Eilen illalla kun väsyneenä vihdoin kallistuin vuoteelleni tapahtui jotain mitä jäin miettimään.
Päätin kuitenkin unohtaa sen, mutta en näköjään voikaan? Lukija päätelköön itse onko tässä mitään järkeä.?

Huomasin nimittäin yht´äkkiä seisovanikin jossain pilkkopimeässä paikassa jossa oli vain yksi ainoa himmenevä valo. Ei edes taivas ollut valoisa. Taivas, niin?
Aistin raikkaan ilman ja tunsin olevani jollain metsätiellä kaukana asutuksista. Oli tyyntä, hiljaista ja pimeää, yhtä pimeää kuin luonnossa on loka – marraskuussa öisin.
Siinä missä seisoin oli muutaman metrin päässä yksi lyhty jossa oli hiipumaisillaan oleva valo.

En nähnyt muuta mutta minusta tuntui siltä että siinä oli hylätty auto jossa vielä antoi himmeää valoaan toinen niistä lyhdyistä. Mietin mitä se voisi kertoa. Miksi se oli tuotu tänne korpeen ja hylätty. Miksi se oli kallellaan ja miksi minä sitä katselin?
Auton ja sen lyhdyn tarina alkoi avata mieltäni.

Mietin oliko se ollut jollekin tai joillekin joskus tärkeä tai jopa rakas. Mitä se oli saanut ”elämänsä” aikana kokea, ketä kuljettaa? Oliko sitä kohdeltu hyvin vai huonosti? Kun näitä mietin ajattelin olenko minä se, joka sitä katselen vai Se?

Ainakin inhimillisten Sen ja ajattelin että voin olla samalla sekä Se että minä. Ja minun kävi Sitä sääliksi, kovin sääliksi. Sekin oli ollut joskus uusi ja joku oli sen halunnut. Se oli saanut elää Ehkä hyviäkin hetkiä ja kokea hiukan iloa, mutta pääasiassa Se oli vaan tehnyt mikä sen tehtävä oli…
Ja nyt se oli hylätty jonnekin korpeen lähes tiettömään maisemaan ja Se teki loppuaan. Siinä paloi vain yksi himmeä lyhty eikä sitä kukaan enää muistanut eikä kaivannut? Vai muistiko?

Sitten en enää jaksanut minäkään enempää tätä ajatella, joten, En Tiedä miksi tämän kirjoitan? Voi olla että joku tarvitsee tai muuten vaan? No, minkä kirjoitin, sen kirjoitin, mutta luin myös Sanaa koska en osaa kirjoittamista aloittaa ilmankaan. Minulle aukesi Jeremia profeetan kirja ja luin sitä liikutuksiin asti ja lopetin sen lukuun 29 etenkin jakeet 10-14. Muistan että olen ennenkin näitä jakeita tarjoillut kuten kolmattakymmentä lukuakin. – Ja minua järkyttää.

Miten se aiheeseen liittyy? No mitä enemmän lukee ehkä se voi liittyäkin sillä luvussa 31 jakeessa 3 kirjoitetaan:” Kaukaa ilmestyi minulle Herra, ja sanoi: ”Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt SINUA PUOLEENI ARMOSTA!”

” Jumalan Virta nyt kuohuu Armoa janooville. Niin Herran lupaus kuuluu Kaikille kaipaaville. Virrat, virrat ne armon Autuutta lohtua tuo. Runsaammin suo niiden tulla jokaisen lapsesi luo!
Jumalan virta nyt tulvii Taivaasta, oi, Jumalan Kunnes jo korpikin kukkii kauniina kuin morsian.  – Viirrat, virrat ne armon…..
Jumalan virta nyt kuohuu Henkeä Elämääkin Esteet sen Voimasta kaatuu Herättää kuollehetkin.-  Virrat, virrat ne armon…
Jumalan virta nyt kuohuu Vyöryen ylitse maan Sen mitä kansoilta puuttuu, Virta tää tuo tullessaan.-  Virrat, virrat ne armon…
Jumalan virta on täynnä Meille sen tulvia suo! Hengellä meidät nyt täytä! Virvoitus sieluumme tuo! Virrat virrat ne armon Autuutta, lohtua tuo. Runsaammin suo niiden tulla Jokaisen lapsesi luo”!!!

(Hengellinen laulu 1883 luvulta)
Kiitos Kaikkivaltiaalle ja armolliselle Jumalalle, Ylistys Pojalle, Jeesukselle Kristukselle ja Pyhälle Hengelle!