Kahden aiheen paineessa oli vaikea löytää otsikkoa mutta vanhemmassa raamatunkäännöksessä psalmin 119 otsikko oli suurinpiirtein noin. Jää nähtäväksi kuinka onnistuu tai ei.?

Joka tapauksessa kyseisen psalmin jakeissa 54 ja 55 ovat sieluani innoittavat sanat jotka ovat kohdallani totta usein!
” Sinun käskysi ovat riemulauluni, kun asun täällä muukalaisena, Yölläkin minä muistan sinut Herra, minä tahdon alati noudattaa lakiasi.”  Vanhemmassa käännöksessä se on:” Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa. Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra ja minä noudatan sinun lakiasi”.

Öisin on hyvää ja autuasta kiittää ja ylistää Jumalaa, ymmärtää kuinka hyvä osa itsellä on verrattuna niihin joilla ei Jumalaa ole, tai omaa kotia ja sänkyä.
Minä todellakin heräilen öisin kun kipu herättää ja on tukala olo. Muutamia öitä sitten Jumala lohdutti tuolla riemulaululla. Sain Häntä kiittää ja ylistää, eikä ole ainoa kerta/yö. Tuona yönä oli juhlaa. Herra on hyvä.

Ja sitten toinen psalmista 118. ” Kiittäkää Herraa, sillä Hän On Hyvä, sillä Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”!  Olen vuosikausien jälkeen aloittanut Raamatun lukemiseni aivan alusta ja lukenut sitä nyt sivusivulta eilisestä perjantaista lähtien ja päässyt Joosuaan, jota vain vähän ehdin aloittaa.

Aika pitkä alustus tälle aiheelle, mutta kun luin vanhaa testamenttia niin varsinkin Mooseksen kirjojen 2, 3 ja 4 luku muistuttivat siitä kuinka Jumala on väkevä, Pyhyydestään joustamaton ja suorastaan pelottava. Noissa luvuissa Jumala sallii paljon väkivaltaa ja kuolemaa. Lait eivät tunnu loppuvan koskaan ja niitä on vaikea edes ymmärtää. Toisaalta hän pitää omiensa puolta lähes säälimättömästi. Ainakin niitten jotka pitävät hänen sanansa.

Herää ajatus, voiko tämä Jumala olla sama kuin uudessa testamentissa, mutta kyllä hän on.

Hän ei kuitenkaan tänäänkään tingi pyhyydestään. Hän on Pyhä! Ja sellaisena puhuteltava. Sellaisena pidettävä. Hän, ikuisesti oleva ei muutu. Hän on se sama Jumala joka kaiken loi! Sama, joka kirjoitutti vanhan että uuden testamentin. Hän joka antoi ainoan Poikansa ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, joutuisi kadotukseen. Hän turvamme ja lohtumme silloinkin kun emme sitä ansaitsisi.

Paavali kirjoittaa roomalaisille:” Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, ON TÄYTTÄNYT LAIN VAATIMUKSET!”  Ja jatkaa: ” Käskyt Älä tee aviorikosta, Älä tapa, Älä varasta, Älä himoitse, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan:” Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.”

Ja nyt asiaan, ellei se tuossa jo ole ja aika ankarasti. Kuka meistä pystyy rakastamaan lähimmäistään, saati kuin itseään?
Ei kukaan ihminen, mutta tahto meillä siihen tulisi olla.
Roomalaiskirjeen 14 luvussa on otsikkona Älkää tuomitko toisianne ja sitten 12-13 lukujen välissä vielä otsikko ”Heikon veljen tukeminen” ja siinä voisi olla myös sisaren. Varsinainen asia ikäänkuin kristallisoituu luvussa 15. ”Yksimielisyyden ylistys”.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, ei ole kahta samanlaista koko luomakunnassa. Ja tässä se vaikeus onkin.
Olisi hyvä jos meissä itsekussakin pääsisi kasvamaan Galatalaiskirjeen  5 luvussa mainittu Hengen hedelmä, edes jokin niistä ts. siitä. Niin vaikeaa kuin se onkin koska ” Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte”.  Hengen hedelmästä puhutaan kokonaisena, siis yhtenä hedelmänä jonka pitäisi toteutua Tässä: Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja i t s e h i l l i n t ä. 26 jakeessa sanotaan vielä ettemme saisi tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Palaan roomalaiskirjeen 15 lukuun. Tämä on niille jotka kokevat olevansa vahvoja!
Kysyn oliko heikkoja kohtaan lempeä Jeesus, vahva vai heikko?! Oliko Hän heikko kun kuoli ristille meidän tähtemme!? Ei ollut, ei edes silloin kun Getsemanen puutarhassa hikoili verta rukoillen Jumalaa, Isäänsä, kun ”veljet” nukkuivat.? Niin.

Minä en lue itseäni vahvojen joukkoon mutta kirjoitan tähän Paavalin sanat:” Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi HÄNEN PARHAAKSEEN, että Hän rakentuisi! Sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on”. …
”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Ja lopuksi vielä;” Jumala jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti. Niin että yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi!”

” Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje eikä karkoita ketään pois. Maan alimpiin paikkoihin astui, Hän kantaen ristiään Hänen viittansa verehen kastui. Repi piikit tuon puhtaan pään.
Vaan alas oi alemma vainen vei tuskien raskas tie. Sinne missä vain syntinen nainen ja ryöväri yössä lie. Kun kieltäjän kurjan hän kohtaa, ei vältä vaan luokse käy. Pyhä rakkaus silmistä hohtaa, eikä kostoa, vihaa näy.
Ja alemma vieläkin tulla Hän tahtois jos siellä ois, joku tunnolla haavoitetulla jotta korjata kurjan vois. Niin alhaalla ei kukaan kulje ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois.”

Uskollisuutesi Suuri on Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä perustus varma on Sinun armosi, Herrani mun. Suuri on Herrani, uskollisuutesi, aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon!
Kiitos Jumalalle!