Näinä menneinä päivinä on monta ajatusta/aihetta tullut mieleeni joista olisin voinut kirjoittaa… Nyt kun lopulta ryhdyn pyysin Herralta sanaa. Avasin Raamatun, kuten aina, kun aloitan. Luin toista korinttolaiskirjettä sen lukuja 11,12, 13.. Pöydälläni tässä vanha käännös. Näissä Paavali puolustaa itseään.
– Olen ollut herkillä muutenkin mutta tämä herkistää entisestään.

Minulla on kahtena päivänä viikossa filippiiniläinen avustaja ja kolmena suomalainen. Tämä filippiiniläinen on tullut 7 vuotta sitten tänne Suomeen alakoulu ikäisten 2 poikansa kanssa, mies oli täällä jo ennestään. Huomasin heti että tämä pienikokoinen, kaunis ja nuori nainen on aivan mahtava töissään. Hän puhuu huonosti suomea mutta on oppinut luonani koko ajan enemmän.

Hän on paljon yrittänyt kertoa elämästään kotimaassaan ja perheestään siellä. On uskomatonta kuinka alkeellista elämää he ovat viettäneet. Ovat uskonnoltaan katolilaisia ja tällä minun ”tytölläni” on 11 sisarusta. Äiti ollut aina myös synnytystensä välissä tienaamassa ja tämä lapsista kolmanneksi vanhimpana joutunut tekemään kaiken minkä yleensä äiti tekisi. Hänen vanhempi sisarensa on jotenkin sairas, siksi hän.  Juuri nyt perjantaina hän näytti kuvia millä tavalla he ovat tehneet mm. ruokaa – Hiilillä paistaen. Ei sähköä, ei mitään niistä koneista joita meillä on. Kasvattaneet oman ruokansakin aikaisemmin.

Hän itki kertoessaan kuinka kovaa elämä on ollut, toistellen ”anteeksi, anteeksi, anteeksi että itkee”. Minäkin itkin. Olen luvannut olle hänen ”suomi äitinsä” Hänellä on ikävä omaansa. Hän uskoo Jumalaan ja että hän vielä saa äitinsä ja isänsä täällä nähdä! Hän sanoi muutamaan kertaan: ”Jumala tietää” (milloin antaa äitin ja isän tulla Suomeen). Sen hän sanoi osoittaen taivasta ja hymyillen silmät kyynelissä. Mitään realistisia mahdollisuuksia siihen ei ole. Minä olen rukoillut hänen ja perheensä puolesta ja sen myös sanoin ja hän:”kitos, kitos, kitos Tuulikki”.

Miksi kerron tämän ja miksi tuo alku? Ehkä kerron koska tällä ”tytöllä” on suurempi usko kuin minulla ja oma uskoni minua surettaa kun ajattelen etten voi auttaa mitenkään taloudellisesti ja kärsin hänen kanssaan. Tosin meille on kirjoitettu myös:” Itkekää itkevien kanssa” ehkä se vähän edes helpottaa hänenkin suruaan.
Minun sydämeni, sieluni ja henkeni on aina siellä missä myötätuntoa kaivataan. Rakas on tämä tytär minulle.

Olen hänen aikanaan entistä enemmän ajatellut Jumalaa, ihmeellistä Jumalaa. Vaikka aina vain vähemmän pääsen mihinkään kotoani, niin Hän lähettää ihmisiä tänne. Ehkä voin kokea juuri tässä tarkoitusta kaltaiselleni elämälle.?

Todennäköisesti kauttani on kulkenut lähes kaikki ”uskonnot”. On ollut 3 Jehovan todistajaa, 1ortodoksi, 2 muslimia, 1 suitsukkeiden polttaja mietiskelijä, 1helluntailainen, ilmeisesti 1 judaisti ja nyt tämä katolilainen. Kaikista en ole tiennyt, enkä kaikkia enää muistakaan. Tänään ajattelin että kunhan aikaa kuluu voisinkohan mahdollisesti kysyä tältä tyttäreltä mitä Jeesus hänelle merkitsee? Jos, tulee oikea aika, nyt juuri se ei ole.

Joka tapauksessa, kun näitä kauttani kulkeneita ihmisiä ajattelen niin minun ei tarvitse edes sanoa mitään kun uusi ihminen astuu ovesta sisään. Kotini jo heti tekee sen, puhuu puolestani siitä uskosta josta minä elän, –  ja aina puheeksi tulee. Kaikkein vaikeampia ovat olleet Jehovan todistajat. Siinä joutuu koville.  – Ehkä siksi kovin koskettaakin Paavalin itseään puolustava puhe.

Ei tämä asia yksin nyt ole herkistämässä, on monta muutakin. Elämä on monen kohdalla uskomattoman julma. Me emme aina sitä tiedosta emmekä välitä tietääkään! Mutta hyvä olisi, voidaksemme entistä enemmän rukoilla todella kaikkinaista hätää kärsivien puolesta –  ja omasta puolestamme kiittää kaikesta siitä mikä meillä on Jumalan Armosta hyvin. Vieläkin, vaikka korjattavaakin olisi. Ja tulee enenevästi olemaankin.

Lohduttakoon meitä kuitenkin se Toivo joka meille Sanassa avautuu, Kirkkauden ja Jumalan Armon toivo ja usko. Toivo joka ei saata häpeään, vaan antaa jokapäiväisen leivän ja Ikuisen Tulevaisuuden Rauhan ja Rakkauden Valtakunnassa. Kiitos, Ylistys ja Kunnia Jumalalle!

” Anna sydän avara, anna sieluun tuulla. Silmille suo Valoa, anna korvat kuulla, että ihmisissä, hiljaa kärsivissä Sinut näkisin. Anna sydän avara, anna sieluun tuulla. Silmille suo Valoa, anna korvat kuulla, että Ihmisissä kaikkein lähimmissä Sinut näkisin”

” Kevät talven huikaiseva kirkkaus, kaikkialle tulviva valo, vastustamaton. / Ja me kaikki kaamoksen kurittamat nousemme yön sylistä,/ Päästäinen, oravan poika, perhosen toukka. Uudestisyntyneinä!
Talvilinnun reviirilaulukin pelkkää iloa. Kiitosta!”
Maaria Leinonen. ”Pohjoisen maan siunaus.”