Lähestymme joulua ja sen Suurta Sanomaa.

Joulu koskettaa henkilökohtaisesti, juuri nyt aivan erityisesti. Laittoi ajattelemaan kahta erilaista todellisuutta. Kahta  elämää joista toisen voi kirjoittaa suurella alkukirjaimella ja toisen pienellä. On Elämä ja elämä. Ikuinen Elämä, joka syntyi jouluna meidän hyväksemme ja se elämä jota täällä hetken elämme.

On lohdullista tietää, ymmärtää, ja uskoa koettuna tosiasiana Jeesuksen Kristuksen syntymä Jumalan tahdosta meidän hyväksemme, juuri siinä että Hän, Jumalan ainoa Poika syntyi ihmiseksi, niin kuin mekin olemme syntyneet. Eli määrätyn hetken kuten mekin elämme, kärsi ja kuoli. Mutta nousi kuolleista ja Elää.

Me emme kuitenkaan samalla tavoin voi kärsiä kuin Hän, josta tuli meidän Vapahtajamme. Ja kuitenkin elämä täällä, lyhyydestään huolimatta on paljolti huolta, tuskaa ja kärsimystä.

Tänä aamuna ystäväni jonka olen tuntenut lähes 47 vuoden ajan on sairaalassa leikattavana syövän takia. Hän on minua 9 vuotta vanhempi ja lapsuudestaan asti kärsinyt monenlaista vaivaa. Mainitsen senkin, kun itsenäisyyspäivääkin 6.12 vietettiin että hän oli yksi niistä lapsista jotka vietiin Ruotsiin sotalapsina.

Hän oli siellä niin pitkään että unohti suomenkielenkin, ummikkona meni ja ummikkona palasi. Kaikki oli opittava uudelleen. Eikä elämä ole häntä säästänyt myöhemminkään. Mutta hän ei koskaan valita, ei mistään vaan ottaa kaikkein raskaimmatkin asiat rauhallisesti ja lujasti Uskoen horjumatta, Jumalan armoon ja rakkauteen. Hän on valtava ihme ihmisenä. Ja ollut minulle kuin isosisko, jota minulla ei muuten olekaan. En tiedä mitä muuta rukoilisin kuin että Jumalan tahto hänen kohdallaan tapahtuisi. Jos hän palaa elävänä hän palaa kärsimystensä pariin. Jos ei, niin pääsee kärsimyksistään vapaaksi ja todelliseen Elämään, jota hän on sydämessään kantanutkin!

Jostain syystä Raamattu avautui minulle tänä aamuna profeetta Miikan kohdalta; (5:1/ 6:8 /7:18-19 mm.) Ja edelleen, jostain syystä, sitä lukiessani minua alkoi itkettää. Voisin sitä analysoida mutta jääköön, on muutakin. On Jesajan kirjan luku 11, rakas! ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja Hänen päällänsä lepää HERRAN HENKI, neuvon ja voiman henki, tiedon ja ja Herran pelon henki jne.( 1-5 )

Siunattu Sana ja lupaus iankaikkisuudesta, armosta ja loppumattomasta rakkaudesta. Tänään taitaa ollakin kyynelten päivä, ovatko ne ilon vai surun jäänee nähtäväksi? Onneksi olen ottanut tämän päivän vapaaksi avustajista. Saan rauhassa olla omine ajatuksineni ja rukouksineni. Myös kirjoittaa.

Jo muutama päivä sitten, tuli taas mieleeni eräs lapsuuteni ihanimmista virsistä. Voi olla että olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kertaus on opintojen äiti ;). Kaiken keskellä siis. En uudemmista kirjoista mistään, sitä löytänyt entisin sanoin! Joten, kaivoin rippilahjaksi saamani pienen, pienen kirjani, jonka isäni äiti oli minulle lahjaksi tuonut. Tästäkin säilyttämisestäni olen suunnattoman iloinen, kuten vanhasta 1953 Kuopiossa painetusta Katekismuksestani.

Jumalan Sana ikuinen ja Tosi! Ei muutettu ajan hengen mukaiseksi ihmisten ”korvasyyhyyn” sopivaksi. Ihana Sana! Vanhanaikainen kuten minäkin, mutta turvallinen ja koeteltu. Jumalan Sana kirjoitettuna ja Persoonana! Rakkaana Vapahtajana, Jeesuksena Kristuksena, ihmiseksi syntyneenä Jumalan ainoana Poikana. Vanhan virren sanoin:

” Nyt seisahdun mä seimelles, Oi Jeesus, autuuteni. Tuon lahjat kaikki etehes, jotk´ annoit osakseni. Mun henkeni ja mieleni, mun sydämeni, sieluni. Ne ota synnyinlahjaks.

En ollut vielä syntynyt kun synnyit auttajaksi. En armoas mä kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan. Aukaisit taivaan mulle.

Yö synkkä peitti silmäni, vaan tulit, Jeesukseni. Teit yöni selväks päiväksi ja nousit valokseni. Ah, armas aurinkoiseni, nyt valaise mun mieleni säteilläs kirkkahilla.

Kun murhe murtaa mieltäni, kun epätoivo kaivaa. Mun rohkaiset sä sieluni, sen lievität sä vaivaa. Kun synti mieltä ahdistaa, näin lohdutat sä surevaa: ”Sun velkas maksoin kaikki”!

Oi, Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden. Mua auttamaan sä tulit vaan, mun kurjuuteni nähden. Sä kannoit ristin raskahan, sieluni vuoksi surkean. Sua Kuinka Kiittää voisin!

Sua, Vapahtaja, rukoilen, sit` älä multa kiellä. Tää ota sydän syntinen Asuaksesi siellä, sen Valtiaana ainiaan, niin että murheissani saan Sult`avun lohdutuksen.!

Vaan, Kuinka Suuren Vierahan, Sun ottaa voisin vastaan?! Oot Herra, maan ja taivahan, mä multa ainoastaan. Kuitenkaan, Jeesus laupias, Et Hylkää uskovaisias Vaan Armos heille annat!

Tämä virsi löytyy uusimmista kirjoista uudistetuin sanoin numerolla 25

Kiitos Pyhälle Jumalalle armostaan, ja iankaikkisesta rakkaudestaan joka ilmestyi meille ja on Pyhässä Hengessä meissä nyt ja aina, siihen päivään asti kun todellinen Elämä ilman kuolemaa tulee osaksemme.

Suuresti siunattua, rauhallista ja taakoista vapaata joulun aikaa teille kaikille jotka uskollisesti olette tekstejäni lukeneet 🙂 ❤

Meillä kaikilla on vain tämä hetki tässä ja nyt! Vain Jumala, tietää milloin itse kunkin kohdalla alkaa se toinen, Oikea Elämä, josta saamme olla Armosta osallisia –  jo tässä ajassa. Joskin saatamme kokea oikean ja ikuisen Elämämme kaipuuta, tämän elämän taisteluissa ja kyynelissä. Kuitenkin Uskossa, Toivossa ja käsittämättömän suuressa Armossa ja rakkaudessa joka Meille on lahjoitettu syntyneessä Messiaassa.

Jesaja 11:9 ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa, eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren” Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle! Aamen.