle koska en ole koskaan tehnyt mitään pahaa”. Mitä tapahtuu kun tällainen ihminen uupuu ja hänellä ei ole ketää kenen puoleen kääntyä. Hyvät teot eivät nostakkaan häntä pois uupumuksen pohjalta eivätkä ihmiset huomaa miten tuo hyvä ihminen hiljaa hiipuu.

Jo alusta asti kaikki on perustettu sille, että vain Jumala yksin on hyvä. Hän on se joka haluaa kantaa ihmistä. Jeesus on terapeuttimme, koska hän tuntee ihmisen ja on käynyt alempana kuin kukaan meistä. Hän tarjoaa meille rauhaansa ilman yhtään hyvää tekoa tai suoritusta.

Jeesus asetti meille esikuvaksi lapset. Raamatun kohdassa, jossa opetuslapset aluksi torjuvat tulijat ja toruvat äitejä on lohdullinen sanoma. Alkukielestä käy ilmi, että lapset ovat sylivauvoja. Ei siis ihme, että opetuslapset ovat torjuvia. Mitä vauvat hyötyvät Jeesuksen opetuksista. Jeesus kuitenkin nostaa sylilapsen esikuvaksemme.

Saamme olla Jeesuksen kannettavana luottavaisena kuin sylilapsi

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

One thought on “Särkyneenä

  1. usko rasittaa
    vääntää omaa elämää
    ei aina pahaa
    Jumala yksin hyvä
    oma tunto eksyttää

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s